Virheistä ja ratkaisuista || K11, James/Albus, James/Teddy

[thyone]

Nimi: Virheistä ja ratkaisuista
Kirjoittaja: thyone
Ikäraja: K11
Genre: angst, drama, songfic
Paritus: James/Al, James/Teddy (unrequited)
Disclaimer: En saa tämän tekstin kirjoittamisesta mitään taloudellista etua, vaan kirjoitan täysin omaksi huvikseni. En omista Harry Potter -kirjoja enkä elokuvia enkä käyttämiäni hahmoja, vaan ne kuuluvat J. K. Rowlingille ja oikeudenomistajille. Lyriikat The Cranberries - No Need to Argue
Varoitukset: slashia, angstia, alkoholia, insestiä, viittauksia non-coniin, kiroilua yms…
Spoiler: Next gen.
Tiivistelmä: "Mitä sinä olet tehnyt?"
A/N: Tällasta. Ultimate angstia joo, en voi sille mitään etten osaa tehdä Jamesista onnellista, siis kunnolla ja oikeesti. Tykkään myös näköjään laittaa Jimsien tekemään kaikkea kamalaa ja sitten kirjotan sen näkökulmasta, yritän samaistua tai jotain, mitäköhän helvettiä. Oikeesti piti kirjoittaa James/Teddyä, ihan oikeeta sellasta, mutta kas vain, mitä kävi. Pitäisköhän myöntää, että mulla on ongelma? Ongelma nimeltä ”Albus ei pysy poissa kuvioista sitten millään”.
Aanyway, pidän tästä. Pidän kaikista mun kieroista tekeleistä, joita ei voi antaa äidin lukea, mutta en toki sen takia, vaan koska ne on niin loistavan hyviä (öh, modest much?). Rakastan Jamesia, vaikken osaakaan kirjottaa siitä henkisesti tasapainoista ihmistä. Sitä voiskin yrittää seuraavaksi.
Lyriikat oli pakko laittaa koska ne on niin OIKEIN, kuunnelkaa toi biisi koska se on täydellinen ja anteeksi vaan, yritän vähentää (joo salee t. päätin alkaa taas kirjoittaa Beatles-slashia).
Eli mitäs muuta, One True Something 20 -haasteeseen tälläkin ofc. Lukekaa ja kommentoikaa, me pitäisimme sinusta Minä ja James, that is.

Virheistä ja ratkaisuista

there’s no need to argue anymore
I gave all I could
but you left me so sore
and the thing that makes me mad
is the one thing that i had

Ulkona on hämärää. James kyhjöttää kylmissään seinän vieressä, kaukana ovista ja ikkunoista, ja kiskoo takkiaan tiukemmin ympärilleen. Viinipullo, toinen sinä iltana, on jo tyhjempi kuin puolillaan, mutta James hörppää siitä vielä. Hän on humalassa. Viiniä valuu leualle, hän pyyhkäisee sen kömpelösti kämmenselkäänsä. Oksettaa, mutta hän tietää, että se on vain omatunto. Tuntuu niin vitun pahalta, ettei hän jaksaisi edes hengittää, jos sen voisi päättää itse.
 
"Mitä täällä on tapahtunut?"
Teddyn ääni on tumma ja se tulee jostain kaukaa, puun takaa. James melkein säikähtää, ja sitten Teddy kiertää jostain hänen eteensä, otsa kurtussa ja huoli silmissään. Sen tukka on vihreä tänään. James pitää Teddyn vihreästä tukasta. Hän tuijottaa poikaa silmät pyöreinä, melkein koskettaa, muttei kuitenkaan. Se on jo kaksikymmentäkolme. Ei mikään poika enää vaan mies. James on poika, pieni mutta yksinäinen, ja yhä edelleen seitsemän vuotta Teddyä nuorempi, vaikka jo kolmevuotiaana päätti ottaa sen vielä kiinni. Aivokääpiö kakara, aina jaloissa, eikä koskaan kasva tarpeeksi aikuiseksi.
"James."
Tosiaan, viime aikoina on tapahtunut pahempaakin.
"Teddy."
Hän on humalassa ja itku kurkussa. Teddy huomaa sen, ja James kääntää katseensa pois. Piilottelee viinipulloa selkänsä takana melkein vaistomaisesti.
"Mitä täällä on tapahtunut?"
"Ei mitään."

Ei hän aio kertoa, mitä tapahtui. Ei hän aio kertoa, mitä hän teki, kenet jätti makaamaan alasti ja itkeneenä sängylleen vain hetki sitten, kenen kirkkaanvihreät silmät tuijottivat häntä tiiviisti tumman otsatukan takaa, paha silmä hän oli ajatellut viimeiseksi ennen kuin katosi ovenraosta, pakeni pihalle varastetun viinipullon kanssa. Ei hän aio kertoa Teddylle, mitä on mennyt tekemään, koska ajattelee sitä liikaa, ajattelee koko ajan eikä se lopu.
"Onko Lily kunnossa?" Teddy kysyy hiljaa.
"Lily... on kunnossa", James sanoo ja epäröi vain hetken liian kauan. Teddy tietää kai liiankin hyvin, millaisia hänen bileensä ovat. Teddy on nähnyt hänen bileitään. Musiikki kuuluu ulos asti, ahdistavana raskaana äänimattona joka käy sydämeen, hän ei saa siitä selvää. James ei halua enää mennä sisälle. Ei enää koskaan isänsä taloon.
"Mitä sinä olet tehnyt?"
Teddyn ääni on kireä ja ahdistunut. Se tuntee hänet liiankin hyvin. Viinipullo putoaa maahan ja unohtuu. James itkee eikä saa henkeä, tarraa Teddyn paitaan ja äkkiä vihaa itseään niin paljon, että haluaa kuolla. Hän haluaa juoda itsensä hengiltä, unohduksiin kaiken sen mitä hän on tehnyt sinä iltana, vaikka tietää että muistaa aina ja jos ei hän niin Jumala muistaa ja hän palaa ikuisesti -
"James!"
Teddy pelkää. James ei voi lopettaa itkemistä, hän on liian humalassa, että voisi miettiä sellaista.

I knew, I knew I’d lose you
you’ll always be special to me

Hän muistaa Alin, liiankin hyvin muistaa miten sen vihreät silmät tuijottavat häntä, poskilla raitoja kyynelistä. Ei se olisi halunnut ja kyllä hän tietää, musta tukka naamalla niin kuin aina ja se näyttää niin säälittävältä lojuessaan siinä alasti, tai on sillä joku paita, ei jaksa vetää peittoa kunnolla päälleen tai ei viitsi, koska sillä ei ole väliä enää. James säikähtää, mitä olen mennyt tekemään, kiskoo housut jalkaan ja lähimmän takin joka taitaa olla Albuksen, mutta hän ei edes ajattele sitä. Pakenee ovenraosta käytävään, musiikki on lujalla ja nostaa palan kurkkuun, siellä ne juhlivat ja hänen siskonsa suutelee Scorpius Malfoyta, rintaliivien olkain valahtanut, tukka sekaisin, liian lyhyt hame ja sukkahousuissa reikä. Ei mitään asiaa niille, sillä mitä hän on itse tehnyt, miksi hän itse pakenee omia bileitään ulos kylmään ja pimeään koska joku sanoo, että Teddy Lupin on mennyt ulos käymään kusella tai nussimaan Victoirea, mistä sen tietää. Oikeasti se on varmaan vaan paennut kauemmas näistä typeristä teinibileistä, talosta, jossa Jamesin sisko käyttäytyy kuin huora ja James nai kännissä veljeään ennen kuin tajuaa, mitä se tarkoittaa.

James muistaa ja tulee aina muistamaan ja miettii katkerana, kauhuissaan, miten voi ikinä enää elää niin kuin aikaisemmin. Miten mikään voi enää olla oikein. Hän on humalassa, mutta tietää jo, etteivät päivänvalo, päänsärky ja pieni katumus muuta mitään paremmaksi. Ulkona on kylmä, helvetin kylmä, ja hänellä on aivan helvetin paha olo. James puree huultaan ja vapisee ja yrittää opetella hengittämään.

and I remember all the things we once shared
watching TV movies on the living room armchair

"Al... Minä... Helvetti, Ted, Albus..."
Teddy katsoo häntä silmät pyöreinä. James sopertaa jotain sellaista, mikä paljastaa kai Teddylle enemmän kuin hän oli tarkoittanut. Hän ei ole varma mitä on sanonut, hänen ajatuksensa sekaantuvat nykyhetkeen ja maailma ei pysy suorassa, hän ei pysy pystyssä ja jalkojen alla on ilmaa.
"Ei tämä ole minun syytäni", Teddy sanoo hiljaa.
James pudistaa päätään, vaikka kaikki on Teddyn syytä, Teddyn ja Victoiren ja ennen kaikkea Jamesin, hänen typerän koulupoikaihastuksensa syytä, typerän hullaantumisen joka lähti käsistä jo kauan sitten ja jätti hänet lojumaan omaan säälittävyyteensä. Mutta mitä tekemistä Alilla on sen kaiken kanssa? Mitä Al on ikinä tehnyt, hänen typerä luihuisveljensä, joka ei ole koskaan ollut hänelle läheinen, vaan pyörinyt sellaisten tyyppien kanssa, että isäkin vain pudistaa päätään. Ja silti ei ole toista ilman toista, he vilkaisevat toisiaan Suuren salin halki ja tietävät heti mitä toinen tarkoittaa. Mitä tapahtui, miksi Al on se, joka lojuu varmaan vieläkin yläkerrassa hänen sängyllään ja yrittää käsittää, mitä on tapahtunut, unohtaa, että se oli hänen veljensä, joka -
"Apua", James mutisee eikä itsekään tiedä mitä tarkoittaa. Hän muistaa kyllä, ettei Al olisi halunnut, ja hän tietää, että tulee muistamaan sen aina.

James toivoo, että Teddy kiskoisi hänet kanssaan sisälle, istuttaisi keittiön tuoliin ja pyyhkisi itkun jäljet kasvoilta. Bileet jatkuisivat viereisessä juoneessa, mutta Teddy pakottaisi hänet juomaan lasin vettä, laskisi kätensä rauhoittavasti hänen reidelleen ja pyytäisi hiljaa selittämään vielä, ajattelemaan rauhassa, uskottelisi, että kaikki järjestyy. Vetäisi hänet syleilyynsä ja antaisi hengittää paitansa tuoksua. James toivoo, että Teddy ymmärtäisi ja antaisi hänelle aikaa yrittää ymmärtää. Mutta Teddy lähteekin pois.

and they say it will work out fine
was it all a waste of time?
cause I knew, I knew I’d lose you

Silmät pyöreinä ja outo katse silmissään Teddy peruuttaa pari askelta, kääntyy sitten ympäri ja kävelee pois. Ei juokse eikä harpo vaan kävelee, ihan kuin sillä ei olisi mihinkään kiire. James jää tuijottamaan perään, ei tee mitään eikä ehtisi sanoakaan vaikka keksisikin. Kuuluu hiljainen poksahdus ja Teddy on mennyt, Teddy on poissa ja tietää mitä hän on tehnyt. James potkaisee viinipullon jaloistaan kauemmas, horjahtaa ja ottaa seinästä tukea.
"Vittu."
Eikä hänellä ole enää muuta sanottavaa. Hän on sotkenut kaiken, menettänyt Teddyn, pilannut veljensä elämän, eikä hän enää ikinä voi tulla takaisin kotiin.

Mitä tapahtui ja muita kysymyksiä. Miksi minä. James astuu sisään, kompastuu, nojaa vasten ovenkarmia ja jää tuijottamaan ihmisiä. Musiikki on lujalla eikä kukaan ole selvin päin. Hän yrittää kerätä itseään, rauhoittua ja hengittää syvään, kun Al tulee portaita alas, kaiteeseen nojaten ja vauhko ilme kasvoillaan. Tukka sekaisin ja huppariaan kädessä roikottaen. Vilkaisee olohuoneessa tanssivia ihmisiä, ei varmaan tunne niitä kaikkia. James aikoo juosta karkuun, muttei saakaan katsettaan irti veljestään, ei jalkojaan irti lattiasta, tuijottaa vaan suu auki ja puristaa kättään nyrkkiin niin, että tekee kipeää. Al huomaa hänet ja sen silmissä välähtää, eikä se ole hyvä asia vaan Jamesia alkaa äkkiä pelottaa. Al haparoi huoneen poikki hänen luokseen, sekin on kännissä ja lisäksi jotenkin hätäisen oloinen. Ei ihme, James muistaa ja huomaa olevansa itsekin hätäinen. Ehkä tämä on Alille yhtä kamalaa kuin hänellekin, hän huomaa ajattelevansa. Ehkä, ja ehkä vielä kamalampaa.
"Minä vihaan sinua", Al mutisee hänen suuntaansa, kun on tarpeeksi lähellä. Se katsoo muualle, mutta James näkee, että sen silmät kimmeltävät oudosti. Hän arvaa, muttei ajattele sitä loppuun. Hän on liian vanha saadakseen veljensä itkemään. Hänen piti pitää huolta, ettei Alin tarvitsisi enää itkeä, ja nyt se itkee hänen takiaan.

you’ll always be special to me
special to me

James ei osaa sanoa mitään, ja tärykalvot repivä bassojumputus täyttää hiljaisuuden heidän välillään. He eivät katso toisiaan silmiin. James tarttuu Alin hihaan vähän kuin anteeksipyyntönä, eikä Al vedä kättään pois.
"Minä en tajua mitään enää", se sanoo ihan hiljaa. James nyökkää.
"Sinä et varmaan ikinä anna minulle anteeksi", hän sanoo lopulta, koska ei keksi muutakaan. Huulet viivana Al pudistaa päätään.
"Mennään ulos", se sanoo ja vetää Jamesin perässään ulos ovesta, kauemmas talosta heidän vanhan kiipeilypuunsa alle. Al hymyilee hänelle ja silittää hänen poskeaan, suutelee. James säikähtää, se tuntuu niin säädyttömältä että se on melkein naurettavaa, mutta hän ei tajua tehdä mitään. Albus naurahtaa hänen huuliaan vasten, sulkee silmänsä ja painaa suukon hänen suupieleensä.
"Kai sinä tiesit, etten minä olisi halunnut", Al kuiskaa.
"Tiesin", James vastaa pala kurkussa ja kääntyy nopeasti pois, ottaa tukea puunrungosta, ettei kaatuisi. Äkkiä silmiä kirvelee ja vatsassa heittää. Hän on juonut aivan liikaa.
"Sinä olet minun ainoa veljeni", Al sanoo matalalla äänellä. Ei yhtään omallaan. James puristaa silmänsä umpeen, yrittää olla itkemättä enää.
"Mitä sinä oikein teet?" hän mutisee Alille. Se yrittää kostaa, kyllä hän sen tietää. Vaikka ei se ikinä saa kostettua tätä pois. Tätä ei saa enää mitenkään pois.
"Älä tule enää kotiin", Al sanoo hiljaa, pyytää, ei käske, ja heilauttaa itsensä vaivattomasti puun alimmalle oksalle. Sieltä se katsoo Jamesia alaspäin, yrittää tuijottaa maan rakoon. James kääntää selkänsä, lähtee pois. Pakkaamaan.
"Ei puhuta tästä enää ikinä."
Kumpikaan ei muista myöhemmin, kumpi sen sanoo, mutta sillä ei ole väliä, sillä kumpikin ajattelee juuri niin.

James ei viivy huoneessaan kauaa. Elävä talo sykkii hänen syyllisyytensä tahdissa, se on kuin jokin paise josta hän ei pääse eroon. Hän ja Al ovat siellä kaikkialla, hikisissä lakanoissa ja spermatahroissa, ja hän näkee jotain punaista peitossaan, muttei suostu katsomaan mitä se on. Hän repii hätäisenä lipastonlaatikosta puhtaan t-paidan ja kalsarit, rahapussinsa ja jotain muuta. Hän muistaa hammasharjan, mutta jättää luudanvartensa. Hän on Alille sen velkaa.

will I forget in time?
you said I was on your mind
there’s no need to argue
no need to argue anymore

Kun hän palaa pihalle taikasauvaansa nyrkkiinsä puristaen ja reppu täynnä sellaista tavaraa, mitä luulee tarvitsevansa, Al istuu vielä siellä, katselee, mitä hän seuraavaksi tekee. James ei enää katso veljeään, nostaa kättään hyvästiksi ja kävelee lähimmän tien reunaan. Ajatuskin mielipuolten ajamasta violetista bussista saa hänet voimaan pahoin, mutta hän nostaa silti sauvakätensä ilmaan. Nousee linja-autoon, kaivaa taskunpohjaltaan vähän hopeaa rahastajalle, lysähtää kapealle vuoteelle ajattelematta, mitä muut hänessä näkevät. Kukaan ei kysy mitään. Hän tietää mihin menee, vaikkei se olekaan järkevää. Mutta ei hänellä ole muutakaan paikkaa.

Hän on vielä humalassa, kun hän aamunkoitteessa seisoo Teddyn oven ulkopuolella ja yrittää uskaltaa painaa ovikelloa. Käsi tärisee ja sydän hakkaa, ja hänen suurin pelkonsa sen kaiken keskellä on, että hän löytää taas serkkunsa rakastamansa miehen sängystä.

you’re special

[Celeporn]

Ah ja voi, tämä on aivan ihana. En pahemmin välitä näistä hahmoista, eikä Teddysta saa tässäkään sen kummoisempaa otetta, mutta James ja Al ovat suorastaan valloittavia. Ficin nimi ei oikein nappaa, enkä tykkää lyriikoista tekstin seassa, mutta muuten tykkäsin kuin hullu puurosta.

Ihan ensiksi tuo James. Harvemmin kirjoitetaan paskamaisesti toimineen hahmon tunnontuskista, ja jos kirjoitetaankin, niin ei yleensä tällaiseen sävyyn. James on niin säälittävä, että se alkaa jo vituttaa lukijaa. Mutta siis hyvällä tavalla - ärsyttää se noin niin kuin tyyppinä, vittu ota nyt itseäsi niskasta kiinni, hittoako siinä surkuttelet ja vingut. Jätkä on samaan aikaan vastenmielinen ja sympaattinen. Pidin muutenkin tavastasi tuoda tässä esiin Jamesin ajatuksia ja tekoja, vähä vähältä, juttu vaan kasautuu hiljalleen kuin humalan luoma paha olo.

Jostain syystä muhun vetosivat erityisesti Jamesin mietteet sisarestaan, tavallaan vähän liittymättömiä, mutta kuitenkin se rakensi kokonaisuutta hyvin. Miten se tuomitsee jotakuta muuta, väittää tämän käyttäytyvän kuin huora ja bongaa reiänkin sukkahousuissa. Alussa oli myös aivan ihanaa, miten Teddyyn viitattiin sanalla “se” eikä “hän”, puhekielisyyden vivahteet toimivat todella hyvin tässä muutenkin. Kivasti olit tehnyt kaikesta vähän nuhjuista ja likaista, mutta ei silti liikaa. Vasta killutaan siinä rappion rajamailla, odotellaan sitä lopullista putoamista, kaikki on jo likaista mutta ei kuitenkaan aivan totaalisen saastaista. On aina ilo lukea tolkuttoman hyvin kirjoitettua ficciä, jossa myös sanavalinnat puhuvat puolestaan, tunnelmaa ei luoda ainoastaan kuvailevilla sanoilla vaan ihan sillä kielellä itsessään. Mutta silti ei sorruta sellaiseen pointittomaan lässytykseen ja kielikikkailuihin niiden itsensä vuoksi, joka sanalla on paikkansa ja tarkoituksensa.

Ei se olisi halunnut ja kyllä hän tietää, musta tukka naamalla niin kuin aina ja se näyttää niin säälittävältä lojuessaan siinä alasti, tai on sillä joku paita, ei jaksa vetää peittoa kunnolla päälleen tai ei viitsi, koska sillä ei ole väliä enää.

Jooei, mä olen taas yksi niistä sadoista urpoista, jotka ovat lukeneet liikaa ficcejä hyväksikäytetyistä näteistä pojista, ja olin tuon lainaamani pätkän luettuani ihan sulaa vahaa. Voi Al, oikein tulevaisuuden Regulus <3

Mitä Al on ikinä tehnyt, hänen typerä luihuisveljensä, joka ei ole koskaan ollut hänelle läheinen, vaan pyörinyt sellaisten tyyppien kanssa, että isäkin vain pudistaa päätään.

Myös tämä oli aivan ihana. Scorpius on ollut tähän mennessä ainut tämän sukupolven kersoista, joka on jaksanut kiinnostaa ollenkaan, mutta tämä huonoissa porukoissa pyörivä emo-kid Al kyllä alkoi tämän ficin jälkeen viehättää niin pirusti. Myös veljesten piha-episodi kostosuudelmineen ja vanhaan kiipeilypuuhun nouseminen vetosivat niin pirusti, että huh vaan.

Kiitoksia vain kovasti, tämä oli ihana. Henkisesti tasapainoiset hahmot on yliarvostettuja ja tylsiä. Haluan lukea lisää Albuksesta sun kirjoittamana.

[Carolynne]

Mun pitää varmaan oikeasti laittaa sun listaustopicci suosikkeihin etten jatkuvasti missaile näitä ihanuuksia ♥  Rakastan sun angstista ja raastavaa James/Albustasi, ja James/Teddy nyt vain on minun kolmannen sukupolven otp:ni, eli lähtökohdat ficille oli jo sinällään hyvät. Ja tykkäsin tästä kyllä valtavasti, tämä oli täynnä tunteita, ahdistava, katkera, satuttava ja osin vähän pelottavakin.

Jamesin ajatuksenkulku oli tosi upeasti kirjoitettu. Hän oli selvästi paniikissa, ja vaikka minua yleensä ficeissä ärsyttääkin se, että joskus raiskaajia kuvataan liian ymmärtäväisesti, en voinut tässä kuin ahdistua Jamesin mukana. Pienoinen toisto ajatuksissa toimi hyvin ja kuvasi minusta hienosti sitä paniikkia, jossa poika varmasti oli.

Rakastin tässä sitä, miten hyvin Teddy tunsi Jamesin, tiesi heti, että James oli tehnyt jotain, pelkäsi tämän puolesta ja arvasi totuudenkin vain parista sanasta. Ja kuitenkin lähti. Minusta oli tosi upeasti kirjoitettu, että Teddy vain käveli pois - paljon raadollisempi ja aidompi kuin jos tämä olisi dramaattisesti juossut. Ja James, joka ensin toivoo Teddyn vain pitävän hänestä huolta, ja myöhemmin silti etsii turvaa juuri Teddyn luota, vaikka siellä saattaisi olla Victoirekin. Minä haluaisin lukea lisää Teddy/Jamesia sinulta, itseäni ainakin kiinnostaisi lukea, millainen suhde tällaisen ahdistuksen jälkeen voi heille kehittyä (koska Victoire antaa tilaa Jamesille, totta kai )

Ajattelin, että tämä kuvaisi vain Jamesin ahdistuneisuutta, mutta tykkäsin kovasti siitä, että Albus tuli vielä ficciin takaisin, että tämä uskalsi keskustella veljensä kanssa. Ja kuinka Albus oli samaan aikaa niin vahva, kykeni kohtaamaan Jamesin, yrittämään kostoa ja sillä oli vielä sellainen ilme, jota Jameskin pelkäsi, mutta kuitenkin samalla heikko ja korjauksen ulottumattomissa. Olen Celepornin kanssa samaa mieltä, lapsuuden kiipeilypuu oli toimiva miljöö keskustelulle.

Yleisesti minusta ajatus Potterien lapsista tällaisina, rappiollisina ja huoraavina, on jotenkin niin kaukainen ja absurdi verrattuna omaan mielikuvaani, että se toimii ravistelevana ja herättelevänä. Laajalla tasolla olen siis hahmoista aika erikin mieltä, mutta juuri tässä ficissä... Vau, tässä hahmot ovat juuri oikeanlaisia paheellisine bileineen ja tekoineen. Myös puhekielen ilmaisut korostavat tätä.

Tähän loppuun vielä lauseita, josta itse tykkäsin hirvittävästi. Ensimmäinen kuvaa minusta hienosti sitä, että kaikesta huolimatta James on vasta lapsi, rikkonainen ja yksin. Lisäksi James/Teddy ♥ Ja tuo loppu on vain ihana yksityiskohta <3

James on poika, pieni mutta yksinäinen, ja yhä edelleen seitsemän vuotta Teddyä nuorempi, vaikka jo kolmevuotiaana päätti ottaa sen vielä kiinni.

"Kai sinä tiesit, etten minä olisi halunnut", Al kuiskaa.
"Tiesin", James vastaa pala kurkussa ja kääntyy nopeasti pois, ottaa tukea puunrungosta, ettei kaatuisi.

Tämä on minusta todella toimiva kohta, sellainen, jossa toivoo Jamesin valinneen toisin. Pysäyttävä.

Ihan viimeinen lause oli minusta ehkä ficin onnistuneimpia, ja kaiken kaikkiaan tämä koko teksti imaisi minut mukaansa. Kiitän valtavasti!

[Eulalia]

Ihan alussa täytyy tunnustaa, että klikkasin tämän vahingossa auki, enkä aikonut lukea, koska insesti tällä ikärajalla ei todellakaan ole mun juttu. Sitten kuitenkin luin tuon pitkän author's noten, ja se sai uteliaisuuden Jamesin hahmoa kohtaan heräämään, ja tässä sitä sitten ollaan kommentoimassa. Ensimmäinen tämän ikärajan insestificci ikinä, joten olotila on nyt vähän hämärä.

Kritiikin puolelle mentäessä täytyy sanoa, että Teddyn hahmo kieltämättä jäi vähän etäiseksi ja kylmäksi, en päässyt samalla tavalla sisään hänen ajatusmaailmaansa kuin pääsin Albuksen ja Jamesin ajatuksiin. Jopa Lilystä sain mielestäni enemmän irti, en sitten tiedä, miksi Teddy ei nyt napannut. Nimikään ei tunnu kovin houkuttelevalta, en usko, että olisin tarkoituksellisesti vaivautunut tätä avaamaan. Mutta muutoin tämä on mielestäni aivan loistava ficci, ja kehuja seuraa

Ensinnäkin täytyy sanoa, että kuuntelin sen laulun ja tykästyin tosi paljon. Mielestäni se sopii tämän ficin tunnelmaan kuin nyrkki silmään, ja laulun kuunneltuaan osaa antaa arvoa noille lyriikoillekin tekstin seassa. En usko, että muutoin olisin niistä pitänyt. Ficin idea on myös hyvin mielenkiintoinen, olet tosiaan saanut Jamesista aika messed-up -tapauksen, mutta hienoa sekin, tuo syvyyttä tarinaan ja tapahtumiin. En kyllä tosin voi saada pieneen päähäni, miten kukaan voisi olla niin kännissä, että lähtee omaa pikkuveljeään höyläämään, mutta no, ei kaikkea voi ymmärtää. Hienoa tässä on se, että Albus ei halunnut seksiä veljensä kanssa, paljon miellyttävämpi insestiratkaisu kuin joku molemminpuolinen pyrkimys seksuaaliseen kanssakäymiseen sisarusten välillä. Jotenkin lukiessa kolahti Jamesin epämääräisyys ja paha olo, hienosti kuvattua angstia. Tykkäsin kuvailustasi ja kielenkäytöstä, se oli elävää, eikä ihan täysin kirjakielen rajoissa.

Parina erityisesti minuun kolahtaneena juttuna voisin mainita sen, kuinka Teddy kuvitteli Jamesin tehneen jotain Lilylle. Kertoo jotain Jamesin luonteesta? Toinen, mistä nautin, oli Jamesin tapa mainita isä siellä seassa, ensimmäinen kerta ehkä koskaan, kun olen niin selvästi tajunnut, että Harry tosiaan on isä.

Vähän sekavaksi tämä kommentti jäi, mutta tykkäsin siis paljon

Lia

[Merrrí]

Oih ja voih, mun kommentti tuntuu hirveän vaisulta ensin tulleiden rinnalla. Mutta yritetään kuiten.

Nämä kaksi paritusta, James/Teddy ja James/Al, ovat sellaisia, jotka aina saavat klikkaamaan auki ficin ja lukemaan. Ja vielä enemmän, kun näkee kuka sen on kirjoittanut. Sinun kirjoittamana nämä hahmot tuntuu omalla tavallaan eläviltä ja haavoittuvaisilta. Ja sen varmaan sen vuoksi aloin itkemään kun sain tämän luettua.
Jotenkin tämä oli hirveän suloinen, mutta kuitenkin sellainen angstinen, ahdistavan piirin luova. Näillä Jamesin ajatusten kuvaamisilla mulle ainakin välittyi ahdistava ilmapiiri. Vielä enemmän, kun luki epäsuorasti, mitä James oli tehnyt ihanalle veljelleen. Mie varmaan itken silmät päästäni tämän illan yön aikana.
Albus oli tuollainen.. varsin omituinen, kun uskalsi kuitenkin mennä puhumaan veljelleen, suutelemaan tätä, vaikka olikin saanut kokea sellaista. Ainut asia mikä minua jäi häiritsemään. Mutta kun on niinkin läheinen veli, kun ajatukset vaihtuvat suurenkin tilan välillä.. ehkä mie ymmärrän. Tai sitten en. Kuitenkin kaikki puihin kiipeämiset ja alaspäin katsomiset olivat aivan liian herkullinen kuva minun mieleen. ♥
Teddy oli myös sellainen ihana, kun yritti olla ymmärtäväinen, mutta kuitenkin sitten lähti pois Jamesin luota. Millaista olisi kantaa sellaista taakkaa, kun ei kuitenkaan kertoa aikuisille. Ilman seurauksia. Tai jotain. En tiedä mitä selitän. Mutta kuitenkin, tavallaan alkoi harmittamaan, ettei tässä ollut James/Teddy niin vahvana ja molemminpuolisena, olisi mukavaa lukea siitäkin enemmän. Miksihän mulla tulee mieleen Teddysta valtava nallekarhu mieleen.. o_o

Surullista, miten James päätti lähteä, veljensä pyynnöstä. Mielikuvana Sirius, joka lähti myös kotoaan alaikäisenä. Tuo omanlaista sidonnaisuutta näiden kahden välille - muunakin kuin naistenmiehenä. :') Aloin väistämättä pohtimaan sitä, mihin James suuntaa, jos ei pääsekään Teddyn luo, tai kun pelkää liikaa tulevaa näkyä.

Well.. Leikin vähän aikaa ilkeää pilkunviilaajaa ja laitan tähän tämän:

Bileet jatkuisivat viereisessä juoneessa

Pidin muuten myös kyseisestä kohdasta, sillä se kertoo omalla tavallaan maailman sokeudesta sen päällä tapahtuviin asioihin. Ja muutenkin. Oli liian monta kohtaa joista pidin, ja tämä bileet oli hienosti sulautettu tähän ficciin mukaan.

Näin lopuksi kiitän ja kumarran tälle luomukselle ♥ Pidin tästä ihan mielettömästi, huolimatta angstisesta ja ahdistavasta ilmapiiristä. :)
~Merrrí

[Arte]

Oi voi, en ole lukenut kolmannesta sukupolvesta aikoihin... Rakastan James Jr/Teddy-paritusta, mutta englanniksi tuon parituksen ficit tuppaavat olemaan liian usein K-18 enkä aina jaksaisi lukea pelkkää tyhjää kuvailua alastomista miesvartaloista. Tällainen on niin paljon parempaa.

Käy kyllä Alia sääliksi... Poika-parka. Jotenkin hahmolle sopi se, että hän tulee ja suutelee veljeään vähän sen jälkeen, kun samainen veli on oikeastaan raiskannut hänet. Pyytää lähtemään. Voi, tämä on kovin surullista... Jamesilla on selvästi suuria ongelmia. Kello on sen verran paljon, etten saa enää ajatuksia oikein kasaan.

Jäi häiritsemään se, miksi Teddy lähti. Tajusiko tämä, mitä James oli tehnyt? Aikamoinen Sherlock pitäisi kyllä olla, tai sitten jotain tämän tapaista on ollut aiemminkin tai tähän on ollut jo joitain viitteitä, jotka Teddy on huomannut... Olisin mielelläni lukenut Teddy/Jamesini vähän voimakkaampanakin kuin pelkkänä ajatuksena Jamesin päässä. Toivon todella, ettei Teddyn sängyssä ole ketään, kun James pääsee sisään.

Lilyn maininta oli miellyttävä plussa, varsinkin snoggailu Scorpiuksen kanssa. Huomaa, että olet lukenut 3rd-gen-ficcejä, koska seuraat fanonin luomia jälkiä. Miellyttävää luettavaa ja tykkäsin tästä ja kiitos ja hyvää yötä.