Ficin nimi: Kissan silmin
Kirjoittaja: Thelina
Paritus/hahmot: Lily/James ja kissa
Tyylilaji: Yöllinen kissailu ja romantiikka
Ikäraja: S
Yhteenveto: Viime hetkellä kissa pujahtaa piiloon verhon taa.
Vastuuvapautus: Kunnia kaikesta Pottereihin liittyvästä kuuluu J.K. Rowlingille
A/N: Osallistuu
Sana/kuva/lause10 #3 tällä kissakuvalla:
klik!
Kissan silminKissan pehmeät askeleet kulkevat käytävällä varjosta varjoon. On myöhäinen ilta, lamput on jo sammutettu ja vain kapea kuunsirppi valaisee taivasta ikkunoiden takana. Kissan silmät kuitenkin ovat tottuneet hämärään. Yö kirkastaa sen kaikki aistit: korvat huomaavat seinän raoissa kulkevat hiiret ja seittejään kutovat hämähäkit, pupillit laajenevat pimeänäköön, tassut tuntevat allaan kivisen lattian. Kissa on kenties ainoa, joka enää on hereillä, mutta se ei ole yksinäinen. Se kulkee tuttuja reittejään valppaana, nauttien rauhasta.
Toisinaan se pysähtyy venyttelemään raajojaan tai hypähtää ikkunalaudalle katsomaan jylhää maisemaa. Lampi kiiltelee kuunvalossa ja metsä piirtyy mustana vasten taivasta. Kissa ei kuitenkaan kaipaa ulos - sen valtakunta on linnassa, näissä huoneissa ja käytävissä. Kivisen ikkunalaudan viileys vasten vatsaa tuntuu rauhoittavalta, mutta yhtä lailla kissa viihtyy lämpimässä omassa nojatuolissaan takan edustalla. Sen aika tulisi myöhemmin, kun kävelykierros olisi ohitse.
Kissa hypähtää alas lattialle ja jatkaa matkaansa. Se kohtaa toisen kissan, tomunharmaan ja laihan pikku naaraan, joka tietää jo kiertää sen kaukaa. Kai toinen tietää, ettei hänestä ole sille lajitoveriksi. He ovat liian erilaisia, monellakin tapaa. Kissa kokee olevansa itsenäinen ja vahva, toinen sen sijaan haluaa miellyttää omistajaansa ja vihaa kaikkea, mitä tämäkin. Silti toinen on pehmeä, vailla rohkeutta ja tahtoa. Kissa kuulee sen luikkivan ylös portaita kuin paeten.
Kun toinen on mennyt, kissa luikahtaa tyhjään luokkahuoneeseen. Se kiertää pöydän, nuuhkii ilmaa ja aistii viiksillään pimeää, missä tuolit ja pulpetit seisovat suorissa riveissä aamua odottaen. Äkkiä se höristää korviaan. Käytävältä kantautuu vaimeaa puhetta, askeleet lähenevät. Viime hetkellä kissa pujahtaa piiloon verhon taa.
Lempeä valo kuultaa kankaan läpi kissan piilopaikkaan. Kaksi hahmoa astuu sisään huoneeseen, tyttö naurahtaa. Kissa kuulee heidän kuiskailevan, sitten varjot liikahtavat lähekkäin, sulautuvat toisiinsa pulpettia vasten.
”Lily”, poika sanoo matalalla äänellä. ”Minä…”
”Tiedän”, tyttö vastaa.
Äänet vaimenevat kuiskauksiksi,
en voi uskoa, että vihdoin… en minäkään… sopiiko, jos… Kissa odottaa, ja hiusten ja kaapujen pehmeä kahahdus kantautuu verhon taa ennen suudelmaa. Kuluu monta minuuttia, kunnes varjot erkanevat toisistaan hengitys tiheänä.
”Meidän pitäisi jatkaa kierrosta”, tyttö sanoo vastahakoisesti. Poika suutelee häntä vielä kerran, sitten kaksikko katoaa pimeään.
Kissa tulee pois verhon takaa. Se loikkii ovelle ja jatkaa matkaansa ensimmäisessä kerroksessa sijaitseviin makuutiloihin. Hetken kuluttua Minerva astuu sisään huoneeseensa suoristaen silmälasejaan.
Sinä yönä hänen kasvojaan koristaa harvinaisen onnellinen hymy.