Title: Aaltovalssi
Author: FractaAnima
Genre: fluff, romance
Rating: S
Pairing: Ginny Weasley/Fleur Delacour
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, Kaija Koo biisin sanat ja minä mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.
Ficlet
Haasteisiin:
Femme10 3.0
Rare 10
Yhtyeen tuotanto-haaste (Kaija Koo - Olen nähnyt rakkauden)
Ficlet300 sanalla 180. Vesi
Aaltovalssi
Sitä on taas ilmassa,
sen ihollani tunnen.
Toinen siipi maassa pääsky lentää
ja kohta saapuu ukkonen.
Simpukkamökin rannalla kohisi meri. Lokit pyörteilivät tuulen mukana ja raakkuivat myrskyhälyttimien lailla. Yksinäinen pääskynen lensi niin matalalla, että sen siivet saattoivat hetkellä millä hyvänsä hipoa meren pintaa. Satoi vettä, aallot tyrskysivät, ukkonen oli saapumassa. Kaiken keskellä raikui kahden naisen nauru.
Fleur tanssitti Ginnyä meren aalloissa. Suolaiset pisarat pärskyivät heidän kasvoilleen ja he nauroivat vilpitöntä naurua sydämiensä pohjista. Hyppelehtien ja kiertäen ympyrää he valssasivat. Merenpohja jalkojen alla oli pehmeä ja samettinen. Ilma oli viileää, mutta heidän sisäinen lämpönsä ympäröi heitä. Fleurin vaaleat hiukset liehuivat tuulessa valtoimenaan. Ginnyn punainen oli liimautunut kiinni hänen niskaansa. Ginny rakasti sukeltamista.
Hetkessä hän molskahti pinnan alle. Fleur pysähtyi ja katseli ympärilleen yhä hymyillen. Myrskyn samentama vesi oli liian tummaa katseen lävistettäväksi. Vaalea nainen ei nähnyt Ginnyä. Ginny sukelsi yhä syvemmälle ja syvemmälle kohti ulappaa. Hän tunsi olevansa kotona. Kuin hänen kuuluisikin olla vedessä. Veden alla oli hiljaista, vaikka yläpuolella myrskysi. Vain aaltojen lempeät huokailut kuuluivat pinnan alle. Ginny nousi pintaan vain pikaisesti hakemaan happea.
Fleur huomasi punaiset hiukset kauempana ja lähti uimaan kohti ulappaa. Hän rakasti uida, mutta sukeltelu ei ollut hänen mieleensä. Pinnalla kelluminen ja aalloissa kylpeminen oli Fleurin koti. Fleur oli kuronut hetkessä välimatkan umpeen, mutta ei vieläkään nähnyt Ginnyä. Paniikki hiipi selkäpiitä pitkin. Nainen vilkuili ympärilleen hakien katseellaan Ginnyä, mutta turhaan. Ginny oli ollut jo liian kauan pinnan alla. Fleurin oli pakko sukeltaa.
Nainen rutisti päättäväisesti silmänsä kiinni, veti keuhkot täyteen ilmaa ja sukelsi. Samassa hetkessä hän tajusi, ettei sukeltaminen auttaisi, koska hän ei näkisi silmät suljettuina mitään. Nainen hapuili kohti pintaa, kun hän tunsi käsien kietoutuvan ympärilleen. Hänen huulilleen painautuivat pehmeät lämpimät huulet ja hän unohti pelätä. Suudelma kesti ikuisuuden jos toisenkin. Hetken Fleur mietti, miten he pystyivät siihen veden alla; miksei happi ollut loppunut, saati karannut? Ginny tiukensi otettaan vaaleasta naisesta. Heidän hiuksensa sekoittuivat myrskyaaltoihin ja jatkoivat keskenjäänyttä valssia.
Olen nähnyt rakkauden,
kuullut äänen sen ja tuntenut kosketuksen,
sen hyvän hengen, hengen rakkauden.