Oikein väärin (S • Sirius/James, kiellettyä rakkautta • tuplaraapale)

[Waulish]

S
Harry Potter ei ole minun omaisuuttani. Tämä teksti on fanifiktiota, jota kirjoittelen vain omaksi (ja mahdollisesti muiden) iloksi.

Synttäritarinatopan innoittamana hyvää syntymäpäivää, Angelina! Toiveissa oli James/Siriusta, ja tämä on nyt ensimmäinen yritykseni kyseisen parituksen parissa. Toivottavasti tähän on eksynyt ees jotain pidettävää!

// Tämä teksti sijoittui vuoden 2018 Finipikareissa jaetulle 2. sijalle Vuoden raapale/ficlet -kategoriassa, kiitos paljon!


James tuntuu oikealta silloinkin, kun James tuntuu väärältä.

Se on oikeastaan nurinkurista. On väärin ihastua parhaaseen ystävään ja salailla sitä Peteriltä ja Remukselta. On väärin käyttää hyväksi Jamesin vanhempien avokätisyyttä ja muuttaa heidän luokseen kesäksi, istua samassa aamiaispöydässä ja hetkeä myöhemmin suudella heidän poikaansa ullakolla. On väärin maata toisen pojan kanssa, kun Siriuksen vanhemmat inhoavat homoseksuaalisuutta ja sen ilmentymiä melkein yhtä paljon kuin kuraverisyyttä ja jästinmielisyyttä. Väärin, väärin, väärin.

Silti mikään ei ole koskaan tuntunut Siriuksesta niin oikealta kuin Jamesin sormien luja, varma ote hänen olkapäistään. Jamesin hengitys kietoutuu yhteen hänen hengityksensä kanssa, ja niin sen kuuluu ollakin. Jamesin käsi sopii Siriuksen käteen jokaista uurrettaan myöten, ja kun Sirius nukahtaa Jamesin syleilyyn, hän on enemmän kotona kuin Kalmanhanaukiolla koskaan.

Se siitä vääryydestä.

Jos heidän suhteensa on väärin, se on oikein väärin, oikealla tavalla, tavalla joka saa Siriuksen jatkamaan elämää ja uskomaan tulevaisuuteen. James saa hänet unohtamaan kaikki maailman vääryydet niin, ettei olemassa ole muuta kuin iho ihoa vasten ja hulluja unelmia, paitsi etteivät unelmatkaan yhtäkkiä enää ole hulluja. Kalmanhanaukion kalterit kalisevat ja mustelmat haalistuvat, eikä Sirius ole koskaan nauttinut rajojen rikkomisesta näin paljon.

Niinpä he hukkuvat heinikoihin ja jäävät silueteiksi ullakon ikkunaan, ja se kaikki on väärin, oikein, oikein väärin.

[Angelina]

Kuten jo sanottua, niin oon ihan innoissani ollut näistä synttärilahjaficeistä ♥__♥ Ihanaa kun oot viitsinyt nähdä vaivaa ja vielä James/Siriusta! Sitä ei ole koskaan liikaa missään.

Tää oli mun mielestä juuri sellaista, mikä tällä parilla parhaiten toimii, eli juurikin tuollaista vähän haikeaa mutta kuitenkin täynnä tunnetta! Jotenkin tuo ajatus siitä, että Siriuksesta James tuntuu aina oikealta, vaikka kuitenkin takaraivossa saattaa vähän jyskyttää tuo, että periaatteessa heidän rakkautensa on väärin, on niin... ah. En osaa edes selittää, se on vaan jotenkin tän parituksen se perus tunne! Joskus se on Lily joka on siinä välissä, joskus Remus ja Peter, joskus Harry, joskus muut... Aina siinä on jotain, minkä takia he eivät muka ansaitsisi toisiaan ja yhyy se on kamalaa. Tällä parilla on todella hankalaa, ellei mahdotontakin, kirjoittaa fluffya ja siksi tämä teksti toimii niin hyvin tällaisenaan <3

Mulla oli koko ficin ajan todella haikea olo, koska tunnelma on tässä jotenkin lohduton (tai sitten vaan kuvittelen sen, koska yleensä James ja Sirius eivät saa onnellista loppua), mutta silti tämä on aivan todella kaunis teksti. Toistan nyt vähän itseäni, mutta en tajua miten oot saanut näin hyvin kiteytettyä käytännössä koko parituksen olemuksen tähän yhteen ja samaan

James saa hänet unohtamaan kaikki maailman vääryydet niin, ettei olemassa ole muuta kuin iho ihoa vasten ja hulluja unelmia, paitsi etteivät unelmatkaan yhtäkkiä enää ole hulluja. Kalmanhanaukion kalterit kalisevat ja mustelmat haalistuvat, eikä Sirius ole koskaan nauttinut rajojen rikkomisesta niin paljon.

<3 Tämä kohta on ihana ja kamala, jos ajattelee canonia ja miten lopulta käy. Ihanaa silti, että pojat ovat tilanteessa, jossa hullutkin haaveet voisivat muuttua todeksi!

Mä tiedän, että suuremman yleisön suosikki on Sirius/Remus, mutta jotenkin tässä parituksessa on mulle lähtökohtaisesti enemmän tunnetta, plus jostain syystä James on musta hivenen kiinnostavampi hahmo kuin Remus (apua varaudun lynkkaukseen) ja sopii mielestäni muutenkin ehkä Siriukselle paremmin. Synkkä rakkaustarina toimii näiden kahden välillä aivan loistavasti ja välillä siirapin ohella on virkistävää lukea hivenen surullisempaa tekstiä. En mä edes tiedä olitko tarkoittanut tätä mitenkään haikeaksi, mutta jotenkin aistin tästä sellaisen tunnelman!

ja se kaikki on väärin, oikein, oikein väärin.

Oikealla tavalla väärää ja se juuri on niin hienoa <3 Kiitos ihan älyttömästi!

[Vendela]

Vau. Pidin tästä pätkästä ihan valtavasti! Tämä oli oikeastaan tosi, tosi ihana, vaikka tämä ei ollutkaan sellainen helppo ja mutkaton teksti.

Ihanaa sanaleikittelyä oikealla ja väärällä, toimi todella hyvin! Sillä mikä on oikein ja väärin ja oikein väärin ja kuka sen lopulta edes määrrää? Tämä toimi todella hyvin Siriuksen näkökulmasta ja jätti samalla myös kutkuttavan fiiliksen siitä, että mitä James oikeastaan ajatteli ja tunsi kaiksesta tästä mitä heidän välillään on. Ja mitä mieltä James oli, oliko se oikein vai väärin?

Angelina tuossa sanoikin tästä parituksesta, että hahmona James on kiinnostavampi kuin Remus. Olen toki Sirremus-shipperi mutta kyllä tämä Sirius/James potkaisee vähän eritavalla. Näille saa kirjoitettua sellaista katkeransuloista mikä toimii hyvin jos ei halua aivan angstiin vajota. Muutenkin kun ottaa canonin huomioon niin tämä paritus ei ole sieltä siirappisimmasta päästä.

Tykkään muuten kun olet laittanut noita bannereita tekstiesi alkuun, toimivat kivasti ja elävöittävät tarinaa. Niistä näkee myös, että haluat nähdä vaivaa tekstien julkaisun kanssa, sitä arvostan sitä

Kiitos tästä, hieno lahja Angielle <3

Vendela

[Waulish]

Angelina, oi voi että, mahtavaa jos tämä Sirius/James-yritelmäni toimi! Paritus on minulle hyvin vieras, joten vierailla vesillä tässä liikuskelin ja koetin selvitellä vähän itsellenikin, että missäs tässä mentäisiin ja mikä näiden ystävysten välillä toimisi ja mikä ei. Tämän kirjoittaminen oli vähän sellaista tuntemattoman maaperän tunnustelua, varsinkin kun juureni ovat Sirius/Remuksessa ja heitä shippailen. Siispä olen tosi helpottunut siitä, että tämä pikkuinen teksti oli mieleesi! Kannatti kokeilla siipiä tämänkin parituksen parissa, jossa kieltämättä on omanlaistaan tarttumapintaa Sirius/Remukseen peilattuna, vaikka suuri Remus-fani olenkin. Kiitos kovasti, ihanaa että tykkäsit!

Vendela, ihanaa että sana- ja ajatusleikittely oikealla ja väärällä toimi! Juuri siitä tämä teksti sai alkunsa. Mukavaa, että myös Siriuksen näkökulma toimi. Jostain syystä ajaudun aina kirjoittamaan juuri Siriuksen vinkkelistä, vaikka hän on monin tavoin tosi erilainen persoona minuun itseeni verrattuna! Jamesin näkökulma jäi tosiaankin lukijan tulkinnan ja mielikuvituksen varaan. Olisi ollut toisaalta mielenkiintoista tarkastella sitäkin, mutta jääköön tämä teksti nyt katsaukseksi Siriuksen ajatuksiin ja tunteisiin. Veikkaan kuitenkin, että samansuuntaisia saattaa vilistä Jamesinkin päässä. Kiitoksia paljon ihanasta kommentista! Ai niin joo, ja kiva että tykkäät noista alkubannereista! Olen joillakin tavoin aika visuaalinen ihminen, ja tykkään yrittää elävöittää lukukokemusta tuollaisilla pikkujutuilla.

[liljankukka]

Vaihdokkaista moikka!

Olin ensin vähän että ;;;;;;;;;;, koska WolfStar on mun <333333, mutta tää olikin tosi ihana! <3 Tykkäsin tuosta aloituslauseesta, se jotenkin summasi tän koko idean! James/Sirius on vähän semmonen paritus, että siihen sopii angst toosi hyvin! Ja koska sinä olet sinä ja pidän kovasti sinun teksteistä niin tartuin tähän loppujenlopuksi kovin innoissani! <3

On väärin käyttää hyväksi Jamesin vanhempien avokätisyyttä ja muuttaa heidän luokseen kesäksi, istua samassa aamiaispöydässä ja hetkeä myöhemmin suudella heidän poikaansa ullakolla.

Tästä kohdasta pidin kovin! <3 Sirius muuttaa Pottereille, istuu samassa aamiaispöydässä ja hetkeä myöhemmin kuitenkin suutelee heidän poikaansa ullakolla! Kuulostaa sellaiselta 1900-luvun alkupuolen kielletyltä poikarakkaudelta <3333

Kiitos paljon tästä <3

[Waulish]

liljis, opin kommentistasi uuden termin: Wolfstar! En tiennyt, että Remus/Siriusta kutsutaan englanninkielisissä ympyröissä sillä nimellä, mutta sehän sopiikin hyvin. Itsekin olen juuriltani Remus/Sirius-shippari, joten ymmärrän ensireaktiosi, mutta kivaa että tykkäsit lopulta sitten kuitenkin! Minullakin oli tätä kirjoittaessani hassusti mielessä sellainen historiallinen, kielletty poikarakkaus. Kiitos kovasti ihanasta kommentista!

[Kaatosade]

Tämäpäs oli söpö yön piristys. <3 Nautin kovasti kaikesta paradoksaalisuudesta, joka Siriuksen päässä tässä pyörii. Helppo uskoa, että hänen vanhempansa olisivat homoseksuaalisuutta vastaan, ja helppo uskoa, että semmoista vastaan on nautinnollista kapinoida, samaan aikaan oikein ja väärin... Samoin kuin hänen ajatuksensa Jamesin vanhemmista ja heidän luottamuksestaan.

Lyhyt mitta tuntui jotenkin sopivalta tekstiin, idea tuli tehokkaasti esille ja tämä oli tosi tunnelmallinen. Kiitoksia. <3

[Waulish]

Kaatosade, ihanaa että tämä teksti piristi yötäsi! Minäkin nautin mielensisäisten ristiriitojen pyörittelystä tätä kirjoittaessani. Sellaiset tarjoavat vaikka mitä herkullista! Olen hyvilläni siitä, että koit lyhyen mitan tukevan tekstiä. Välillä mietin, pitäisikö kirjoittaa enemmän pidempiä tekstejä eikä aina tällaisia tynkiä, mutta jotenkin koen pystyväni pitämään tiiviit kokonaisuudet paremmin kasassa. Kiitos paljon ihanasta kommentista, se piristi vuorostaan minun päivääni!

[Dokumentti]

Kommenttikamppanjasta jatketaan!

Otin tämän siksi, etten ymmärrä miten multa on voinut mennä ohi James/Sirius!! Ihanaa!<3

Jamesin ja Siriuksen suhde on juurikin sitä, kutkuttavaa tavalla väärin, mutta oikein. Silti tuomittu epäonnistumaan, mutta silti ei voi olla ilmankaan.

On väärin ihastua parhaaseen ystävään ja salailla sitä Peteriltä ja Remukselta. On väärin käyttää hyväksi Jamesin vanhempien avokätisyyttä ja muuttaa heidän luokseen kesäksi, istua samassa aamiaispöydässä ja hetkeä myöhemmin suudella heidän poikaansa ullakolla.

Joku aiemmin jo lainasikin tämän kohdan, mutta tahdoin vielä nostaa sen esille. Tää kohta heti alussa oli ihana! Juuri sitä kutkutusta, kuinka väärin, mutta hyvältä tuntuva tilanne on.
Potterit eivät tiedä, Remus ja Peter eivät tiedä, silti hetken päästä on päästävä iholle! Sirius on aina ollut kapinallinen, kuten Jameskin ja se varmasti lisää molempien kiinnostustakin tilanteeseen, vaikka en epäile etteivätkö tahtoisi toisiaan muutenkin.

James saa hänet unohtamaan kaikki maailman vääryydet niin, ettei olemassa ole muuta kuin iho ihoa vasten ja hulluja unelmia, paitsi etteivät unelmatkaan yhtäkkiä enää ole hulluja. Kalmanhanaukion kalterit kalisevat ja mustelmat haalistuvat, eikä Sirius ole koskaan nauttinut rajojen rikkomisesta näin paljon.

Pakko lainata vielä tämä, kun osuu juuri tuohon mun edelliseen. Rajoja pitää kalistella ja se tuntuu hyvältä, mutta se ei ole syy miksi he löytävät tiensä toistensa iholle.

Kiitos tästä herkkupalasta!<3

[lotus]

Täähän oli oikein kiva, just sopivasti tunnelmallinen teksti. <3
Yleensä en tykkää, kun Kelmejä paritetaan keskenään, mutta tää on kyllä pakko laskea poikkeudeksi. Tykkäsin tekstin tunnelmasta ja mielikuvilla leikittelystä. Oli helppo uskoa, että Siriuksen vanhemmat tosiaan olivat homoseksuaalisuutta vastaan.

Niinpä he hukkuvat heinikoihin ja jäävät silueteiksi ullakon ikkunaan, ja se kaikki on väärin, oikein, oikein väärin.

Tää loppulause... Aah. <3 Väärä mutta silti oikea - sitähän lopulta Jamesin ja Siriuksen suhde onkin.

[Waulish]

Dokkari, iiks, ihanaa että bongasit listauksestani jotain mikä on aiemmin mennyt ohi mutta kuitenkin sopii lukumieltymyksiisi! Siriuksen ja Jamesin suhteessa on kieltämättä jotain kutkuttavalla tavalla väärin, vaikka se samalla niin oikealta tuntuukin. Erityisesti jäin makustelemaan tuota ajatustasi siitä, että tilanteen kapinallisuus osaltaan myötävaikuttaa ystävysten kiinnostukseen toisiaan kohtaan, koska joo, on helppo uskoa että niin on! Molemmissa hahmoissa kun kuitenkin on havaittavissa kapinallinen ja kapinoinnista nauttiva puoli. Voi että, ihanaa että tykkäsit, kiitos kovasti!

lotus, olen otettu siitä, että tykästyit tähän tekstiin, vaikket yleensä kelmiparituksista pidäkään. Hienoa, että tunnelma välittyi ja teksti onnistui herättämään mielikuvia. Se on aina kiva kuulla, mutta erityisesti tällaisen lyhyen tekstin kohdalla, kun sanamäärään ei kovin paljon kuvailua mahdu. Suuret kiitokset!

[Larjus]

Kun on Siriuksesta ja Jamesista kyse, niin tömmöinen kielletyn rakkauden oikein-väärin-paradoksi sopii aiheeksi erittäin hyvin. Mätsää myös hyvin Kelmien meininkiin

Olit kirjoittanut heidän suhteestaan mielestäni todella kauniisti, pienillä, osin tulkinnanvaraisillakin hetkillä. Sellainen luo mielestäni kivan tunnelman ja antaa lukijallen hyvän otteen siitä, mitä he kumpikin tuntevat toisiaan kohtaan. Kaikki tuntee heistä niin oikealta, mutta jos otetaan muut ihmiset ja heidän mielipiteensä huomioon, tuntuukin väärältä. Mutta omat tunteethan siinä niitä tärkeimpiä ovat :3 Tykkäsin myös tuosta kohdasta, jossa sanotaan Jamesin saavan Siriuksen unohtamaan maailman vääryydet ym., koska äwäwää, oon ihan heikkona juuri tuollaisiin rakkauden "parantaviin voimiin", että toinen hahmo saa toisen voimaan paremmin ja näkemään asiat kauniimmin 😭❤

Tää oli kyllä ihana teksti, en yhtään ihmettele, että tuli Finipikareissa toiseksi ❤

[Vuorna]

Moikkelis moi ja hyvää iltaa! James/Sirius on mulle verrattain uusi konsepti, joten se luonnollisesti vaatii ficcien lukemista! Tykkään hurjan paljon tuosta tän tekstin nimestä, oikein väärin on semmoinen paradoksi, että se herättää välittömästi mun kiinnostuksen. Raapalemitta on myös mun lempilapsi, joten erittäin suurella mielenkiinnolla lähdin tähän tekstiin tutustumaan – enkä lainkaan pettynyt!

Pidin tosi paljon siitä, miten tuota oikeaa ja väärää tässä käsiteltiin. Siriuksen omantunnontuskat tuntuivat luontevilta, niin Jamesin vanhempien vieraanvaraisuuden "hyväksikäyttämisen" ja sitten myös homouden suhteen. Ei vaadi liikoja kuvitella, että Mustat olisivat homoutta vastaan siinä missä jästisyntyisiäkin, ainakin kun ottaa huomioon sen ajan, jossa Sirius ja muut kelmit ovat nuoruuttaan eläneet. Olikin tosi sympaattista, miten Sirius lopulta päätyi siihen lopputulokseen, että jos hän ja James ovat väärin, niin ainakin he ovat oikealla tavalla väärin. Ja lukijalle välittyi ehdottomasti kuva siitä, että Jamesin ja Siriuksen suhde on todellakin oikein.

Kalmanhanaukion kalterit kalisevat ja mustelmat haalistuvat, eikä Sirius ole koskaan nauttinut rajojen rikkomisesta näin paljon.

Oi, tästä kohdasta mä pidin todella paljon! Tämä tavallaan sementoi sitä, miten suhde Jamesiin on todellakin oikein – se auttaa häntä irtautumaan esimerkiksi perheensä vaikutuksesta. Kuvailit myös tosi nätisti sitä, minkälainen Jamesin vaikutus Siriukseen oikein onkaan.

Tämä oli ihana! Tykkäsin todella paljon, tässä oli hurjan hienoa pohdintaa näiden kahden suhteesta ja sen vaikutuksesta erityisesti Siriukseen. Ajatus kelmipojista ihastuneina ullakolla lämmittää mun sydäntä, kuten myös ajatus siitä, miten paljon hyvää tää suhde etenkin Siriukselle antaa. Kiitos älyttömän paljon tämän kirjoittamisesta, tää on nerokas teksti!

[Unohtumaton]

Oi mikä sanoilla leikittely täältä löytyikään! Siriuksen näkökulma sopii tähän mainiosti, ja kun miettii minkälaisessa suvussa hän on kasvanut, niin en ihmettele yhtään, että hän kipuilee tällaisen asian kanssa. Mutta samalla Siriuksen sääntöjä ja normeja rikkova luonne pitää huolen siitä, että hän ei jää kokonaan normien vangiksi, vaan uskaltaa jatkaa suhdettaan Jamesiin. Tekstistä ei käy ilmi, kuinka paljon Sirius tukeutuu Jamesiin tai kertoo omista tuntemuksistaan, mutta minulle jäi tunne, että James kyllä ymmärtää, vaikka Sirius ei aina niistä niin puhuisikaan.

Minusta tässä näkyy hienolla tavalla se, kuinka monella osa-alueella se näkyy, jos oma suhde on ulkopuolisten mielestä vääränlainen ja kielletty. Tai että tuntuisiko suhteen salailu tai Jamesin vanhempien luona asuminen niin väärältä, jos itse suhdetta ei määriteltäisi muiden toimesta vääräksi? Toisaalta salaisivatko he suhdetta alkuunkaan, jos maailma olisi hyväksyvämpi?

Mutta onneksi Sirius ei ole tunnettu siitä, että hän antaisi muiden määräillä elämänsä suuntaa! Raapaleen loppu olikin mitä parhainta Siriusta: joskus rajoja rikotaan siksi, että se on oikein ja tässä tapauksessa asia oli juurikin niin! 

Kiitos. <3

[Altais]

Kommenttikampanjasta hei! Valitsin tämän listauksestasi, koska olen viime aikoina kokenut valtavan Sirius/James -heräämisen ja alkanut oikein ajatella, mitä upeita mahdollisuuksia tämä paritus tarjoaakaan. Tämä oli hieno teksti, jossa tiivistyi erittäin hyvin Siriuksen ristiriitainen tunnetila, kun toisaalta paras ystävä on niin paljon muutakin kuin ystävä, ja kaikki tämän kanssa tuntuu niin oikealta kämmenien yhteensopivia juonteita myöten. Mutta samalla tuntuu väärältä salailla suhdetta muilta ystäviltä, ja Jamesin vanhemmilta, jotka ovat ottaneet Siriuksen avosylin vastaan.

Tästä herääkin ajatus, että varmaan kahden nuoren miehen rakkaus on tuossa ajassa tuntunut hyvin kielletyltä ja herättänyt syyllisyyttä ja ajatuksen, etteivät edes sellaiset hyväntahtoiset tahot ottaisi uutista Siriuksen ja Jamesin suhdetta hyvin. Ja sehän nyt on selvää, että Siriuksen vanhemmat olisivat sitä vastaan, jopa siinä määrin, että joskus ajattelen Siriuksen saattaneen jopa haluta pois kotoaan siksi, että tiesi suuntautumisensa sekä sen, ettei perhe koskaan sitä hyväksyisi.

Mutta sitten taas, minun on helppo kuvitella, että juuri nämä kaksi ikään kuin kuuluisivat yhteen, ja että heidän saumaton yhteenkuuluvuutensa olisi voinut kasvaa vuosien mittaan rakkaudeksi. Tästä tekstistä välittyy ihanasti se, miten luontevalta ja hyvältä yhdessäolo Sirkuksesta tuntuu, ja miten James ainakin todennäköisesti tuntee aivan samoin, kun kerran hänkin haluaa jatkaa suhdetta Siriukseen. Rajojen rikkominen kyllä sopii erinomaisesti näille molemmille, samoin kuin tasapainottelu oikean ja väärän välillä.

Tämä tarina ei ota kantaa Jamesin ja Lilyn kuvioon eikä siihen, tapahtuiko sitä ollenkaan, vai olisiko James sittenkin voinut valita toisin. Se oli varmaankin hyvä ratkaisu, koska nyt se voi jäädä lukijan tulkinnan varaan. Itse kuitenkin tykkään ajatella, että James ja Sirius olisivatkin jossain AU-todellisuudessa saaneet toisensa, vaikka se onkin canonin kannalta hyvin kyseenalaista. 

Kiitos tästä hienosta tekstistä, jossa onnistuit tunnelmoimaan Siriuksen ja Jamesin välisellä syvällä yhteisymmärryksellä sekä Siriuksen mielessä liikkuvilla ristiriitaisilla ajatuksilla. Tämä on loistava esimerkki siitä, miten voi sanoa vähän ja samalla valtavan paljon. 

[hiddenben]

Oi että, hykertelin ilosta, että sain luettavakseni sinulta jotain Vaihdokkaissa! Ja vielä Potteria, kun olen tottunut lukemaan sinulta juurikin originaaleja Mutta kivaa, että laitoit tämän Vaihdokkaisiin, tämä oli nimittäin samanaikaisesti hieman suruvivahteinen, mutta ennen kaikkea onnellisen lämpöinen teksti! Ja jälleen kerran ihanaa tunnelmointia, erinomaisesti sanoitettuja tunteita ja hienosti Potter-maailmaa kuvaavaa tekstiä, jonka pystyy liittymään meidän maailmamme ennakkoluuloihin ja niiden rikkomiseen.

Sirius/James (ja Sirius/Remus) on yksi suosikkiparituksistani ja heidän friends to lovers -asetelma kutkuttaa aina. Pidän kovasti siitä, mihin kohtaan canonia olet sijoittanut tämän tekstin. Tuntuu, että tuo aika, kun Sirius joutuu lähtemään kotoaan sietämättömäksi käyneen tilanteen takia ja kuinka hän löytää turvapaikan Jamesin luota, on juuri oikea, rauhallinen hetki selvittää, mitä itse haluaa ja mikä itselle on merkityksellistä. Kun oma perhe, sen ennakkoluulot, oletukset, ylpeydet ja normit eivät enää rajoita omia ajatuksia ja valintoja, on mahdollista löytää se, millä oikeasti on merkitystä. Avaatkin todella hienosti tuota Siriuksen ajatusketjua, joka on sekoitus perheen opettamaa ajatustapaa ja rohkelikko!Siriuksen itsenäisiä ajatuksia.

Samalla tästä välittyy ehkä jossain määrin myös se, että Sirius ei ole vielä selvittänyt itselleenkään, mitä haluaa vaan tässä on läsnä kesän hetkellisyys, läheisyys ja toisen, rakkaan ihmisen kosketuksen aikaansaama huuma. En tarkoita sitä, ettenkö uskoisi tunteen kestävän - tässä on ehdottomasti rakkautta, mutta samalla Sirius ja James ovat tässä vielä teini-ikäisiä ja fyysisen läheisyyden ja kosketusten huuma usein ajaa kaiken muun yli. Sitä on ihanaa lukea, tuollaista intiimiä läheisyyttä, joka koetaan jokaisella aistilla. Etenkin tämä kohta oli ihana:

Jamesin käsi sopii Siriuksen käteen jokaista uurrettaan myöten, ja kun Sirius nukahtaa Jamesin syleilyyn, hän on enemmän kotona kuin Kalmanhanaukiolla koskaan.

Samalla tulee mietittyä, mitä tulee tapahtumaan myöhemmin, kun he palaavat kouluun. Kuten Sirius itsekin miettii, on väärin salata suhde Remukselta ja Peteriltä - ja jossain vaiheessa omankin perheen vaikutusvalta saattaa jälleen tunkeutua Siriuksen elämään, vaikka hän Pottereilla asuukin. Tässä onkin läsnä myös sellainen vaaran tuntu, että suhde voi milloin tahansa paljastua ja silloin on edessä uusi haaste. Se tuntuu sopivan juuri Siriuksen hahmolle, joka tavallaan nauttii veitsenterällä tasapainottelemisesta. Tuleehan se esiinkin tässä lauseessa: Kalmanhanaukion kalterit kalisevat ja mustelmat haalistuvat, eikä Sirius ole koskaan nauttinut rajojen rikkomisesta näin paljon. Loppupelissä kuitenkin tällä on merkitystä:

Jos heidän suhteensa on väärin, se on oikein väärin, oikealla tavalla, tavalla joka saa Siriuksen jatkamaan elämää ja uskomaan tulevaisuuteen.

Tämähän on yksi parisuhteiden tai syvien ystävyyssuhteiden hienoimmista asioista: ne auttavat löytämään valon, pitämään siitä kiinni ja kestämään vaikeissakin tilanteissa. Sen takia friends to lovers -trooppi on joka kerta yhtä hieno, sillä niissä on valtavasti syvyyttä. Tämän tekstin viimeinen lause vetikin aika sanattomaksi, siinä tiivistyy rakkaus ja sen monimutkaisuus ja samalla autuas rauha, joka kestää ainakin tuon kesän ja ehkä kauemminkin. Oi että, tämä oli aistinautinto ja hieno tulkinta Jamesin ja Siriuksen suhteesta. Iso kiitos tästä! ♥

[kaaos]

Mulle vieras paritus tavallaan. No, en vain ole koskaan löytänyt fikkiä, joka saisi mua vakuutettua 😁. Mutta tää! Tää melkein sai!

jokaista uurrettaan myöten <--- tämä. Niin kliseisen kaunis olematta ollenkaan kliseinen mutta oikeasti todella kaunis! Siis voisi kuvitella että tää ois klisee, kun se on niin hyvä

Woi Waulish, ilahdutat kyllä aina teksteilläsi ♥️