Title: Kolme kertaa sanaton Malfoy
Author: Angelina
Rating: S
Genre: pre-slash, fluff, hyvin lievä angst
Paring: Harry Potter/Draco Malfoy
A/N: Saappaaton: "Voitko Ang kirjoittaa söpön Drarrin siitä lähtökohdasta, että pieni ekaluokkalainen Draco on menossa uhoamaan Potterille, kun se osti koko kärryn tyhjäksi ja sit Harry vaan tarjoo sille sitä suklaasammakkoa, mitä Draco alunperin halusikin? Samaan haasteentynkään voisin vielä ehdottaa, et se ois osa kokonaisuutta "Kolme tapaa saada Malfoy pois itsestään." What Saaps wants, Saaps almost gets, koska tuo jälkimmäinen osuus ei nyt ihan toteutunut Idea lähti alunperin tästä ja sitä on ensimmäisessä osassa törkeästi hyödynnetty. Tästä tuli aikalailla tällainen pre-slash, mutta on siellä paritusviboja havaittavissa kuitenkin :3
Haasteet: Vuosi raapalehtien, Harry/Draco - kaikkien aikojen paritus, 3 kertaa kun...
KOLME KERTAA SANATON MALFOY
YKSI“Hei, eväskärry! Vihdoin”, yksitoistavuotias Draco Malfoy hihkaisee, nähdessään pyylevän noidan tönäämässä vaunua junan käytävällä. Hänen harmikseen noita ei kuitenkaan pysähdy, vaan jatkaa matkaa heidän vaunuosastonsa ohi.
“Töykeää”, Draco mutisee ja nousee ylös, “isäni saa vielä kuulla tästä. Mutta nyt minä haluan suklaasammakoita.”
“Tuo minullekin yksi”, Pansy pyytää ja Draco pyörittää silmiään. Pihistelijä-Pansy, aina pyytämässä muita tuhlaamaan.
Kauhukseen Draco saa kuulla myyjänoidalta, että koko kärry on tyhjä, eikä ainuttakaan suklaasammakkoa tai sen paremmin torakkaterttuakaan ole enää jäljellä.
“En yleensä tee näin”, myyjänoita pahoittelee, “mutta Harry Potter halusi ostaa koko kärryn tyhjäksi! En kertakaikkiaan voinut kieltäytyä, niin kohtelias ja suloinen poika.”
Harry Potter.
Harry Potter.
Potter.Kiukusta kihisten Draco lähtee harppomaan vastakkaiseen suuntaan selvittääkseen, missä rahoillaan rehentelevä Potter oikein istuu. Muutama vanhempikin oppilas väistyy nopeasti hänen tieltään, nähdessään Dracon murhanhimoisen katseen.
Potter istuu aivan junan viimeisessä vaunussa, seuranaan punapäinen poika, jonka kasvot ovat täynnä pisamia.
Weasley, Draco irvistää.
Hän vetää syvään henkeä, ennen kuin vetää vaunuosaston oven auki.
“Jaaha, kuuluisa Potter”, hän aloittaa venyttelevällä äänensävyllä.
Potter kääntyy katsomaan häntä yllättyneenä, avattu suklaasammakko käsissään.
“Älä päästä sitä karkuun, typerys!”
Potter ei kuitenkaan ehdi tehdä mitään, ennen kuin suklaasammakko on jo hypännyt junan avoimesta ikkunasta tuhoonsa.
“Hienoa! Ensin sinä ostat koko kärryn tyhjäksi ja sitten päästät ne vielä karkuun", Draco kivahtaa, "ja minä saan koko loppumatkan kuunnella Pansyn kitinää siitä, miten hän ei saanut -”
Kesken Dracon paasauksen Potter nappaa kaksi suklaasammakkoa penkiltä ja ojentaa ne Dracoa kohti.
“Anteeksi”, tummatukkainen poika sanoo, “ei ollut tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä. Ota tästä ja vie ystävällesikin.”
Draco ottaa hämmentyneenä suklaasammakot vastaan, eikä saa vastattua, ennen kuin Weasley nousee ylös ja lyö vaunuosaston oven kiinni hänen kasvojensa edestä.
Draco palaa vaunuosastoonsa ja heittää toisen sammakoista Pansylle sanomatta sanaakaan. Oman sammakkonsa hän avaa, mutta on niin häkeltynyt ja ajatuksissaan, että tämäkin sammakko pääsee ottamaan ainoan hyppynsä ikkunasta vapauteen.
Hemmetin Potter.
KAKSIDraco Malfoy on tuijottanut Harry Potterin kasvoja viimeisen kuuden vuoden ajan lähes päivittäin. Yleensä toki siristettyjen silmien ja irvistyksen takaa, mutta yhtäkaikki toisen kasvot ovat piirtyneet pysyvästi hänen verkkokalvoilleen.
Tästä syystä Dracon ei tarvitse kuin vilkaista kirouksella runneltuja piirteitä ja hän tietää heti, että Potter on vangittuna heidän kartanossaan. Hän tietää myös, ettei hänellä ole aikomustakaan sanoa sitä ääneen.
“Draco, meidän on oltava varmoja -”
“En minä tiedä.”
Sodan edetessä Draco katuu hetki hetkeltä enemmän sitä, ettei hän uskaltanut olla rohkea. Hän seuraa vierestä vanhempiensa pyristelyä ja Pimeyden lordin hulluutta, eikä voi uskoa, miten on saattanut joskus ajatella tämän olevan oikea tie.
Tylypahkan taistelu on verinen ja armoton. Crabbe lähettää tappokirouksen kohti Potteria ja Dracon sydän pysähtyy.
“Älä tapa häntä!” hän huomaa huutavansa ja hetkeä myöhemmin hän istuu Potterin takana, heidän lentäessään henkensä uhalla pirunpaloa pakoon.
Tarvehuoneen ovi sulkeutuu ja Draco haukkoo henkeään. Hän katsoo hetken Potterin noensotkemia kasvoja ja kuiskaa,
“pysy hengissä.”Potter virnistää.
“Se on tarkoitus.”
Kun kaikki on viimein ohi ja Voldemort on vihdoin kukistettu, Draco pystyy vihdoin hengittämään kunnolla. Hän istuu äitinsä ja isänsä välissä suuren salin kauimmaisessa nurkassa ja hänestä tuntuu, ettei heidän pitäisi olla siellä. Kukaan ei kuitenkaan kiinnitä heihin mitään huomiota, eikä Draco tiedä onko se hyvä vai huono asia.
Yhtäkkiä Potter seisoo heidän edessään. Hän katsoo Luciusta halveksuen ja Draco tuntee isänsä liikahtavan hermostuneesti. Narcissaa tämä katsoo pitkään, kunnes lopulta nyökkää.
“Kiitos.”
Narcissa nyökkää jäykästi takaisin ja lopulta Potter kääntää katseensa Dracoon. Hän hymyilee pienesti ja Draco huomaa pidättävänsä hengitystään.
“Kiitos...
Draco.”
Potter ojentaa Dracolle taikasauvan, jonka hän tunnistaa oitis omakseen. Draco puristaa sormensa tutun puupinnan ympärille ja vetää henkeä. Potterin hymy ylettyy silmiin ja Draco huomaa vastaavansa siihen. He katsovat toisiaan hetken, kunnes Potter nyökkää ja kääntyy lähteäkseen.
Jälleen kerran Harry Potter jättää Dracon täysin sanattomaksi, mutta tällä kertaa hän ei ärsyynny.
KOLMESodan jälkeen Draco keskittyy maineensa puhdistamiseen, joka on yllättävän helppoa - kiitos Potterin, joka puolustaa häntä ja Narcissaa oikeudenkäynnissä. Puolen vuoden kotiaresti hänelle ja vuoden mittainen Narcissalle on pieni hinta ja vähemmän, kuin mitä Draco odotti. Lucius ei vältä Azkabania, mutta sitä ei kukaan heistä olettanutkaan.
Arestin jälkeen Draco suorittaa opintonsa loppuun ja pääsee kuin pääseekin Ministeröön taikaurheiluosastolle. Hän ei sodan jälkeen enää vakavissaan kiinnostunut huispaamisesta pelaamisen muodossa, mutta näin hänellä on mahdollisuus olla läheisessä yhteydessä itselleen rakkaaseen lajiin.
Ministeriössä työskentelyn toinen puoli on se, että hän törmää Potteriin lähes päivittäin. Aluksi he tervehtivät toisiaan asiallisesti, kunnes muutaman kerran Potter jää juttelemaan hänen kanssaan ja kyselee kuulumisia.
Potter itse toimii tietenkin kunnia-aurorina ja on taikaministeri Kahlesalvan silmäterä. Draco pyörittelee silmiään, mutta todellinen iva hänen eleistään puuttuu. Nyt se tuntuu lähinnä kiusoittelulta ja Potter naurahtaa.
“Mukava huomata, että jotkut asiat pysyvät ennallaan.”
Draco ei tiedä, miksi toisen sanat saavat hänet punastumaan.
Muutamaa kuukautta myöhemmin Draco huomaa lähes odottavansa Potterin tapaamista käytävillä. Hänellä ei ole liikaa tuttavia saati ystäviä ja keskusteleminen jonkun muun kuin Pansyn kanssa on enemmän kuin tervetullutta. Kaiken lisäksi Potter on yllättävän miellyttävää juttuseuraa.
Draco ei kuitenkaan näe Potteria moneen päivään (hän ei ole huolissaan) ja huokaisee helpotuksesta kuullessaan, että auroriosasto on ollut yliaurorin järjestämällä koulutusmatkalla. Draco läimäyttää itseään ajatuksissaan ja linnoittautuu työhuoneeseensa - hänellä on täysi työ järjestää seuraavia Huispauksen maailmanmestaruuskisoja.
Hän uppoutuu työhönsä niin, että kuluu tunteja ennen kuin hän huomaa pöydällään olevan pahvipakkauksen. Kulmiaan kohottaen hän tarttuu suklaasammakkorasiaan - yleensä häneltä ei jää ylimääräisiä makeisia lojumaan, sillä hänen sokerihammastaan kolottaa aina.
Draco avaa rasian hyräillen, mutta vaikenee huomatessaan että suklaasammakon lisäksi hänen pöydälleen tipahtaa paperilappu.
Lähtisitkö kanssani illalliselle?
Harry
PS. Toivottavasti vielä pidät näistäDraco huomaa naurahtavansa ääneen. Hän tietää mitä haluaa vastata - hänen täytyy vain saada sanottua se. Vastausta kirjoittaessaan hän ei huomaa, että tämäkin sammakko pääsee karkuun.