Kirjoittaja Aihe: Endeavour: Vaikea vuosi (Morse-raapaleita, K-11, 5/5)  (Luettu 4000 kertaa)

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 106
Kokoelman nimi: Vaikea vuosi
Kirjoittaja: Sisilja
Ikäraja: K-11
Fandom: Endeavour (Nuori Morse)
Päähenkilö: Morse
Tyylilaji: Draama
Vastuuvapaus: Endeavourin oikeudet kuuluvat muille tahoille kuin minulle. En saa tästä fikistä rahaa tai muutakaan korvausta.

Yhteenveto: Päätä särkee vähemmän kuin vielä jokin aika sitten. Hän on varmaan juonut lisää taas.

Alkusanat: Äitini piti huolta tyttärestään ja kysyi, kai olen huomannut että Nuoren Morsen eli siis Endeavourin uudet jaksot ovat alkaneet. En ollut!!! Kiitos äiti, ja kiitos Morse, kun nuijit sydämeni ihan tohjoksi, kun sillä lailla ryyppäilit heti ensimmäisessä jaksossa. Päätin sitten heti jakson katsottuani purkaa vähän tuskaani ja korkata tämänkin fandomin, hui, jo oli muuten aikakin! Kiitos korkkauskannustuksesta Raapalejuoksulle, joka vaati nopeaa toimintaa.

Pidätän oikeuden tehdä tästäkin fikistä raapalekokoelman, jos huvittaa kirjoittaa lisää. Shippimeiningeistä en osaa (vielä) sanoa. Jos Roger Allam pääsee yllättämään ja jos tämä fikki saa jatkoa, en ehkä mahda itselleni mitään. Sillä vaikka Morse juokin, niin ainahan on Fred Thursday, jota saan sydänsilmäisesti killitellä ilman suurempia sydänvaivoja. Ellen sitten tosiaan saa vaikka yllätyssydäriä, aah! :')

Edit 15.1.2022: Ja niinhän siinä vain kävi, että pakko oli kirjoitella lisää! Tästä tuli siis raapalekokoelma, jossa Morsen vaikeudet sen kuin jatkuvat!



Vaikea vuosi
(K-11)


Morse ei juo siksi että haluaisi unohtaa. Hän juo koska hänellä ei ole muutakaan.

Vaikea vuosi, sitä he kaikki toistelevat toisilleen ja koettavat selvitä kukin tavallaan.

Morse ei pohdi, kuka heistä kaatuu ensimmäisenä. Sen kisanhan voitti hymysuinen ja kirkasotsainen George Fancy, jo aikoja sitten.

Silti Morse herättää itsensä aina välillä ajattelemasta puoliselvässä mielentilassa, sellaisessa jossa on vielä ihan täysin työkykyinen, että varmaankin se on hän. Hän kaatuu seuraavaksi.

Ajatus on järjetön. Hänhän on heistä nuorin.

Hän on nuorin, koska häntä nuoremmat ovat joko lähteneet tai kuolleet pois. Joskus hänellä on ikävä Jakesia. Jakesiakin. Vaikka Jakesista on vuosia.

Jos hän olisi nuorempi, ehjempi, hän kysyisi Joania vielä ulos. Jos hän osaisi, jos hänestä olisi siihen, kyllä, tosiaan, hän.

Hän lakkaisi juomasta.

Joan näki kuinka hän joi keskellä päivää. Turvakodissa. Työaikana. Tai ei se ollut turvakoti eikä hän ollut varsinaisesti töissä… vai olikohan hän sittenkin. Hän ei ole varma.

Päätä särkee.

Päätä särkee vähemmän kuin vielä jokin aika sitten. Hän on varmaan juonut lisää taas. Huomaamattaan.

Ei hän juo siksi että haluaisi unohtaa mitä viime vuonna tapahtui. Eihän viime vuonna tapahtunut mitään sen kummempaa. Kauheuksia on tapahtunut aina. Oxford on oikea rikosten pesä niin pieneksi ja sisäänpäin lämpiäväksi kaupungiksi.

Joskus hän haluaisi vain pois. Pois. Jos hän vain jättäisi musiikin soimaan, kovaäänistä oopperaa, Wagneria kenties, avaisi kotinsa oven, astuisi järjenvastaisesti ulos, ei sisään, ja jatkaisi matkaa eteenpäin, pysähtymättä. Pysähtyisi vasta sitten kun siltä tuntuisi.

Ehkä hänestä ei koskaan tulisi tuntumaan siltä, että nyt kannattaa pysähtyä. Ehkä hän kävelisi rannikolle asti ja alas kielekkeeltä.

Sydäntä särkee.

Hänestä ei ole tähän, hän ajattelee. Enää. Hän on jo hyvin vanha niin nuoreksi mieheksi. Hän voisi lähteä.

Sitten hän kuitenkin muistaa Thursdayn sanat: "Minä valitsin sinut." Hän näkee mielessään Thursdayn syvän, pitkän katseen.

Morsen sydäntä alkaa särkeä enemmän kuin päätä, ja hänen päänsä on sentään halkeamaisillaan.


« Viimeksi muokattu: 15.02.2022 20:41:38 kirjoittanut Sisilja »
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Melodie

  • ***
  • Viestejä: 1 366
  • Banneri @ Crysted
Vs: Endeavour: Vaikea vuosi (E. Morse, K-11)
« Vastaus #1 : 13.01.2022 14:14:51 »
Oi oi, Nuori Morse -fikki ja vielä Sisiljalta! Ainoa sääli on että en edes muista minkä kauden olen viimeksi katsonut joten minulla ei ole aavistustakaan mihin tapahtumiin tässä viitataan. ;D Voi Jakes <3 Miten ne vuodet vierivätkin! (Ja yhä Morse pohdiskelee Joania.)

Voi miten surullinen ja kaunis tarina! Morse-ressukka. Lyhyet lauseet ja kappaleet vievät mukavasti Morsen sekavaan mielenmaisemaan! Voisin lainata jonkin erityisen kauniin kohdan mutta en mitenkään osaa päättää kun niitä on niin paljon. Loppu (siis jotain seitsemän viimeistä kappaletta) on kyllä erityisvaikuttava!

Aladdin Sane

  • [ə læd ɪnˈseɪn]
  • ***
  • Viestejä: 745
  • just a lad :-)
    • tumblr
Vs: Endeavour: Vaikea vuosi (E. Morse, K-11)
« Vastaus #2 : 13.01.2022 18:20:52 »
Iltaa! Nuori Morse ei ole mulle kaikista Morseversen sarjoista tutuin (se olisi Lewis), mutta satuin itsekin juuri katsomaan uuden kauden alkua, joten luonnollisesti tämä ficci oli luettava saman tien.

Ja voi että minkä teit! Tykkään jotenkin ihan hirveän paljon lukea tällaista mehevän alkoholimarinoitua lohduttomuutta, ja tässä Morsen angstissa on laskuhumaladarrasurun alla sellainen itsestäänselvyyden ja toivottoman lopullisuuden tuntu, joka erityisesti puhuttelee ja kuulostaa hyvin morsemaiselta jotenkin. Tällä uudella kaudella Morse tuntuu olevan hyvää vauhtia muuttumassa alkuperäissarjan Morseksi, ja sitä on surullista seurata varsinkin kun tietää, että tälle kehitykselle ei oikein mahda mitään, ja jotenkin sekin fiilis tuntui tässä tekstissä.

Kiitos tästä! 💜
ole minulle ihminen, kun toiset tappaa toisiaan
rakasta minua
minä rakastan sinua

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 106
Vs: Endeavour: Vaikea vuosi (Morse-raapaleita, K-11, 2/?)
« Vastaus #3 : 15.01.2022 14:12:39 »
Miten ihanaa että tämä piskuinen morsetuskailutunnelmointini on saanut lukijoita! Kiitos teille! Innostuin nyt fiilistelemään vielä vähän lisää ennen tämän illan uutta jaksoa. Saas nähdä miten siinä käy!

Melodie, oi kylläpäs liikutuin että tulit lukemaan tämän fikin, koska mä muistelen sun omaa Nuori Morse -fikkiä suurella lämmöllä! Olisi hauskaa lukea sulta lisää! Vai oliko siis niin, että oot jättänyt Nuoren Morsen katsomisen aikoja sitten? Yritin tulkita kommenttiasi parhaani mukaan, mutta en ole ihan varma ymmärsinkö oikein, joten laitan tähän spoileritägin alle, mitä edellisellä eli seitsemännellä kaudella tiivistetysti tapahtui, saat lukea tai jättää lukematta:
Spoiler: näytä
Viime kaudella oli siis sellainen melko brutaali sarjamurhavyyhti, jota puitiin koko kauden ajan. Tämän lisäksi Morse meni ihastumaan sellaiseen italialaiseen kaunottareen, joka kuoli hänen käsivarsilleen kauden finaalijaksossa. Itsehän katselin seiskakautta hyväksi havaituilla ja sopivan voimakkailla queerlaseillani, ja olin viimeiseen asti varma, että tämän italiaisnaisen aviomieskin (ja Morsen vanha ystävä) olisi ollut myös tykästynyt Morseen, sen verran siitä jäbästä tuli sellaista hakkailuvibaa! :') Voisi siis summata, että rankkaa oli sekä murha- että rakkausrintamalla! Vaan milloinkas Morsella ei olisi rankkaa…

Ihanaa kuulla, että pidit Morsen sekavan surullisesta mielenmaailmasta! Jakes-viittaus pulpahti mukaan ihan itsestään, ehkäpä siis myös mulla on sitä hahmoa vähän ikävä! Tosin siis itsehän katson sarjaa ihan valehtelematta ennen kaikkea Fred Thursdayn takia, ja aina saan jännittää, että nyt nyt nytkö se kuolee!! Mutta ei vielä, herran kiitos! :D Kiitos tosi paljon kun kommentoit! <3

Aladdin Sane, iltapäivää! Voi että, Lewis on myös mun ykkössuosikkini näistä tämän versen sarjoista, se on aivan ihana! Pyörin siinä fandomissa aika kiihkeästi joitakin vuosia sitten (mikä ei kyllä jostain kumman ja vääryyksien syystä näy kirjoittamieni fikkien määrässä D:). Endeavourista kaikki kuitenkin omalla kohdallani alkoi, ja koska se on näistä sarjoista ainoa, joka enää jatkuu, siihen kaikki ilmeisesti myös päättyy! Dramaattista! Oon ihan samaa mieltä sun kanssa, että tällä kasikaudella Morsen hahmossa on tapahtunut iso muutos kohti sitä alkuperäissarjan hahmoa, ihan kauhistuin kun katsoin sen ekan jakson. Olo oli aika lailla sama kuin Joanilla, joka taisi jaksossa sanoa ihan ääneenkin, että onko häneltä mennyt jotain ohi. Oi voi sentäs. Oli niin ravistelevaa ryypiskelyä kyllä, että taidan jatkaa tätä fikkiä luultavasti ainakin muutamalla raapaleella. Kiitos hirmuisesti kommentistasi! <3

Tätä toista osaa inspiroi sana muhennos.



Lupsakka mies ja muut toiset ihmiset
(K-11)


Vanhempiaan ei voi valita, vaan olisiko hän erilainen ihminen, jos hänen isänsä olisi joskus näyttänyt edes tunteen puolikkaan?

Morse ei ole varma, eikä vastaus löydy pullon pohjalta vaikka kuinka kuikuilisi, tihrustaisi epätoivoisella vimmalla, oikein toisen silmän sulkien.

Entä onko oikein syyttää muita ihmisiä omasta keskeneräisyydestään, omasta kieroon taipumisestaan? Entä jos hänen isänsä olisi ollut mitä lupsakkain mies, pitänyt hänestä niin kuin omasta pojasta kuului pitää, kertonut ääneen olevansa ylpeä, vähintäänkin teoillaan osoittanut välittävänsä ja arvostavansa? Entä jos hän siitä huolimatta olisi puhjennut tällaiseksi?

Helvetti on toiset ihmiset, tietää jo Sartrekin kertoa. Ehkä Morsen pitäisi vain uskoa. Nostaa kädet ylös. Antautua ja alistua.

Ehkä hänen pitäisi ryhdistäytyä. Ojentaa kätensä ja sanoa, edes sellaisella kesken jäävällä lauseella, että hän taitaa tarvita apua.

Hän voisi vaikka anoa pääsyä Thursdayn ja tämän vaimon sunnuntaipäivälliselle. Mikäli Joan ei olisi tulossa. Ja eihän Joan tietenkään, varmaankaan olisi, koska he eivät elä enää mitään vanhoja hyviä aikoja. Mikään ei siis estäisi Morsea, hän voisi mutista siinä muhennosta tökkiessään, ettei hän selviä enää. Että hän ei enää näe selviä päiviä. Enää enää enää. Sanalla on lannistunut, kaihoisa kaiku.

Jos hän selviää tästä vuodesta, hän aikoo keskittyä työhönsä. Edetä urallaan. Niinhän terveet ihmiset tekevät. Ja jos hän selviää, jos hän etenee, hän etsii itselleen hyvän ja luotettavan alaisen. Työparin. Kumppanin. Sellaisen lupsakan miehen. Joka pitäisi hänen jalkansa maassa ja päänsä pinnalla.

Siihen asti hänen täytyy kuitenkin selvitä.

Huonetta halkoo puhelimen raastava pirinä. Thursday vaatii saada tietää, miksei hän ole jo töissä.

Taidan tarvita apua, Morse ajattelee, muttei sano mitään.


« Viimeksi muokattu: 16.01.2022 14:35:31 kirjoittanut Sisilja »
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 106
Vs: Endeavour: Vaikea vuosi (Morse-raapaleita, K-11, 3/?)
« Vastaus #4 : 21.01.2022 23:03:26 »
Kolmatta osaa inspiroivat sanat houre ja tunarointi. Muutoin tämän osan meininkiä inspiroi kasikauden kakkosjakson veikeän vakava pornonkatselukohtaus. (:



Mielipuolen toiveunesta
(K-11)


Morse katsoo pornograafista elokuvaa. Keskellä päivää. Työajalla. Työpaikalla. Työparinsa kanssa.

Thursdayn kanssa.

Strange silmäilee heitä perin oudosti tullessaan. Siis tullessaan sisään hämärään huoneeseen. Huoneessakin on hämärää vain siksi että he näkisivät filmin paremmin.

"Hittolainen!" Strange älähtää kuin mikäkin siveä poikanen. Jäykistyy seistä tanattamaan suoraan valkokankaan eteen. "Eihän nyt Oxfordissa… eihän Oxfordissa ole pornografiaa. Ainoastaan... Lontoossa."

Morse hieroo tuskaisesti ohimoitaan, on hyvin lähellä tuikata sormet silmiinsä. Hänen korvansa ovat alkaneet hiukan humista kaikesta siitä haureudesta, eikä hän tahdo saada selvää, mitä Thursday Strangelle tarkalleen vastaa. Thursdayn ääni on tyyni, rauhallinen, jopa kyllästynyt. Miten pornoon voi muka kyllästyä?

Miten murhiin?

Morsen päätä kivistää taas vaihteeksi. Sehän muuten tietysti vielä puuttuisi, että hän kehittäisi riippuvuuden pornoon. Pornoonkin. Eihän hän voi sietää pornoa.

Ei hän toisaalta sietänyt alun perin alkoholiakaan. Ei liioin verta. Ja silti, silti nykyään hän ei ole saada pelkästä oluesta tarpeekseen ja verta – no verta hän näkee aivan tarpeeksi. Todellakin tyystin liikaa, kiitos kysymästä.

Valkokankaalla mies suutelee naista kuin omistaisi tämän. Aistikashan filmi sinänsä on, mutta ei niin missään määrin romanttinen.

Toisaalta romantiikkahan lienee silkkaa houretta. Ohikiitävä puristus kangastusmaista onnea. Silmänlumetta.

Morse tuijottaa valkokankaan naista ja miettii, mitä nainen mahtaa saada irti hommasta.

Hän katsahtaa Thursdayta ja miettii samaa. Mitä Thursday saa irti tästä. Siis hänestä. Mitä Thursday oikein saa irti hänestä?

Enää?

Eihän Morse ole sama mies kuin alussa. Hän ei ole enää se mies jonka Thursday valitsi. Hän on…

Hän tiedostaa kivuliaan selvästi, että moni muukin asia kuin rakkaus on houretta. Mielipuolten toiveunta. Hänen silmänsä ovat lopullisesti avautuneet ja hän... hän näkee eri silmin jopa Fred Thursdayn.

"Eiköhän tämä riitä", Thursday tokaisee kuin hänen ajatuksensa lukien.

Morse räpäyttää silmiään. Pysäyttää filmin. Miettimättä mitään. Yhtään. Mitään.

Olisi nimittäin astetta vakavampaa tunarointia, jos hän katsoisi pornoa pomonsa kanssa ja miettisi samalla rakkautta.

Sehän saattaisi, kuka tietää, olla vaikka hänen vihoviimeinen virheensä.


« Viimeksi muokattu: 22.01.2022 10:48:01 kirjoittanut Sisilja »
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 106
Vs: Endeavour: Vaikea vuosi (Morse-raapaleita, K-11, 4/5)
« Vastaus #5 : 15.02.2022 20:37:47 »
Kirjoittajalta: Endeavour yritti tehdä minulle sherlockit ja heitti kasikauden vikan jakson kanssa homman niin lekkeriksi että ihan häkellyin... noin niin kuin lievästi sanottuna. Roger Allam vihjaisi jossain haastattelussa, että avoimien langanpäiden kursimiseksi tehtäneen tulevaisuudessa vielä pari jaksoa, joten elän nyt sitten toivossa, ettei kaikki pääty ihan näin kauhuoopperamaiseen lässähdykseen. Onneksi olen myös jo sen verran taitava käsittelemään suosikkisarjojeni aiheuttamia pettymyksiä, että tällä kertaa ei mennyt kuin muutama viikko, että sain itseni taas kerättyä ja kirjoitettua tämän fikin valmiiksi. Koska kauden päätösjakso herätti lähinnä negatiivisia tunteita, päätin palata pyörittelemään kakkosjaksosta ponnahtaneita ideapalasia.



Vinosti kukkiva vaikeus
(K-11)


"Nuoruuden hairahdus", mies vakuuttaa ja katsoo häntä ahdas katse silmissään.

Morse nyökäyttää hitaasti päätään, seuraa kuinka mies pitelee aavistuksen täristen kuvasarjaa itsestään ja nuoruuden hairahduksestaan. Rakastajastaan.

Ei ole herra Appleby sen enempää synneistä vapaa kuin kukaan muukaan, joskaan naturistia nyt ei pitäisi pulmusista puhtaimpana muutoinkaan. Alastomuus on varmasti iloinen asia. Yhtä iloista kuin erikoislaatuinen, vinosti kukkiva rakkaus.

Vaimo ei tiedä, tietenkään.

Älkää kertoko hänelle, konsta hyvä, älkää vain kertoko tästä vaimolleni, älkää, jos teissä on lainkaan sijaa armolle, Applebyn jännittynyt ilme pyytää.

Mikä minä olen tuomitsemaan, Morse miettii ja siristää silmiään. Mielessä käväisee, että hänen omassakin elämässään mahtaisi olla enemmän järkeä, jos hän lempisi sittenkin miehiä. Pelkkiä toisia miehiä. Silloin hän voisi tuudittautua puolitotuuteen, ettei hänen suhteidensa kuuluisikaan kestää, koska niillä ei olisi lupaa kestää, lupaa olla olemassa alun perinkään. Jos hän olisi syvästi rakastunut mieheen, olisi hänellä sentään vakava nimi vaikeuksilleen.

Morse ravistaa päätään, katsahtaa Applebyta. Ajattelee yhtäkkiä Jakesia. Silmissä pistelee.

Hän ei koskaan kysynyt, ei mitenkään rohjennut – mutta eihän hänen tarvinnut. Olihan Jakesilla tyttöystäväkin.

Hänen olisi pitänyt. Kysyä.

Vaan mitä hän olisi kysynyt? Mitä ihmettä hän olisi voinut kysyä?

Miten saatoit luottaa keneenkään sen jälkeen, mitä jouduit lapsena kokemaan?

Miten saatoit rakastua?

Jakes, miten saatoit –


Morse nielaisee, puristaa kätensä nyrkkiin. Kai hänen olisi täytynyt yrittää kovemmin jo Monican kanssa. Tai entä Violetta, entä jos...

Jakes ei koskaan lähettänyt edes postikorttia. Tai jos lähettikin, se ei suvainnut saapua Morselle saakka.

Mitäpä sitä yhdellä postikortilla. Mitäpä millään.

Peter.

Eihän yksi postikortti merkitsisi sitäkään vähää mitä haalistunut kuvasarja menneisyydestä.

Miksi lähdit?


Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 106
Vs: Endeavour: Vaikea vuosi (Morse-raapaleita, K-11, 5/5)
« Vastaus #6 : 15.02.2022 20:41:25 »
Lupaus
(K-11)


He istuvat puistonpenkillä kuin päivä olisi yksi monista, vain yksi tavallinen päivä lukemattomien toiveikkaiden tovereidensa joukossa. Thursday puhuu yleviä säälistä ja ymmärryksestä. Sanat kolahtelevat katkerasti Morsen takaraivossa. Aurinko loimottaa hänen kasvoihinsa, miten säälimätön onkaan kevään kirkkaus.

Vatsanpohjassa ammottaa röpelöisiä reunojaan myöten märkivä haava, sykähtelee samaa tahtia hänen tummien hengenvetojensa kanssa. Morsen tekee mieli huutaa, mutta hän ei ole koskaan elämässään huutanut, ei silkan sisäisen tuskan takaa-ajamana, eikä hän tiedä miten voisi aloittaa nyt, aikuisena ihmisenä.

"On luvattu leppeämpiä kelejä", Thursday kertoo hänelle kuin lupaisi helpompia aikoja omakätisesti.

Morse vilkaisee Thursdayn jämäkän lempeitä kasvoja ja haluaisi luottaa. Jos hän sulkee silmät, hengittää syvään, näin, hän melkein jo taipuu moiseen. Kyllä se tästä, niin kuin sanotaan.

Hän hengittää. Hengittää ja juo. Ihan vähän vain. Koko tuopin. Olut maistuu kielen päällä urealta.

Hän vetää kosteankuuloisesti henkeä, ja Thursday painaa käden hänen olalleen. Lupaa taikka anteeksi pyytämättä. Jos, jos Thursday nyt sanoo vielä jotain, jos Thursday on yhtä järkähtämätön sanoissaan kuin eleissään ja kehtaa esimerkiksi juuri nyt kutsua häntä hänen hirveällä ristimänimellään, Morsesta ei ole enää vastaamaan seurauksista.

Hän avaa suunsa.

Hänen päänsä yläpuolella mustarastas puhkeaa lauluun.

Hän sulkee suunsa.

Thursday ei kutsu häntä nimeltä eikä vedä häntä lähemmäs, muttei myöskään irrota otettaan.

"Me olemme keitä olemme", Thursday sanoo.

Pieni musta lintu laulaa, urheasti ja pitkään, ja jokin yhtä pimeä Morsen sisuksissa hitusen hellittää. Hetken hän on hujahtamaisillaan varovaiseen hymyyn.

"Luontoaan ei auta paeta", Thursday jatkaa ja katsoo häntä. "Se saa meidät kaikki kiinni lopulta."

Niine sanoineen Thursday puristaa hänen sydäntään otteessaan aavistuksen kovempaa.


Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Myötätuuli

  • Neiti Herrasmies
  • ***
  • Viestejä: 489
Vs: Endeavour: Vaikea vuosi (Morse-raapaleita, K-11, 5/5)
« Vastaus #7 : 22.04.2023 23:34:09 »
Hellou ja vau, minkä fikkisarjan luinkaan! <3

Itseltäni taisi tämä Nuoren Morsen uusin kausi livetä käsistä, mutta seiskakauteen astu olen kaikki katsonut. Joten lukeminen onnistui varsin hyvin vajavaisillakin tiedoilla ja osoittautui aikamoiseksi elämykseksi.

Näin nopeasti kommentoituna, niin itse olen huomannut sarjan tason valitettavan laskun kohti myöhempiä kausia. Tietenkin tämä on ollut odotettavissa, mutta ainakin seiskakausi oli pettymys, vaikkakin esim. erinomaista homoeroottista tensionia siitä kyllä löytyi! Harmittaa, sillä Nuori Morse oli todella hyvä ensimmäiset viisi kautta.

Tässä oli liian monta hienoa kohtaa, joita en kaikkia tähän nosta. Kauttaaltaan kieli oli omaperäistä, niin sinua, mutta niin myös Morsea samanaikaisesti. Vääjäämätön ajelehtiminen kohti kohtalon asettamaa päämäärää on raastavaa katsottavaa, varsinkin kun muistaa alkukausien nuoren Morsen ja vertaa sitä nyt tähän kyynistyvään mieheen, joka hänestä on kuoriutunut.

Tämä oli varsin hieno foreshadowing-kohta, joka laittoi sydämen lepattamaan:

Lainaus
Jos hän selviää tästä vuodesta, hän aikoo keskittyä työhönsä. Edetä urallaan. Niinhän terveet ihmiset tekevät. Ja jos hän selviää, jos hän etenee, hän etsii itselleen hyvän ja luotettavan alaisen. Työparin. Kumppanin. Sellaisen lupsakan miehen. Joka pitäisi hänen jalkansa maassa ja päänsä pinnalla.

Mielestäni osasit myös kuvata erinomaisella tavalla Thursdayn ja Morsen välejä, jotka ovat menneet kyllä äärilaidasta toiseen sarjan edetessä. Molempien käytös on ärsyttänyt että ihastuttanut. Ehkäpä he ymmärtävät toisiaan paremmin kuin kukaan heitä. On lohdullista, että kaikesta huolimatta, Thursday on vielä siinä eikä Morse ole yksin. Tässähän Morse myös haikailee jatkuvasti jonkun perään. Vilisee muistoissa niin Jakes, Joan, oma isä ja George Fancy. Ehkäpä tämä alkoholin litkiminen on Morsella ainoa tapa kohdata menneisyytensä haamut. Näissä kaikissa teksteissä tällainen haikeus, nostalgiassa rypeminen sekä omien epäonnistumisten kelaaminen olivat kantavia teemoja. Morsella on ollut monta kasvunpaikkaa, eikä ole selkeyttä, onko hän todella pohtinut kaikkea sitä, mitä on tapahtunut.

Kaikesta angstista huolimatta tämä jäi viimeisen osan puolesta toiveikkaaseen tunnelmaan. Se oli mielestäni hyvä lopetus kaikelle, koska niin se uusi päivä nousee, niin Morselle kuin kaikille muillekin. Kiitos tästä upeasta kokonaisuudesta ihana Sisilja! <3

banneri ja ava by Ingrid

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 106
Vs: Endeavour: Vaikea vuosi (Morse-raapaleita, K-11, 5/5)
« Vastaus #8 : 12.05.2023 17:40:54 »
Moi, miisuli, niin ihanaa että kävit lukemassa tän fikin! Mua järkytti kovasti Morsen raju muuttuminen kasikaudella, vaikka tokihan oli etukäteen tiedossa, että mies on sitten vanhempana aikamoisen alkoholiin menevä ja synkeä. Ja joo, on ne sarjan parhaimmat ajat olleet takana jo jonkin aikaa. Sinänsä olen iloinen, että vielä on ysikausi, josko se paikkaisi edes kohtuullisesti sitä vääryyttä, mihin kasikausi päättyi. Ysikausihan on tullut ulos jo Briteissä, mutta en ole sitä mistään etsinyt käsiini, vaan olen rauhassa odotellut, milloin Yle suvaitsisi näyttää sen. Olen vähän koettanut väistellä spoilaavia juttuja esim. tumblrissa, enkä ole aivan täydellisesti onnistunut, mutta toisaalta olen myös huomannut, ettei spoilaantuminen enää hirveämmin edes haittaa. Ehkä olen jo päästämässä tästä sarjasta irti, nyyh. <3

Ah että ilahduin kun bongasit Morsen Lewis-etiäiset! :) Halusin ehdottomasti ujuttaa hänet mukaan, vaikka hänen aikansa ei tässä vielä ole koittanutkaan. Oon Endeavourissa tykännyt kyllä tosi paljon Thursdaysta, tosin tunnistan kyllä tuon mainitsemasi ärsytyksen, jota hän on aina välillä herättänyt! En ole ollut kauhean innostunut siitä, että sarjassa on pitänyt hakea draamaa Morsen ja Thursdayn edestakaisin seilaavista väleistä. Mutta kun draamah. :D

Kiitos hirveän paljon kun viitsit kommentoida! Ihanaa että tykkäsit tästä!
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!