Title: Haaveista suurin olit sinä
Author: Myötätuuli
Genre: Draama, slice of life
Rating: S
Hahmot: Beverly Crusher/Jean-Luc Picard
Fandom: Star Trek TNG
Disclaimer: Kaikki oikeudet Gene Roddenberrylle ja kaikille sarjan tekijöille.
Summary: Joskus sen mitä haluaa, tajuaa aivan liian myöhään.A/N: Viides luukku! Tuntuu että TNG inspasi enemmän kuin mikään, mikä on kyllä varsin jännä juttu.
No, nyt laitetaan tätä tulemaan. Mutta on tulossa myös lisää TOS ja DS9 myös
Liitetään FF100-haasteeseen sanalla sydän.
Haaveista suurin olit sinäIJean-Luc tiesi, ettei ollut valmistunut ammattiin, jonka hyviin puoliin kuului perheen perustamisen mahdollisuus. Hän tiesi, mihin oli ryhtymässä. Eikä hän ollut katunut asiaa.
Mutta valmistuessaan on nuori ja kokematon. Silloin on enemmän valmiina elämän tarjoamaan suureen seikkailuun. Ja silloin odottaa eteen saapuvan kymmeniä mahdollisuuksia ja uusia tilaisuuksia. Vuosien aikana hän huomasi, että uudet tilaisuudet olivat erittäin harvinaisia.
Jean-Luc tiesi heti nähdessään nuoren, tulipunatukkaisen tohtori Beverly Crusherin, että hän tulisi rakastumaan naiseen. Mutta nainen oli naimisissa ja vieläpä Jean-Lucin hyvän ystävän, Jackin, kanssa. Jean-Luc oli jo myöhässä ennen kuin mikään oli ehtinyt edes alkaakaan.
Sydänsurut olivat asia, jonka kanssa Tähtilaivaston kapteenin ei tullut liiaksi kamppailla. Hänellä oli suuri vastuu ja velvollisuuksia, jotka tuli täyttää. Henkilökohtaiset suhteet tulivat aina toisena.
IINuori Wesley tuskin tiesi, miten sai kapteenin hermot kireälle vain hengittämällä samaa ilmaa miehen kanssa. Eikä mikään tietenkään ollut pojan vika.
Jean-Luc piti Wesleystä, mutta ei tiennyt, miten näyttäisi sen. Oliko hänelle edes soveliasta näyttää sitä? Hän oli rakastanut Wesleyn äitiä koko aikuisikänsä. Wesley olisi toisessa universumissa voinut olla hänen poikansa.
Wesleyn taidot ja uskomaton herkkyys usein saivat Jean-Lucin tolaltaan. Poika muistutti hyvin paljon äitiään. Mutta hänellä oli sama hölmö, toiveikas hymy kuin isällään.
Jean-Luc joutui usein turvautumaan konjakkilasilliseen miettiessään Jack Crusherin ennenaikaista menehtymistä ja perhettä, jonka mies jätti taakseen.
IIIKomennus Enterprisella oli loppumassa. Hän oli palvellut kunniallisesti jälleen viisi vuotta. Jean-Lucista ei ollut tuntunut koskaan yhtä tyhjältä.
Nuoruuden haaveet olivat jo täytetyt. Hän oli matkannut galaksia, kohdannut uusia sivilisaatioita ja johtanut joukkoja taisteluihin. Mutta kaikki tämä kalpeni, kun hän tajusi, että hän oli menettänyt jotain paljon arvokkaampaa.
Beverly oli hänen rakkain ystävänsä. Nainen tiesi, että heidän välillään olisi voinut olla jo kauan jotain muuta. Mutta jos Jean-Luc otti asian esille, sanoi nainen ajan kulkeneen jo aikaa sitten heidän ohitseen.
Jean-Luc muisti nuoren miehen sydänsurunsa. Ne tuntuivat edelleen samalta, vaikka hän oli ehtinyt jo reilusti yli keski-iän. Hän oli kovettanut sydäntään kaikki ne avaruudessa viettämänsä vuodet. Sillä hän oli pelännyt, että kun se repeäisi näin auki, olisi sitä mahdotonta korjata.
Ehkäpä viiden vuoden mission jälkeen hän tarvitsisi lomaa. Hän voisi palata perheensä viinitarhoille Ranskaan. Siellä aika pysähtyi ja hän kykeni huijaamaan itseään, että kaiken voisi vielä aloittaa alusta.
