Fandom: Fullmetal Alchemist
Vastuunvapaus: Hiromu Arakawa omistaa maailman hahmoineen, minä vain leikin.
Nimi: Jotain enemmän
Kirjoittaja: Odo
Ikäraja: Sallittu
Varoitukset: -
Genre: draamaa, pientä romantiikkaa
Paritus: Ed/Winry
Tiivistelmä: Ed ei tiennyt oliko Winry hänelle kuin sisko. Vai jopa jotain enemmän?
A/N: Ed/Winryä. Ei ihan minun tyyliäni, mutta joskus rajoja on rikottava. En enää edes muista, mistä tämä nyt sattui tulemaan päähäni. Kun pahin blokinpurku alkoi pari viikkoa takaperin kirjoitin kaikkea, paljon, mitä vain. Ihan sillä, ettei blokki vain pääsisi uudestaan niskan päälle heti ensimmäisen julkaisun jälkeen. Jossain välissä syntyi tämä. Saattoi olla jonkin illan write or die, ehkä? Tässä tämä nyt olisi kuitenkin. Haasteisiin FF50 sanalla koti (aiheella Mustangin joukot) sekä Ficlet300:n sanalla Elämänkumppani (en keksinyt muutakaan).
Otsikosta ei sitten puhuta. Oon niin pahassa otsikko ruosteessa, että läiskin näitä miten sattuu. : D kyllä se tästä...Jotain enemmänResembool oli pieni kylä, jota Ed osasi kutsua kodikseen. Hän oli polttanut oikean kotinsa, talon, jossa oli viettänyt lapsuutensa. Tai ainakin ne vuodet, joita hän oli kutsunut lapsuudekseen.
Kävellessään tuttua polkua, tervehtien edellisestä elämästä vanhoja kasvoja hänestä kuitenki tuntui kodilta. Ja niinhän tunsi myös epävirallisen perheensä luona, Rockbelleillä. Jo kaukaa Ed tunnisti hänelle vilkuttavan naisen kasvot, Winryn. Nopeiden tervehdysten jälkeen Ed päätyi lopulta kuuntelemaan jo useaan kertaan kuultua saarnaa automailin huollosta ja sen hienoudesta. Kuinka Ed ei tarvitsisi oikeita raajoja, sillä automail oli käytännöllisempi.
Tavallaan Ed oli tottunutkin jo metalliseen käteen ja jalkaan, joita oli kantanut jo vuoden mukanaan. Hän oli tottunut huoltoihin, korjauksiin ja moneen muuhunkin seikkaan, jotka keinotekoiset ruumiin osat aiheuttivat. Ainut, mihin hän ei ollut tottunut oli Winry. Hänen mekaanikkonsa.
Ed ei tiennyt oliko Winry hänelle kuin sisko. Vai jopa jotain enemmän?
Ajatukset tulevaisuudesta Ed oli hukuttanut vuosien ajan siihen, että hän auttaisi Alin kuntoon. Kun tavoite lähestyi, hän tavoitteli sitä aina vain kiihkeämmin. Näinä hetkinä Winryn kanssa se kuitenkin tuntui osittain pelottavalta. Mitä ne kaikki hymyt tarkoittivat? Huolehtiminen, puolin ja toisin. Ed ei tiennyt.
"Muistathan jatkossa olla varovaisempi?"
Winry ei kuulostanut vihaiselta, eikä käskevältä. Se oli huolehtemista, joka sai Edin miettimään. Päästyään takaisin kotiin, saatuaan veljensä kehon takaisin jatkuisiko kaikki niin kuin ennen? Perheenä?
"Joo."
Vastaus oli lyhyt ja Ed veti punaisen takkinsa niskaan. Hän lähti. Vilkutti hyvästiksi jättäen Winryn katsomaan loittonevaa selkää.
Lopuksi ehkä hän saattaisi kertoa Winrylle, mitä hän oikeasti tunsi. Ettei tyttö vain ollut hänen siskonsa vaan jotain, mitä hän ei vielä osannut selittää, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa.