Ficin nimi: Helvetin tehokas pölynimuri
Kirjoittaja: Odo
Genre: huumoriahan tää ehkä on
Paritus: Ed/Roy
Ikäraja: K-11
Varoitukset: kuumia suudelmia, ikäero
Fandom: Fullmetal Alchemist
Vastuunvapaus: Hiromu Arakawalle kuuluu kaikki hänelle tunnistettava. Loppu on omaa käsialaani, enkä saa tästä rahallista hyötyä.
A/N: Keksin jostain otsikon: Helvetin tehokas pölynimuri. Mietin tosin tässä vaiheessa, pitäisikö sen olla Pölynimurikauppias. Päädyin kuitenkin tähän. Käytän hyvin harvoin kirosanoja otsikoissa, mutta nyt jätin tämän näin. Koen, että Ed on jo "iso" tässä, ettei nyt voida enää chanista puhua, mutta suhteellisen nuori kuitenkin. Pätkät osallistuvat Vuosiraapalehtien V ja OTS20 (FMA). Samalla haluan toivottaa
DulzGramille hyvää joulua! Lupasin hänelle Ed/Royta ja oikeastaan jostain syystä Dulzia ajatellessa tuli alunperin ajatus Edistä "pölynimurikauppiaana" ja lopulta tämä. Kiitos inspiksestä, luulisin?
Helvetin tehokas pölynimuri
Koputus kantautui ovelta vaativana aamun vasta valjetessa. Roy murahti hieroessaan silmiään ja asteli alakertaan uupuneena. Hän oli töiden jälkeen käynyt nauttimassa muutaman lasillisen viiniä ja naisten seuraa, eikä kaivannut sillä hetkellä ketään ovelleen.
"Kuka siellä?" Roy ärähti ja painoi otsansa vasten puista ovea. Hetkeksi tuli hiljaista, kun koputus lakkasi.
"Pölynimurikauppias", kuului vastaus, eikä Roy voinut erehtyä äänestä. Puhuja ehkä yritti saada sen kuulostamaan erilaiselta, mutta ei juurikaan onnistunut siinä.
Roy avasi oven.
"Teräs, mitä helvettiä sinä teet?" Roy sanoi katsoen nuorukaista, joka oli hänen yllätyksekseen taiteillut itselleen naurettavan tekoparrankin.
"Myyn pölynimureja."
Roy paiskasi oven kiinni sen enempää ajattelematta Edin tarkoitusperiä.
~*~
Sama toistui kahtena seuraavanakin aamuna. Roy kysyi, kuka oli oven takana, ja vastaus oli joka kerta pölynimurikauppias. Hänellä ei ollut aavistustakaan, mikä Ediä riivasi vai tahtoiko poika vain ajaa hänet hulluuden partaalle.
Neljäntenä päivänä koputuksen taas kuullessaan Roy oli jo eteisessä odottamassa. Ed tuli joka päivä täsmällisesti varttia vaille yhdeksän.
"Teräs, nyt selität!" Roy vaati, kun toisen kasvoille nousi leveä virnistys.
"Aion myydä sinulle tämän helvetin tehokkaan pölynimurin", Ed ilmoitti mahtipontisesti, eikä Roy jaksanut enää leikkiä.
"Esittelen sen sinulle ilmaiseksi", Ed lupasi. Roy todella halusi päästä perille, mistä tällä kertaa oikein oli kyse. Tietysti hän ilahtui teräsalkemistin näkemisestä, mutta heti herättyään häntä ei voinut kiinnostaa pätkän vertaa se pirun pölynimuri.
Koska Roy ei läimäyttänyt ovea samantien kiinni, Ed pujahti sisään pölynimurinsa kanssa.
"Ulos", Roy komensi saamatta toista tottelemaan. Eihän Ed koskaan kuunnellut käskyjä. Sen sijaan Ed vei pölynimurin olohuoneeseen ja etsi sille pistorasian.
"Ilmainen esittely, kuten lupasin", Ed sanoi virnuillen.
~*~
Nielläkseen edes osan ärtymyksestään Roy keitti itselleen kahvia ja antoi Edin tehdä, mitä nyt ikinä tekikään. Saatuaan kupillisen käteensä hän raahautui olohuoneeseen pelkissä boksereissa ja tuijotti Ediä odottaen selitystä.
Roy ei voinut kieltää, etteikö heidän välillään olisi kipinöinyt jo kuukausia, mutta tämä oli naurettavaa. Ehkä Ed sittenkin oli vihainen niistä pienistä vihjailusta, joita hän oli lipsautellut silloin tällöin piikittelyn lomaan. Ed painoi pölynimurin päälle ja humina rikkoi hiljaisuuden.
"Tämä on oikein mainio imuri. Se on sopivan kokoinen, tehokas ja kaikin puolin erinomainen", Ed aloitti ja Roy mietti, mihin se johtaisi.
"Sen
imukyky on aivan omaa luokkaansa... Se suorastaa vetää puoleensa kaikki pölypallot ja
imaisee ne kokonaisina", Ed jatkoi virnuillen ja otti tukevan otteen pölynimurin varresta.
Roylle tuli mieleen aivan jotain muita mielikuvia kuin siivoaminen.
"Ja varsi... Tämä on
kovaa tekoa, josta saa hyvän otteen ja sileäksi hiotun muovipinnan ansiosta kädet
liikkuvat sulavasti pitkin vartta tähän tapaan", Ed jatkoi ja veti kättään ylös alas pitkin vartta unohtamatta katsekontaktia hetkeksikään Roysta.
Myyntipuhe oli todellakin omaa luokkaansa ja Roy tunsi pakotusta alapäässään. Ed todella halusi kostaa hänelle ne vihjailut, mutta ei tainnut ajatella yhtään astuessaan Royn reviirille.
"Ja huipuksi tämä kestää
useita käyttökertoja ja on käytettävissä
missä vain – parvekkeella, makuuhuoneessa, kylpyhuoneessa..." Edin ilme oli jo lähestulkoon pirullinen.
Eikä Roy kestänyt enää enempää vaan laski kahvikuppinsa lähimmälle pöydälle ja harppoi pojan luokse, joka tuijotti haastavasti takaisin. Välittämättä mistään Roy upotti sormensa Edin hiuksiin. Taivutti tämän päätä kuullen pölynimurin varren kolahtamisen lattialle ja suuteli Ediä niiden kaikkien kiusoittelevien viikkojen edestä.
Ed vastasi suudelmaan yhtä innokkaasti ja näykkäisi hänen alahuultaan, joka sai Royn lähes repimään vaatteet toisen päältä.
Kun he viimein vetivät henkeä, Ed jatkoi leveää virnuiluaan.
"Tuliko kaupat?"
"Kaupat tuli", Roy sanoi hieman hengästyneenä ja painoi huulensa takaisin nuoremman huulille saaden varsin rohkean vastauksen.
Oli myönnettävä, että Ed oli pirullisen hyvä pölynimurikauppias.