Kirjoittaja Aihe: Aioneja ennen ja jälkeen | S | Skur/Valinn | enemies to lovers, scifi-fantasia, oneshot, shuffle  (Luettu 2759 kertaa)

DulzGraham

  • dar(l)ing
  • ***
  • Viestejä: 1 419
  • Magnificent Bastard
Author: Dulz
Ikäraja: S
Genre: scifi-fantasia, enemies to lovers. surumielinen draama, romance
Haasteisiin: FinFanFun 1000 - 846.  Purismi, Talvietydejä

Summary: Pehmein, periksiantamattomin sormin Valinn taivutti auki Skurin sydämen ja kapusi sisään.

A/N: Talvietydihaasteen inspiraationmurusista (kuvasarja ja sitaatti [löytyy tekstin alusta]) tuli välittömästi idea enemies to lovers -tekstiin. Yrittämisestä huolimatta en keksinyt kuin tilannekuvia ja yleisiä viboja, joita oli vaikea saada paperille. Shuffle-haaste tuli siinä mielessä juuri sopivaan saumaan – paitsi että siellä ei hyväksytä originaaleja! Ja vieläpä heppoisin perustein, mistä olen ehdottoman katkera. Menetys on joka tapauksessa haasteen, ei minun.

Tämä on jonkinlaista epämääräistä tunnelmointia eikä aivan onnistu välittämään ihan sitä kaikkea mitä halusin, mutta kyllä tästä mielestäni kiva tuli. Toivottavasti olette samaa mieltä. Otan vastaan sekä risuja että ruusuja.





Aioneja ennen ja jälkeen



” But, you see, the heart still works. It is almost unbearable— / the heart that works. ” – Aracelis Girmay

<<<



Carbon Based Lifeforms, Ester Nannmark – ~42°

Valinn ojensi kätensä ja Skur tarttui siihen, eikä universumi päästänyt ääntäkään, sillä se oli kylmä ja tyhjä. Mutta heidän kämmentensä välissä ja ranteiden ympärille kietoutuvissa sormissaan virisi lämpö.

Se ei tapahtunut hetkessä, eikä kirjaimellisesti. Se tapahtui lukemattomina mahdollisuuksina. Valinnin rinnassa elävänä toivona. Skurin mielessä itävänä ymmärryksenä.

Hän oli muovannut maailman omaksi kuvakseen. Kuva ei ollut kaunis.

Rujo ruho. Kuolevan henkäisy.



Old Gods of Asgard – The Poet and the Muse

Järvi oli todentuntuisin asia, jonka Skur muisti ajasta ennen. Järvi heidän talonsa takana ei ollut yhtä suuri, ei yhtä syvä. Aallot iskivät kallion sijasta pehmeään multaan, jota veden ylle kurottelevat sitkeät juuret pitivät otteessaan. Auringossa vesi väikkyi vihreää ja kultaa.

Valinn ei koskaan hätkähtänyt. Valinn oli valo. Valinn oli liikaa. Valinn oli.

Toisin kuin Skur.



Arion – You’re My Melody

Pehmein, periksiantamattomin sormin Valinn taivutti auki Skurin sydämen ja kapusi sisään.

Prosessi oli alkanut aioneja aiemmin. Melkein ennen, tai ehkä sittenkin vasta jälkeen. Kun Skur tarttui ensimmäistä kertaa Valinnin sormiin, pelko raateli häntä. Hän maistoi sapen, suolaisen ja happaman. Valinn antoi hänen perääntyä niin monesti kuin hänen tarvitsi, ja siksi hän tuli takaisin.

Ja kun pelko oli pienempi, hän avasi itse sydämensä, jakoi ja jakoi ja jakoi. Jakoi jakoi jakoi. Jakoi sydämensä vereslihalle asti. Tukahdutetut tähtijärjestelmät. Veren liukas lämpö. Pikkulapsen heikot nyrkiniskut hänen reittään vasten.

”Mitä sinä olisit tehnyt?” hän kysyi. Aurinko paistoi viistosti ikkunaan.

Valinn oli jo lakannut kertomasta, mitä olisi tehnyt.



Da Buzz – How Could You Leave Me

”Kaipaatko koskaan sitä maailmaa, jonka loit?” Valinn uteli.

”En”, Skur vastasi ja oli pitkään hiljaa. Sitten hän nousi. Harppoi pitkin askelin ikkunan ääreen. Takaisin tuolinsa taakse. Ikkunan ääreen. Pöydällä oli likainen kuppi, jota AI ei ollut sen nurinkurisen muodon takia tunnistanut ja korjannut pois. Valinn piti omituisista asioista.

”Joskus”, Skur sanoi hitaasti. Se maailma oli ollut pelkkä tämän maailman rujo ruho, mutta sitäkin kivuliaampaa oli hyväksyä, että hänen tekonsa olivat olleet turhia.



Amy McDonald – This Is The Life

”Milloin rakastuit minuun?” Valinn kysyi, hengästyneesti, huulet vasten hänen kylkeään. Hän ei ollut koskaan saanut lihaa tarttumaan luidensa päälle. Valinn piti omituisista asioista.

Skur ei ollut odottanut kysymystä, eikä hän ollut ajatellut vastausta valmiiksi.

”Olit piikki lihassani.”

”Ja sinä pidät haasteista.”

”En varsinaisesti.”

”Kuinka sitten – muovasit kokonaisen universumin oman mielesi mukaiseksi, pakkohan sinun on pitää haasteista.”

Skur tunnusteli mieltään ja lämpöä, joka valui Valinnin sormista ja kämmenistä ja käsivarsista ja vatsasta ja reisistä ja huulista ja nenänpäästä hänen ihonsa alle. Hän oli aina vihannut haasteita, eikä ollut nähnyt kuin yhden maailman, jossa voisi päästä niistä eroon pysyvästi.

”Sinä olet ainoa haaste, jonka olen koskaan valinnut. Ja jos… Ehkä…”

Hän seurasi sormillaan varovasti Valinnin paljaalla päälaella kohtaavien arpien harjamia. Valinn oli nähnyt hänet, ja senkin jälkeen Valinn halusi hänet.

”Jos yksi haaste tekee muista helpompia sietää… Ehkä voin antaa niiden olla. Antaa maailman olla.”

Skur tunnusteli sydäntään.

Hiljaa hän jatkoi: ”Ja elää itseni kanssa.”



Nightwish – Bye Bye Beautiful

Vuorovesilukkiutuneen Kurion IV:n päiväpuolella. Valinn.

Skur suoristautui, mutta hänen silmänsä pysyivät edelleen kiinni. Luomillaan hän näki puolet kaikesta ja hieman enemmän. Maailma oli lähes täydellinen ja siinä oli kaikki paikallaan. Ei yllätyksiä. Ei virheitä.

Paitsi yksi. Valinn oli epämiellyttävä tahra hänen mestariteoksessaan.

Avaruuden äänettömyys seurasi häntä hänen kiitäessään tähtien halki.



Of Monsters and Men – We Sink

Valinn tiesi, ettei ollut enää ihminen siinä missä Skur Mustakaan. He olivat ylittäneet – tai alittaneet, tai kiertäneet, tai hajottaneet täysin, riippui näkökulmasta – ihmisyyden rajat jo ikuisuuksia sitten. Hän hengitti yhä, ja söi ja paskoi ja suuteli ja sitä rataa aina mahdolliseen kuolemaan asti, ja niin teki myös Skur, ja se riitti hänelle. Hänen ei tarvinnut tietää sen tarkemmin.

Joskus hän istui Skurin liikkumattoman hahmon vieressä ja katsoi, kuinka tumma iho venyi hengityksen laajentaessa rintakehää. Hän ei ollut koskaan varma siitä, nukkuiko Skur.

Joskus hän kiersi sormensa varovasti Skurin kaulalle. Jos Skur tiesi, Skur antoi sen tapahtua. Hän tiesi, että osa Skurista olisi toivottanut sen tervetulleeksi. Osa hänestä olisi pitänyt sitä oikeudenmukaisena.

Enimmäkseen hän oli kuitenkin tyytyväinen, ehkä jopa onnellinen. Maailmassa yhtä aikaa sekä ennen että jälkeen.
« Viimeksi muokattu: 07.05.2022 03:12:55 kirjoittanut DulzGraham »
pannu by wolferain ♥

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 774
Oi voi, osaankohan ollenkaan kommentoida tätä! Olen vähän jumittanut tämän kommentoimisen kanssa, kun en tiedä, osaanko sanoittaa kaikkea, mitä tästä ajattelen ja avautuiko tämä minulle niin kuin olet ehkä ajatellut - mutta kommentin tämän silti ansaitsee! Joten yritän vähintäänkin kertoa, mistä kaikesta tässä pidin :D

Ensinnäkin! Avaruus ja scifi-fantasia on erinomainen genre. Olen tänä vuonna mukana lukemassa Atorox-ehdokkaita ja niiden myötä olen päässyt täysin uppoamaan spekulatiiviseen fiktioon, minkä takia tämän lukeminen tuntui osuvan hyvään saumaan. Tykkäsin kovasti pienistä yksityiskohdista, mistä tässä kerrottiin: Skurin luomasta universumista (rujo ruho - mikä hieno sanapari!), vuorovesilukkiutuneen Kurion IV:n päiväpuoli ja aionit. Niistä pienistä palasista pystyi muodostamaan vieraan maailman yksityiskohtia ja vaikka se maailma ei ole ihan kaunis, ei se rumakaan ole. Myös menneisyydestä tämä oli hieno kohta:

Lainaus
”Joskus”, Skur sanoi hitaasti. Se maailma oli ollut pelkkä tämän maailman rujo ruho, mutta sitäkin kivuliaampaa oli hyväksyä, että hänen tekonsa olivat olleet turhia.

ja tämä:

Lainaus
Valinn oli epämiellyttävä tahra hänen mestariteoksessaan.

Toiseksi! Skurin ja Valinnin suhde ja epäkronologinen kerronta olivat kovasti minun mieleeni. Näiden kahden suhteeseen mahtui monimutkaisia tunnekerroksia eikä heidän taustansa ole se kevein, mutta samalla heidän välillään vallitsee kaunis rauha ja ymmärrys ja ennen kaikkea tuo Skurin rauhoittuminen, mikä lienee hänen voimansa huomioon ottaen tärkeää. Heidän rakkautensa on rujo ja vaikea ja ehkä jossain määrin vastentahtoinenkin ja enemies to lovers -trooppi toteutuukin tässä hyvin. Pidin etenkin tuosta Joskus hän kiersi sormensa varovasti Skurin kaulalle. Jos Skur tiesi, Skur antoi sen tapahtua. ja Pehmein, periksiantamattomin sormin Valinn taivutti auki Skurin sydämen ja kapusi sisään.

Kolmanneksi! Pidin todella paljon siitä, että tässä olivat nuo kappaleet mukana rytmittämässä tarinaa ja jakamassa sitä eri kohtauksiin. En tosin kuunnellut niitä, mutta jotenkin niiden olemassaolo ja miten olet valinnut niiden tyylin sopivat tähän tekstiin hyvin. Pidin muutenkin tämän hieman synkästä, pysähtyneestä tunnelmasta ja rytmistä. Tästä tuli mieleen Amal El-Mohtarin ja Max Gladstonen This Is How You Lose the Time War, minkä lukemista suosittelen :) Kiitos tästä! Tämän lukeminen oli nautinto!

between the sea
and the dream of the sea

sugared

  • ginger spice
  • ***
  • Viestejä: 1 515
Onneksi satuin bongaamaan tämän stalkkerinapin kautta, muuten olisin jäänyt paitsi upeasta lukukokemuksesta! Epämääräinen tunnelmointi best, ja kyllä, tästä tuli ihan todella kiva - jos niin vaisua sanaa nyt kehtaa tästä käyttääkään!

Tykkäsin tästä ihan huikean paljon alusta loppuun, ihan kuin olisi itsekin käynyt avaruusmatkalla ja ihaillut aluksen kyydistä mielettömän kauniita sanaplaneettoja, hyytävän kylmiä ja hehkuvan kuumia. Ja vaikka en uskalla väittää, että välttämättä tajusin tästä kaikkea (tajuaminen ja taide ei aina osu samaan yhtälöön), pidin tosi paljon tekstin sirpaleisuudesta, tai ehkä haluaisin sittenkin käyttää sanaa kaleidoskooppimainen. Se sointui myös tämän aionien jälkeisen maailman kokemukseen ajasta, joka ei taida olla ihan lineaarinen.

Tässä yhdistyi kiehtovasti jonkinlainen avaruusajan jumaltaru tai luomiskertomus, rakkaus ja ruumiillisuus. Aionien paino oli Skurin ja Valinnin tarinassa jykevästi läsnä. Lukiessa tunsi silti ajoittain leijailevansa avaruudessa ajan ja paikan ulkopuolella, ja sitten taas olevansa tiukasti kiinni maan tai jonkin vieraan planeetan kamaralla. Kontrasti järvimaiseman (ihana yksityiskohta tuo multa, tuli heti mieleen jotain näkemiäni metsäisiä pikkujärviä) ja Kurion IV:n välillä oli huimaava.

Hauskaa kyllä, mullekin tuli mieleen tuo hiddenbenin mainitsema kirja, josta en itse asiassa oikein pitänyt. XD Mulle tässä oli läsnä ne parhaat elementit kirjasta, ja mielestäni ne toimivat erinomaisen hyvin juuri tällaisessa lyhyemmässä muodossa. Ja jotta en nyt päättäisi kommenttia verraten tätä kirjaan, josta en pitänyt, niin sanotaan nyt vielä, että tämä oli musta hurjan hieno ja rohkea teksti! Kiitos kiehtovasta lukukokemuksesta!

her shaking shaking
glittering bones

DulzGraham

  • dar(l)ing
  • ***
  • Viestejä: 1 419
  • Magnificent Bastard
hiddenben: oon pitänyt kesän mittaista taukoa finistä, mutta sitten loggasin sisään ja näin nämä kommentit, ja tuli heti sellainen fiilis että tahtosin taas kirjottaa. ja lukea. ja kommentoida. jakaa sitä samaa fiilistä, mitä saa toisten kommenteista. On muuten ihan turha epäröidä kommentoimisen kanssa siksi että empisi sen kanssa onko tajunnut vai ei, kun - nyt sitten ihan hiiskumatta - kirjoittajakaan ei aina ole ihan selvillä kokonaiskuvasta. Varsinkin tämä on sellainen maailma ja tarina, jonka yksityiskohdista en ole itsekään selvillä.
Lainaus
Niistä pienistä palasista pystyi muodostamaan vieraan maailman yksityiskohtia ja vaikka se maailma ei ole ihan kaunis, ei se rumakaan ole.
kiitos <3
Kiitän paljon kommenttiisi käyttämästäsi ajasta ja ajatuksesta <3 Otan kirjasuosituksen harkintaan!

sugared: Tykkään tosi paljon että tää teksti on saanu huomiota <3 Kuten et itse uskalla väittää että olisit välttämättä tajunnut tästä kaikkea, en myöskään itse uskalla sanoa, että oisin täysin nähnyt sitä, kuinka tää teksti on sulle avautunu. Oot nähnyt asioita ja merkityksiä joita en välttämättä oo tarkottanu just sellaisina, ainakaan tietoisesti. Ja mun mielestä se on kaunista. Mutta eräänlaista "avaruusajan" jumaltarua tai luomiskertomusta hain tällä. Sellaista asetelmaa, että on kaksi ihmistä/vihollista/olentoa, jotka ovat saman kolikon kääntöpuoli ja ainoat toistensa veroiset. Sellaista Harry Potter vs Voldemort -asetelmaa; ennustetut viholliset, kohtalon määräämät vertaiset. Ylivoimainen paha ja Valittu. Hain miljööseen myös tarkoituksella vastakohtia, siksi metsäinen järvimaisema ja Kurion IV. Ehkä mielessä oli myös keväällä käyty luovan kirjoittamisen kurssi.
Olisi ollut rohkea veto päättää kommentti kirjaan, josta et pitänyt xD Kiitos paljon kommentista <33
pannu by wolferain ♥