Claire, olipa hauska huomio, että saamessa on tosiaan paljon noita hatullisia ja heittomerkillisiä kirjaimia (ei muuten itsellenikään tule mieleen, miksi noita oikein kutsutaan
), jotenkin en ole niihin enää vähään aikaan kiinnittänyt huomiota. Ja voin hyvin samaistua tuohon, että osan sanoista ymmärtää ja osan taas kuvittelee ymmärtävänsä. Onneksi saame ei ole ihan yhtä petollinen kuin viro, tai ainakin omasta mielestäni viron kanssa tulee enemmän (välillä aika kiusallisiakin) väärinymmärryksiä. :'D Kiva myös kuulla, että runollisuus sopi näihin ja jäi lämmin tunnelma! Runollisuus tuli vähän vahingossa ja se oli aika kokeilevaa, kun en runoja kirjoita oikeastaan ollenkaan, mutta joskus on kiva antaa tekstin tulla ulos ihan sellaisena kuin se tulee. Kiitos kovasti ihanasta kommentista! ♥
Vendela, kiva kuulla, että nämä sattuivat sopimaan omaan mielialaasi lukuhetkellä! Näitä kirjoitellessä itselläkin oli semmoinen tunne, että nyt ollaan syksyn ja talven taitteessa, joten tuntui, että tuli vähän omaa mielialaa purettua näihin mikroihin. Syksyn ja talven taitos on mielestäni siitä jännää aikaa, kun siinä on tietynlaista ankeutta ja haikeutta, mutta myös rauhallisuutta ja lämpöä (tai ainakin lämmön hakemista viltin ja kulutetun teemäärän lisääntymisen muodossa). Lisäksi tuntuu, että H/D on äärimmäisen oivallinen kohde tällaisten tunteiden purkamiselle.
Kiitos paljon kommentistasi! ♥
Larjus, olipa kiva kuulla, että ymmärsit/arvasit tästä joitakin sanoja! Näin suomenkielisenä tulee niin harvoin vastaan kokemuksia, kun voi oman äidinkielensä pohjalta päätellä toisen kielen sanoja, ja se arvailu on mun mielestä jotenkin kivaa puuhaa.
Kiva myös kuulla, että pidit näiden tunnelmasta! Syksyä ja talvea kohti tekisi enemmän vain mieli rauhoittua, mutta usein elämä itsessään ei rauhoitu, kun työt/koulut on täysillä päällä ja siinä ympärillä täytyy koittaa vapaa-ajallakin keretä tekemään vaikka ja mitä. Fikeissä on ehdottomasti se kiva puoli, että niihin voi hyvin purkaa omia tunteitaan, jos arki ei ihan vastaakaan sitä, mitä oma mieliala sillä hetkellä kaipaisi. Kiitos kovasti kivasta kommentista! ♥
Meldis, ajattelen ihan samanlailla, se kielen käyttäminen eri yhteyksissä on ihan avainasemassa kielen tukemisessa. Vaikkapa sitten kyseisellä kielellä fikkaamalla.
Olen koittanut ao3:seenkin saada saamea kielivalikoimaan, mutta vielä ei ole onnistunut. Onneksi täällä Finissä ei ole minkäänlaisia kielirajoitteita! Voi että, mäkin voisin hyvin nukkua kevääseen saakka.
Tai no joulun voin kyllä viettää tässä välissä ja sitten jatkaa sinne maalis-/huhtikuulle. Olipa hauska huomio, että tuon seuraavaan päivään jaksamisen voi nähdä myös mielenterveysnäkökulmasta! En sitä muistaakseni tullut ajatelleeksikaan tätä kirjoittaessani, mutta nyt kun sen mainitsit, vaikuttaa se ihan loogiselta ottaen huomioon molempien taustat. Tuo edesmenneiden tanssiminen revontulissa on itse asiassa muistaakseni jonkin Pohjois-Amerikan alkuperäiskansan kulttuurista, en nyt tarkalleen muista, minkä. Saamelaisilla ei mun ymmärtääkseni tämmöistä uskomusta ole, vaikka muuten revontuliin toki heilläkin liittyy erilaisia uskomuksia.
Kiitos todella paljon piristävästä kommentista! ♥
Waulish, voi onpa ihanaa kuulla, että täällä on muitakin kielinörteiksi tunnustautuvia! Olen ihan samaa mieltä pienten kielten tilanteesta ja siitä, kuinka niiden (ja siis isojenkin kielten) soisi elävän ikuisesti. Kielen kuollessa kuolee myös iso osa kulttuuria ja ajattelu- ja ilmaisutapoja, eikä niitä voi täysin toisintaa toisen kielen kautta. Tosi kiva myös kuulla, että olit kiinnittänyt tuohon luonnon kiertokulkuun huomiota! Syksyn vaihtuminen talveksi on jotenkin hyvin puhuttelevaa vuodenaikaa maassa, jossa vuodenaikojen kiertokulun voi nähdä ja aistia selvästi, ja jotenkin tuntuu, että myös ihmisten mielialat menevät siinä mukana. Tai ainakin omani menevät, ja sitä koitin tuoda myös näissä mikroissa esille. Oli myös tosi kiva huomio, että Harry ja Draco vaikuttavat tuntevan toisensa hyvin, ja olet ihan oikeassa - hetkillä on väliä, ja joskus tuntuu hyvältä vain teeskennellä, että asiat olisivat toisin kuin ne todellisuudessa ovat. Kiitos hurjan paljon ihanasta kommentista! ♥
Violetu, minä-muotoon tulee tosiaan harvemmin törmättyä, ja se on kyllä kivaa vaihtelua niin kirjoittaessa kuin lukiessakin! Mitään pitkää tekstiä en muista sitten lapsuuden kirjoittaneeni minä-muodossa, mutta tällaisiin lyhyempiin teksteihin se tuntuu jotenkin istuvan (ja siis miksei pitkiinkin, itse sitä vain vielä vähän vierastaa
). Hauskasti ilmaistu tuo, että osaa valehdella juuri oikein.
Harryllakin on hetkensä, ja välillä hänkin pääsee yllättämään tahdikkuudellaan. Olipa muuten hauska mielikuva, että pojat olisivatkin katselleet revontulia jostain revontuli-iglusta. Oikeastikin ihan mahdollinen skenaario, ja vieläpä vähän mukavampi sellainen ulkona värjöttelyyn verrattuna.
Kiitos hirmuisesti kommentista! ♥
