Nimi: Getsemane
Kirjoittaja: Rowena
Ikäraja: S
Tyylilaji: Draama
Henkilöt: Joka luvussa eri.
Yhteenveto: Jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Kirjoittajan sana: Sain sadonkorjuuetydihaasteesta inspiroivia
kuvia vanhoista motelleista. Kesti kuitenkin kauan, ennen kuin keksin, miten niitä hyödyntäisin. Iso kiitos
hiddenbenille ideoiden pallottelusta <3.
Tämä teksti osallistuu Sataseen sanalla keltainen. Tähän tulee prologin lisäksi kolme osaa sekä epilogi.
GETSEMANE Prologi
Pääsiäisenä 2024Kusenpolttamaa keltaista on kaikkialla. Seinien rapistuneissa tapeteissa, pölyisissä kokolattiamatoissa ja kuluneissa huonekaluissa, kaikkialla.
Motellin hilseilevän ulko-oven viereen on kirkkaanpinkillä spray-maalilla kirjoitettu miljööseen varsin sopiva lause: Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää.
Ulko-oven päällä on ruostunut kyltti, jossa yhä lukee jo vuosia sitten sulkeutuneen motellin nimi:
GETSEMANE
Nimen alla lukee myös pienemmällä, lähes lukukelvottomaksi kuluneella tekstillä: Anno Domini 1964.
Todellisuudessa Getsemanen paikalla Vanukkalan kylän vehreässä jokisuistossa on ollut taverna Tylypahkan perustajien ajoista lähtien. Vaikka Vanukkala on aina ollut pieni kylä, se on sijaintinsa vuoksi ollut tärkeä, koska sen läpi kulkee tie kohti Tylyahoa.
Tuhatyhdeksänsataaluvun alussa keskiaikainen taverna oli kuitenkin palanut, ja vuosikymmeniin Vanukkalassa ei pystytty tarjoamaan yösijaa matkalaisille. Mutta kuusikymmentäluvun alussa muuan perhe Marskimaa osti jokisuiston tontin ja alkoi rakentaa motellia. Matami Marskimaa nimesi motellin Getsemaneksi, koska motellia ympäröi vehreä puutarha.
Getsemaneen tultiin lomalle, kun kaivattiin maaseudun rauhaan, haluttiin tavata salassa tai tahdottiin sieppelikukkia, jota tuohon aikaan kasvoi ainoastaan Vanukkalassa.
Seitsemänkymmentäluvun loppu ja kahdeksankymmentäluvun alku oli Getsemanen kulta-aikaa. Silloin siellä juhlittiin, riideltiin, sovittiin ja ennen muuta sinne tehtiin seestymismatkoja.
Väitän, että jokainen joutuu jossakin vaiheessa elämäänsä lähtemään seestymismatkalle. Ne ovat niitä matkoja, joille lähdetään yön pimeimpänä hetkenä. Niitä matkoja, joille lähdetään, jotta voisi nukkua vapaana syyllisyydestä, pettymyksestä tai surusta. Niitä matkoja, joille lähdetään, jotta voidaan palata.
Tämä tarina kertoo kolmesta seestymismatkasta aikana, jona kusenpolttama keltainen oli vielä kirkasta keltaista.