Ficin nimi: Hiivatin monta T-paitaa
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: SK8 the Infinity
Ikäraja: S
Paritus: Joe/Cherry
Genre: Kepeä slice of life
Summary: Kojiro on päättänyt konmarittaa vaatekaappiaan.
A/N: Jälleen yksi teksti, johon sain tunkea keksimistäni bändinimistä lempilapseni TH:n. Lisäksi tämä oli hieno tekosyy päästää Joe pullistelemaan lihaksiaan. Omistan tämän tekstimoisen
Larjukselle.
***
"Tulipa tänne paljon tilaa", Kojiro ällisteli pällistellessään vaatekaappiaan, jonka henkareilta hän oli karsinut ylimääräisiä vaatekappaleita. "Näköjään Kondo-sanilla oli muutama hyvä pointti esitettävänään."
"Siltä näyttää", makuuhuoneeseen kurkistanut Kaoru sanoi. "Eikä siinä edes ollut vielä kaikki."
"Ei ollut, ei", Kojiro hymähti ja kahmaisi seuraavaksi hyllyllisen T-paitoja sängylle tarkempaa perkausta varten. Vapaapäivän uhraaminen vaatekaapin perusteelliseen inventaarioon ei ollut kuulostanut mukavalta, mutta jopa häntä oli alkanut lopulta raivostuttaa ylenpalttinen tavaran pursuaminen. Jotain oli
täytynyt tehdä, ja pakko oli paras motivaattori, sanottiin. Sen lisäksi, että pääsi eroon turhista vaatekappaleista ja pukineista, saattoi lisäksi tehdä hyvää kierrättämällä. Kaikki siis voittivat.
"Miten yhdellä ihmisellä voi olla noin hiivatin monta T-paitaa?" Kaoru kysäisi.
"Eikö sinulla ollut työjuttuja meneillään?" Kojiro esitti vastakysymyksen ja heitti vaatekasaan pari paidankuvatusta lisää.
"Minä olen tauolla."
"Jaha."
"Lisäksi minua kiinnostaa, mitä kaikkea täältä – oho, onko sinulla vieläkin tämä?"
"Mikä?" Kojiro kohotti katseensa laskettuaan tyhjän pahvilaatikon sängylle vaatekasan viereen. "Ai, näköjään on."
Kaoru hypisteli kulahtanutta mustaa paitaa, jota koristi hänen – heidän – yhden silloisen lempiyhtyeensä logo. Voi pojat, siitä keikasta oli aikaa. Kahdeksan vuotta oli kulunut kuin siivillä.
"
Twisted Hysteria..." Kaoru mutisi muistellessaan itsekin, miten innoissaan he olivat kyseisestä keikasta olleet. Näin myöhemmällä iällä päällimmäiseksi nousi lähinnä hykerryttävä myötähäpeä.
"Jestas, siellä oli kyllä meno katossa", Kojiro naurahti. "Ja väitän, ettet ole nähnyt missään yhtä rumaa bändipaitaa."
Kaoru naurahti. "Ei tätä esteettiseksi riemuvoitoksi voi sanoa, mutta nostalgia on tainnut purra, kun tämä edelleen pyörii kaapissasi?"
"Totuuden nimissä en edes muistanut sen olemassaoloa."
"Milloin sinä sitten viimeksi perkasit kaappisi...?"
"Ei sillä väliä", Kojiro virkkoi ja otti paidan vastaan. "Täällähän on reikäkin poikineen ja kainalot haisevat kuolemalle... Joutanee vihreämmille niityille."
"Ellet sitten halua vaalia sitä hienona keikkamuistona."
"Nääh, minulla on siitä keikasta yhä tallessa rumpukapula ja kymmeniä noloja valokuvia, joissa sinäkin muuten esiinnyt eduksesi", Kojiro virkkoi ja hekotti Kaorun ärtyneelle ilmeelle. "Mutta tästä pirulaisesta ei ole enää kuin ehkä siivousliinaksi, se on vissi se. Pakko silti kokeilla..."
Hetkellisestä mielijohteesta Kojiro puki paidan päälleen. Se kiristi epämukavasti rinnasta ja käsivarsista, ja helma kipusi rullalle hänen napansa yläpuolelle. Hyvä että hän edes kykeni liikuttamaan ylävartaloaan.
"Kappas, tämähän istuu solakasti?"
"Näytät hädin tuskin oikeustoimikelpoiselta", Kaoru totesi virnettä pidätellen. "Sinusta on tullut melkoinen kaappi tuon hankkimisen jälkeen."
"Älä muuta viserrä", Kojiro nauraa hörähti poseeratessaan peilin edessä. "No, Kaoruseni, tahdotko nähdä jotain siistiä?"
"Mitähän niin?"
"Katsopa!"
Kojiro otti tukevamman asennon, veti syvään henkeä ja jännitti ylävartalon lihaksiaan päästäen samalla mahtipontisen huudahduksen. Kaoru hätkähti, kun vanha bändipaita otti ja repesi monesta kohtaa kovaäänisten ritsahduksien saattelemana.
"Hahaa, mitäs tästä sanot?" Kojiro hykersi voitonriemuisesti.
"Mahtailijan maineesi sen kuin jatkaa eloaan", Kaoru hymähti. "Ei sinua suotta sanota lihasaivoksi."
"
Sinä olet ainoa, joka sanoo minua siksi", Kojiro virkkoi ja riisui tuhonsa kohdanneen paidan yltään pienen venkoilun päätteeksi. "Pitääpä sitten leikellä tämä liinan kokoisiksi siivuiksi ja hävittää loput... Mitäs sinä sillä?"
Kaoru oli poiminut kasasta tummansinisen tiikeriprintillä varustetun paidan. "Tätä en olekaan nähnyt vähään aikaan. Ainakaan pariin vuoteen."
"Ai niin, tuo", Kojiro sanoi. "On se ihan kiva, muttei ole tullut turhan montaa kertaa käytettyä. Viskaa laatikkoon vain."
"Enpä taida."
"Ahaa? Ajattelitko kähveltää sen itsellesi?"
"Mahdollisesti." Kaoru viikkasi paidan käsivarrelleen ja painoi nenänsä hetkeksi sen pehmeään kankaaseen. Herttainen näky sai Kojiron hymyilemään. Kaoru takuulla pisti hänen ilmeensä merkille, muttei sanonut mitään.
"Saat sinä auttamaankin jäädä, jos siltä tuntuu", Kojiro virkkoi. "Ties vaikka täältä löytyisi sinulle kymmenenkin uutta yöpaitaa."
"Ikävä kyllä taukoni päättyy", Kaoru totesi väistäen ehdotuksen ja asteli makuuhuoneen ovelle. "Jatka hyvää työtä."
"Hah, saatpa nähdä!" Kojiro virkkoi rystysiään naksauttaen. "Minä pistän tuulemaan sitä rataa, että Kondo-sankin jää kakkoseksi. Sitten puhutaan enää vain Nanjon tavarankarsimistyylistä ja meikäläinen tienaa ison kasan riihikuivaa..."
Kaoru naurahti hiljaa antamatta järkevää tai kärkevää vastakommenttia ja kääntyi palatakseen töidensä pariin hänen vanha paitansa mukanaan. Kojiro virnisti itsekseen ja risti käsivartensa puuskaan paitakasaa silmäillessään.
Se oli kyllä hyvä kysymys, miten hiivatin monta T-paitaa yksi ihminen saattoikin omistaa.
