Ficin nimi: Tulokas
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: Marvel Cinematic Universe
Ikäraja: S
Mukana: Rumlow, Hydran väkeä ja Bucky (Winter Soldier)
Genre: Apeaa draamaa tämä kai on
Summary: "Andrew Jason, sir", kolmissakymmenissä oleva, naamataulultaan pettävän ystävällisen näköinen mies ilmoitti. "Kavereiden kesken Andy."
A/N: Hauskaa nähdä, miten vanhempi Marvel-universumi nostaa ajoittain päätään ja käskee kirjoittamaan jotain. 😀 Vähän oli tulla kiire viimeistelyn kanssa, mutta ehti tämä onneksi vielä pöytälaatikkoprojektiin!
***
Uutta kasvoa silmäillessään Brock Rumlow'n mielessä kävi se kyyninen tosiasia, että taitavakin kaveri oli vain korvattavissa oleva pelinappula. Määrien oli pysyttävä samoina, ja siksi heidänkin tiiminsä oli saanut vahvistusta ilman kummempia julistuksia.
"Nimi", Brock käski.
"Andrew Jason, sir", kolmissakymmenissä oleva, naamataulultaan pettävän ystävällisen näköinen mies ilmoitti. "Kavereiden kesken Andy."
Brock tuhahti. Vai että kavereiden kesken. Ei nyt saatana.
"Jason", hän toisti miehen sukunimen, ja tämän ilme hyytyi aavistuksen hänen äänensävynsä ilottomuudesta. Brockia ärsytti tulokkaassa liian moni asia, vihoviimeisimpänä se, ettei tämän etu- ja sukunimiä erottanut toisistaan yhtä helposti kuin olisi ollut miellyttävää. Ties vaikka hänelle olisi annettu ensimmäinen ja toinen etunimi.
Jos hyvin kävisi, hänen ei tarvitsisi katsella Jasonin olemusta liian kauaa. Maailmankaikkeuden olisi syytä tehdä hänelle pikapalvelus.
Kuuden kuukauden jälkeenkään maailmankaikkeuden suunnalta ei ollut kuulunut palveluksia. Brockin oli silti myönnettävä, ettei ripeästi edennyt Andrew Jason enää jäytänyt hänen hermojaan yhtä pahasti kuin alkuvaiheessa. Oli hän henkilökohtaisella tasolla mitä mieltä tahansa, ei hän kohtuuton ollut. Jasonista oli tiimille hyötyä, ja se oli ainoa asia, mikä Brockia viime kädessä kiinnosti. Väkisinkin sitä oli oppinut tuntemaan tätä myös persoonana, ja olipa hänen mieleensä jäänyt niinkin triviaaleja yksityiskohtia kuin lempiruoka ja -väri.
Nopeasti oli käynyt selväksi sekin, että valppaus ja energinen asenne olivat suojakilpiä hermostuttavia tilanteita varten. Tiimiin sulautuminen ja hommista jyvälle pääseminen olivat tehneet Jasonista siedettävämmän. Toisinaan Brockista silti tuntui, että tämä oli päätynyt väärälle alalle. Pettävän ystävälliseltä tämä näytti yhä, eivätkä vaaleat hiukset ja siniset silmät yhtään loiventaneet Amerikan Joka Äidin Unelmavävy -vaikutelmaa. Strike tai sen paremmin Hydrakaan eivät kaivanneet kansikuvapoikia riveihinsä, mutta oleellisempaa olikin se, miten Jason täytti osansa.
**
“Sir, pakko kysyä... Onko tuo aina yhtä karmiva?”
Brock vilkaisi pöydän ääressä istuvaa Jasonia, joka nyökkäsi päätään kohti Hydran hurjinta asetta, seinää vasten nojaavaa nuorta miestä, jonka kasvoja ei näkynyt kunnolla ruskeiden hiusten takaa. Kysymys vaikutti oudolta, mutta senhetkinen tehtävä olikin ensimmäinen, jossa Jason oli päätynyt samaan tilaan Sotilaan kanssa.
“Sillä on hyvä syy olla karmiva”, Brock totesi. “Anna olla, ja se antaa sinun olla.”
“Tuntuu kuin minua olisi tuijotettu jo hyvän aikaa", Jason mutisi ja jatkoi ruokansa haarukoimista. Brock kurtisti kulmiaan ja katsahti uudelleen Sotilaan suuntaan. Karmivaksi tätä sopikin sanoa, mutta ei tällä silti ollut tapana tuijottaa. Päinvastoin, usein tämä väisti suoraa katsekontaktia laskien silmänsä vastapuolen hartian tai leuan tasolle.
Jason oli kuitenkin oikeassa. Sotilas istui hievahtamatta, mutta tämän katse havainnoi Jasonin liikkeitä kuin ne olisi ollut tärkeää painaa mieleen. Sotilaan kasvoilla säilyi tavanomainen ilmeettömyys, mutta jokin kertoi Brockille, ettei tilanne edennyt samalla tavalla kuin aikaisemmat. Mikä lie Jasonissa sitten olikin kiinnittänyt Hydran vaarallisimman aseen huomion, sitä he tuskin saisivat selville. Senhetkinen käytös oli outoa, Sotilaan protokolla kun ei käsittänyt inhimillisiä tunteita, eikä antanut tilaa muulle kuin käskyjen noudattamiselle.
"Jaa-a. Se on tainnut ihastua sinuun", Brock tuhahti lisäten tylsyyksissään vettä myllyyn.
"Älä viitsi, sir..." Jason köhähti, eikä Brock osannut sanoa upposiko hänen kuiva huulenheittonsa perille toivotulla tavalla.
"Hei", hän sanoi seuraavaksi Sotilaalle, joka käänsi katseensa häneen osoittaakseen kuuntelevansa. "Katse maahan."
Sotilas teki työtä käskettyä, ja Brock saattoi kuulla Jasonin huokaisevan helpottuneena. Hänen tarkoituksenaan ei ollut olla tälle erityisen mukava, mutta jopa häntä oli alkanut häiritä tapa, jolla Sotilas oli Jasonia tapittanut. Se oli ollut eleetöntä, mutta siitä ei ollut epäilystäkään, etteikö tämän pääkopassa olisi vilistänyt ajatus jos toinenkin. Se taas oli erityisen epätoivottua. Pitkän operaation jäljiltä Sotilas oli pikimmiten aivopesun tarpeessa, ja mikäli hyvin kävisi, tämä saisi viettää jään sisällä pitkän tovin. Nähköön siellä sitten mitä hyvänsä unia.
Brock kurtisti kulmiaan pohtiessaan, näkikö Hydran vaarallisin ase unia. Ehkä niissä vilisi asioita tämän entisestä elämästä ja siihen kuuluneista ihmisistä, kuten Steve Rogersista.
Brockin vatsanpohjassa muljahti, kun hän tajusi jotain. Andrew Jason, joka istui parhaillaan häntä vastapäätä, toi kenen tahansa mieleen vaaleine hiuksineen ja sinisine simineen itsensä Kapteeni Amerikan. Ilmankos tämä oli ärsyttänyt häntä niin paljon ensi hetkestä alkaen. Jo kättelyssä esiin tullutta Amerikan unelmavävy -vaikutelmaa tuki myös välitön tapa, jolla tämä tiimin jäsenille puhui sekä omituisen maanläheinen aura, joka tästä henki.
Sotilaankin käytös aukeni hänelle nyt aiempaa loogisempana. Ehkä tutun oloinen ulkonäkö onnistui läpäisemään jotain Sotilaan koulitussa mielessä ja siksi tämä kiinnitti Jasoniin niin paljon huomiotaan. Tuskin Jasonin mutkaton ja sanalla sanoen ystävälliseksi tulkittava käytöskään asiaa paransi. Brock oli tehnyt Jasonille selväksi, ettei Sotilaaseen pitänyt suhtautua muuten kuin aseeseen, mutta tuskinpa ohjeistus tämän paksuun kalloon oli uponnut.
Brockin katse vaelsi jälleen Sotilaaseen, joka istui paikoillaan katse alaviistoon painuneena. Siltikin hän näki, miten teräksensiniset silmät hakeutuivat Jasonin suuntaan sen verran kuin oli sallittua. Sotilas ei uhmannut hänen käskyään, muttei toiminut täysin kuten pitikään. Ohikiitävä kauhu muljahti Brockin sisuksissa. Jos Sotilas kieltäytyisi tottelemasta, heidän olisi syytä ottaa kovemmat voimakeinot käyttöön, ja siitä seuraisi melkoinen sekasorto niinkin onnistuneen tehtävän päätteeksi. Piru vie.
Fakta oli se, ettei Hydran koneisto pyörinyt toivotulla tavalla, jos Sotilas harhautui Jasonin takia.
**
"Vai että leimautunut?" Alexander Piercen ääni oli etäisen huvittunut, kun Brock oli saanut asiansa esiin.
"Kenties muotoilin sanani huonosti, sir, mutten tiedä miten muuten kuvailisin sitä", Brock hengähti päätään pudistellen. "Tiedän vain sen, että Andrew Jasonilla on paha vaikutus Hydran vaarallisimpaan aseeseen. Mieluiten toimisin hyvissä ajoin kuin hetkeäkään liian myöhään."
"Hmm. Kuulostat huolestuneelta vanhemmalta, Rumlow."
"Huolestunut minä ainakin olen, sir."
Pierce kohotti kulmiaan ja nojautui taaksepäin toimistotuolissaan. Brock laski sekunteja ja aprikoi, saisiko esimieheltään minkäänlaista tyydyttävää vastausta, kunnes –
"En tahtoisi puuttua Jasonin asioihin, ellen jo tietäisi tilanteen olevan vakava."
"Sir?" Brock kysyi mahdollista tarkennusta. Oli ainakin selvää, että Pierce suhtautui hänen asiaansa tosissaan. Ties mitä tämä oli pistänyt merkille Sotilaaseen liittyen mahdollisesti jo ajat sitten. Piercellä oli silmiä ja korvia kaikkialla, eikä mikään jäänyt Hydran johdolta huomaamatta.
"Mitä itse ehdotat, Rumlow?" Pierce kysäisi sitten.
"Lähettäkää Jason muualle", Brock sanoi heti. "Värvätkää hänet sellaiseen tehtävään, josta vain murto-osa palaa elävänä."
"Itsemurhatehtävään? Oletpa julma."
"Mielelläni, jos se ajaa organisaation etua."
Pierce päästi tuhahduksen. "Ja miten ajattelit markkinoida asian Jasonille mahdollisimman motivoivasti?"
"Näennäinen ylennys kärkijoukkoihin", Brock ehdotti yksinkertaisesti. "Hän ei taatusti jätä ottamatta sitä vastaan."
"Niin... Harva jättäisikin."
Kuten Brock oli odottanutkin, Andrew Jasonista paistoi sanoinkuvaamaton ylpeys tämän saatuaan tietää vaihtavansa tiimiä ylennyksen merkeissä. Tämän sinisilmät suorastaan loistivat, eikä Brock voinut estää syyllisyyden pistosta, joka iski häntä varoittamatta takaraivoon. Siltä kai tuntui lähettää viaton lammas teurastajan veitsen alle, vaikka Hydran hyväksihän he kaikki toimivat. Mitä vähemmän Jason sekoitti kuvioita Sotilaan ollessa mukana tehtävissä, sitä parempi. Organisaatio ennen yksilön etua.
Kenties Jasonkin oli viimeisinä hetkinään ajatellut Hydran etua, onnea ja menestystä, Brock tuumi saatuaan tiedon Sokovian operaation vaatimista kuolonuhreista. Valitettava tragedia heitä olikin kohdannut.
Kadonneista sieluista ei ollut tapana puhua sen enempää – noutaja saattoi tulla koska tahansa – mutta Brock ei malttanut pysyä vaiti Sotilaan liityttyä jälleen heidän tiimiinsä tehtävää varten. Tilaisuus oli liian herkullinen.
"Hoi, sinä. Muistatko Andrew Jasonia?"
Sotilas lakkasi puhdistamasta aseensa piippua ja katsoi häntä tutun ilmeettömästi. Se olisi voinut kieliä siitä, ettei tällä ollut muistikuvia, mutta jokin kertoi Brockille muuta. Ties vaikka sähköhoito ei olisikaan pyyhkinyt tämän mielestä aivan kaikkea. Hän oli ollut näkevinään, miten Sotilas oli haravoinut katseellaan Striken jäsenet läpi ja näyttänyt silmänräpäyksen ajan hämmentyneeltä. Eittämättä Jasonin poissaolo liikutti tätä jotenkin.
"No, muistelepa. Andrew Jason, kavereiden kesken Andy?" Brock kysäisi uudelleen tietäen vallan hyvin sohivansa muurahaispesää. Luojien kiitos hän oli Sotilaan kanssa kahden.
"En muista häntä", Sotilas antoi tyynen vastauksensa.
"Ai, sepä harmi", Brock hymähti. "Hän nimittäin meni ja kuoli toissaviikolla. Varmaan räjähti tuhannen päreiksi parin muun kanssa."
Sotilaan ilme oli tulkitsematon, melkein kuin tämä ei olisi ymmärtänyt, miksi hän jakoi sellaista tietoa. Kuolleista kun ei puhuttu sen enempää, ja mitäpä Sotilas aseena olisi edes sellaisista välittänyt?
Brock iskosti silmänsä Sotilaan silmiin.
"Et näe häntä enää koskaan. Mitäs siihen sanot?"
Sotilaan ilme ei värähtänyt vähääkään.
Vaikuttavaa.
