Title: Yhdessä olemme kokonaiset
Author: Myötätuuli
Genre: Draama, slice of life, tajunnanvirtaa
Rating: S
Hahmot: Elim Garak/Julian Bashir
Fandom: Star Trek DS9
Disclaimer: Kaikki oikeudet Gene Roddenberrylle ja kaikille sarjan tekijöille.
Summary: Julianin sisäisiä kipuiluja tunteidensa ja haaveidensa kanssa.A/N: 14. luukku! Tästä tekstistä en ole kovin ylpeä, mutta aion silti julkaista sen. Tämä julkaisukynnyksen pitäminen matalalla on itselleni tärkeää, sillä muuten en varmaan koskaan julkaisisi yhtään mitään.
Liitetään myös FF100-haasteeseen sanalla koti.
Yhdessä olemme kokonaisetI
Julianin teki niin monta kertaa mieli sanoa, että näytätpä hyvältä smokissa, Garak. Mutta joka kerta, kun hän loi katseen tuohon enigmaattiseen, mysteeriseen mieheen, mitään ei tullut ulos. Kuin kaikki sanat olisivat unohtuneet hänen mielestään.
Garakilla oli usein tuollainen vaikutus häneen.
Juliania nolotti heidän yhteinen ekskursionsa hänen itsensäkin mielestä lapsellisessa holo-ohjelmassa, jonka hän oli luonut omaa vapaa-aikaansa varten. Hänen yksityistä vapaa-aikaansa varten. Siellä hän pystyi helposti olemaan gigolo, joka selvisi tilanteesta kuin tilanteesta. Hahmo oli hyvin kaukana todellisuudesta, jossa hän oli rakastunut itseään vanhempaan sotarikolliseen ja hiljalleen ymmärtänyt mitä todennäköisimmin pettävänsä kaikkien luottamuksen, jos tekisi mitään tunteidensa näyttämiseksi.
Nyt Garak näki hänestä kaiken, jopa tämän lapsellisen puolen.
II
Ei tainnut olla montaa asiaa, joita Garak ei tiennyt. Julian ei ollut edes kertaakaan pysähtynyt miettimään, että ehkäpä kaikki hänen salaisuutensa olivatkin jo miehen tiedossa. Garak tietenkin väitti olevansa vain tavallinen vaatturi, mutta kaikki tiesivät totuuden.
Garak ei silti koskaan saanut Juliania tuntemaan oloaan tyhmäksi.
Monesti Julian törmäsi ilmiöön, jossa hänestä tehtiin yleinen naurunaihe sosiaalisen kömpelyytensä tai idealistisen luonteensa vuoksi. Hän meni tähän itsekin mukaan kuin se ei muka satuttaisi häntä. Hän antoi itsensä olla naurunalainen.
Mutta Garak ei koskaan käyttäytynyt niin. Hän jaksoi Juliania. Tai paremminkin hän vaati pääsevänsä viettämään aikaa Julianin kanssa.
III
Ehkä Garak ei ollutkaan niin kaukana. Ehkä pieni kosketus siellä ja täällä kertoisi, että Julian halusi miestä. Hän halusi Garakia miljoonalla tavalla.
Hän halusi olla miehen lähellä, vaikka tiesi sen olevan jopa typerää. Mutta hän halusi uskoa parempaan huomiseen. Ja hän halusi uskoa Garakiin, joka oli paljon muutakin kuin menneisyytensä haamu.
Usein, Julian kuvitteli heidät asumaan vuosien päästä Kardassiassa. Mukavassa talossa, jossa ilmastoinnin voisi säätää myös hänelle sopivaksi. Olihan koko planeetta yhtä kuuma kuin aavikko. He asuisivat yhdessä, tyytyväisinä ja onnellisina.
Julian nukahti yleensä hymy huulillaan, kyseinen näky mielessään. Eikä Julian voinut kutsua sitä kuin yhdellä sanalla. Koti.
