Ficin nimi: Valepunnertamista
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Voltron: Legendary Defender
Ikäraja: S
Paritus: Shatt
Genre: Slice of life, fluff
Summary:
”Ai, tulinko mä häiritsemään sun bodailuasi?” Matt virnisti. Siitä Shiro ei ollutkaan koskaan erityisemmin tykännyt.A/N: Tätä skenaariota mietin muutamallakin eri shippivaihtoehdolla, mutta viime kädessä Shatt osoittautui järkevimmäksi. Sarjassamme niitä tekstejä, jotka lähtevät liikkeelle jostain ja vain elävät itsekseen kohti lopetusta.
Ajallisesti tämä sijoittuu aika lailla niille paikkeille, jolloin Matt löytyi ja ilmestyi Linnaan. Osallistuu haasteeseen
Animaatioiden taikamaailma.***
”Mä arvasinkin, että sut löytäisi täältä”, Matt virkkoi harjoitussalin liukuoven suhahtaessa kiinni hänen jälkeensä. Totuuden nimissä hän oli selvittänyt Shiron olinpaikan jo aikaisemmin välttyäkseen turhalta etsinnältä, mutta mitäpä siitä. Pääpointti oli luonnollisesti se, että Shiro oli löytynyt.
”Hei”, Shiro tervehti takaisin nostamatta katsettaan sulavalinjaisen punnerrusasentonsa vuoksi. Sellaiselta se ensin näytti, vaikka oikeastaan paras ilmaus oli
kärvistely tyystin paikoillaan. Se ei taatusti tuntunut kropassa kovin suloiselta, mutta Shiro arvatenkin vähät välitti. Tyypillisen kurinalaista.
Matt hymähti itsekseen. Shiromaisen kurinalaista.
”Joten... tarvitsetko apua johonkin?” Shiro aloitti kömpelösti.
”Ai, tulinko mä häiritsemään sun bodailuasi?” Matt virnisti. Siitä Shiro ei ollutkaan koskaan erityisemmin tykännyt.
”Jos häiritsemiseksi lasketaan kylkeni töniminen kengänkärjellä, niin kyllä.”
”Hei, mä kokeilin, onko perustukset kunnossa! Ei sitä arvon paladiini voi koskaan liiaksi laskea tönimättömän treenauksen varaan!” Matt virkkoi töytäisten seuraavaksi Shiron reittä, joka ei hievahtanutkaan. ”Aika vaikuttavaa, linja näköjään pitää!”
”Se pitää, jos haluaa”, Shiro totesi tyynesti. ”Sait ilmeisesti hommat purkkiin tekniikan kanssa, kun sinulla on aikaa
piristää harjoitteluani?”
”Mmm, no joo, vähän se kaipaa pientä viilausta, mutta suunta on oikea”, Matt totesi mukanaan kanniskelemaansa tablettia heilutellen. ”Voin mä yksityiskohtiakin avata, jos kiinnostaa.”
Shiro naurahti. ”Ei sillä, etteikö kiinnostaisi, mutta vähän tuntuu, että kaikki se Holt-koodikieli menisi enemmän tai vähemmän ohi.”
”Voi olla”, Matt tokaisi istahtaessaan lattialle Shiron viereen. ”Vaikkakin se on vain hyvä, ettei tavallinen maallikko tajua siitä hevon kuusta. Helvatan noloahan se olisi, jos kaiken maailman sotasalaisuuksia päätyisi jonkun sunnuntaihakkeroijan takataskuun?”
”Eittämättä.”
”No joo, se lyhyesti mun viime tuntien aktiviteetista”, Matt virkkoi harteitaan nakaten ja väänsi hyvä ettei niskansa kieroon kurkistaessaan Shiron kasvoja alaviistosta käsin. ”Mitäs sä, törppöillyt täällä koko ajan samassa asennossa? Miten pitkään?”
”En ole ottanut aikaa”, Shiro hymähti.
”Äh, jos mielii harrastaa tuollaista vakavanaamapunnerrusta, kai siitä pitäisi jotain kirjaa pitää? Esimerkiksi ennätysten varalta?” Matt tokaisi käyden selälleen ja tapitti Shiroa kasvot tämän kasvojen alapuolella. ”Tai no aika valepunnertamiselta tuo kyllä näyttää, kun massa ei liiku suuntaan tai toiseen –”
”Tuskin tässä edes olisi pointtia millään ennätyksen tavoittelulla.”
”Mieli avoinna mahdollisuuksille!” Matt kehotti. ”Siinäpä muuten sulle yksi hokema lisää, ole hyvä vain.”
Shiro kurtisti kulmiaan huvittuneena. ”Vai hokema?”
”Mm-hm, jotain sellaista näppärää, jota viljellä niin paljon, että loppupeleissä tavaraa tursuaa kuulijan korvista”, Matt esitti naputellen sormellaan leukaansa. ”Kuten vaikka se kärsivällisyyden ja keskittymisen pyhä liitto:
keskivällisyys johtaa kärsimykseen, vai mitä?”
”Hyvä huomata, että neuvot ovat menneet kaaliin noinkin hyvin”, Shiro hymähti vähän ärtyneenä hänen vitsailustaan, mikä taas sai Mattin sydämen lepattamaan alta aikayksikön.
”Yksi on ainakin varmaa”, hän tuumasi hipaisten sormellaan Shiron leukaa, ”mulla oli sun neuvohokemiasi ihan pirun ikävä.”
Shiron kasvoille kohosi apeahko hymy, jota Mattin teki mieli suudella. Tarttuessaan tuumasta toimeen hän kietoi kätensä Shiron niskaan ja nykäisi tätä alemmas. Hienomotoriikan aavistuksen pettäessä Shiron hikinen otsa kopsahti hänen omaansa.
”Kuule, nyt sinä todella häiritset treeniäni...”
”Noh, kita kiinni! Ei se varmana ollut Hämähäkkimiehellekään helppoa pussailla ylösalaisin...” Matt hykersi, kun Shiron huulet sohaisivat ensin hänen nenänpieltään, mutta löysivät lopulta tiensä hänen suutaan vasten.