Nimi: Reilua peliä
Fandom: Kuroko no Basuke
Hahmot: Kagami Taiga, Kuroko Tetsuya ja Aomine Daiki + muita
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Fairy tale
Tyylijaji: Draama
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat Tadatoshi Fujimakille. Minä en tee rahaa lainatessani hänen keksimiään hahmoja.
Yhteenveto: Kagamin ja Kurokon koripallokengät ovat hajalla. Kagamilla on haasteita löytää itselleen ajoissa uudet.
Kirjoittajalta: Tämä fikki osallistuu haasteeseen
Kerää 10. Tällä tekstillä kerään Kagami Taigan. Fikki perustuu aika pitkälle kolmoskauden jaksoon 4. Spoilaannu tai katso sarja.
Reilua peliä
Winter Cupin sarja oli edennyt viimeisiin otteluihin. Seirinin lukion joukkue oli puskenut itsensä peli peliltä kohti kärkijoukkueita. Kagami tuijotti järkyttyneenä pelikenkiään, joista irtosi pohja hänen silmiensä edessä.
”Eeieieieieiei. Ei nyt!” hän manasi. Peli olisi myöhemmin illalla, joten uusien pelikenkien hankintaan ei jäänyt kovin montaa tuntia aikaa. Kengät olivat palvelleet häntä niin hyvin ja niin kauan, että hän oli unohtanut sen tosiasian, että niiden käyttöikä tulisi joskus tiensä päähän. Hän soitti valmentajalle, mutta katui saman tien, että soitti. Tyttö haukkui hänet pystyyn. Eikä hän tietenkään voinut hänen kengikseen muuttua.
”Eikö teillä tyypeillä ole useampia pelikenkiä! Mitä! Mihin minä joudun teidän aivottomien idioottien kanssa?” Kagami piti puhelinta tarpeeksi kaukana korvaltaan ja ihmetteli, miksi tyttö haukkui hänen lisäkseen jonkun muunkin. Miksi hänen piti kuulla useammalle tarkoitettu luento. Hänelle tuli jo täysin selväksi, että hän oli idiootti, kun ei ollut hommannut ajoissa uusia pelikenkiä. Sen hän kyllä tiesi jo ilman haukkumistakin.
Ei auttanut muu, kuin lähteä etsimään uusia. Ja kun hän tapasi Kurokon, hänelle selvisi, että siinä oli valmentajan mainitsema toinen idiootti, joka oli hajottanut kenkänsä ja jättänyt uusien hankinnan viimetippaan. Kunnon pelaajalla tuli olla useampi kenkäpari varastossa. Kas, kun se oli päässyt unohtumaan.
”Kuinka sinun kenkäsi ovat hajalla?” Kagami kysyi.
”No kun meinasin kysyä sinulta samaa. Miksi sinun kenkäsi ovat rikki?” Kuroko teki vastakysymyksen. Yhdessä he lähtivät kauppaan ja Kuroko löysikin kohta itselleen uudet. Kagamin kokoa ei sen sijaan näyttänyt löytyvän mistään. Hänet alkoi vallata epätoivo. Useamman kaupan jälkeen Kuroko ajatteli, että olisi aika kokeilla muuta keinoa ja soitti puhelun.
Vähän myöhemmin Momoi Satsuki kapsahti Kurokon kaulaan omaan tyyliinsä.
”Tetsu!” tyttö ilahtui. Kagami kohotti kulmiaan, koska ei tajunnut miten tyttö liittyi mitenkään hänen koripallokenkien metsästykseen. Sitten hän huomasti erään toisen, joka oli saapunut Momoin seurassa. Aomine.
”Mitä
sinä täällä teet?” Kagami tivasi kärkkäästi.
”Entä itse?” Aomine vastasi samaan sävyyn takaisin.
Yllättäen Momoi kääntyikin Kagamin puoleen sylissään kenkälaatikko.
”Daikilla on useita kenkiä, voit ottaa nämä”, Momoi sanoi.
”Hei. Ne ovat
minun kenkäni”, Aomine tuhahti.
”Aivan. Ja täsmälleen Kagamin kokoa ja samanlaiset, jotka hänellä oli aikaisemminkin”, Momoi sanoi itsestään selvänä asiana.
Kagami ei voinut kuin hämmästellä vastustajajoukkueen managerin tietojen laajuutta ja yksityiskohtaisuutta. Tuo tyttö tuossa tiesi hänen kenkiensä kokonumeron ja jopa mallin ja värin, jota hän oli käyttänyt. Ei hullumpi tämä Kurokon maanalainen verkosto.
Aomine ei aikonut kuitenkaan päästää Kagamia helpolla. Hän toki tiesi luopuvansa kengistä, koska Kagami tarvitsi niitä muutaman tunnin kuluttua, mutta toista oli silti mukava vähän ärsytellä.
”Saat kengät jos voitat minut. Otetaan kolme erää yksi vastaan yksi ottelu”, Aomine sanoi.
”Mutta minä tarvitsen kengät jo ihan kohta. Miksi pelaisin niistä?” Kagami hermostui.
”Ei tähän kauaa mene, tule nyt.”
Kagami yritti niellä ylpeytensä. Hän tarvitsi ne kengät – ehdottomasti. Ja siten Aomine rökitti hänet liian helposti ja nopeasti. Kaikki meni aivan päin hanuria.
”Tule Satsuki mennään”, Aomine sanoi tytölle.
”Mitä? Nyt jo?” tyttö kummasteli.
”Sanoinhan ettei siihen mene kauaa”, Aomine totesi vähän välinpitämättömästi.
Kagamia harmitti häviönsä. Hän tarvitsi ne kengät. Hän oli halunnut voittaa ne itselleen. Pahus.
”Yksi erä vielä”, hän pyysi kiukkuaan niellen.
”Sinähän sanoit, että sinulla on ottelu voitettavana. Ota ne”, Aomine sanoi laskiessaan kenkälaatikon Kagamin syliin.
”Mutta minä hävisin. En voi ottaa niitä.”
”Idiootti. Mene ja voita Kise ja hänen joukkueensa. En tarvitse näitä kenkiä enää.”
”Hyvä on. Kiitos”, Kagami sanoi.
Sitten hän kuitenkin mietti, että olisi ollut ehdottomasti mukavampi voittaa ne pelaamalla.
”Tämä ei jää tähän. Pelaamme uudelleen”, Kagami äyskähti.
”Suksi nyt jo suohon”, Aomine täräytti.
Aomine tiesi jo, etteivät heidän kaksinpelinsä tähän olleet päättyneet. Tietysti he pelaisivat uudelleen. Hän oli nyt voittanut Kagamin vähän liiankin helposti. Kagami halusi voittaa, eikä sietänyt häviötä. Ei ainakaan hänelle.
Reilu peli.Ne sanat olivat Kagamin mielessä, kun hän mietti Aominea. Hän oli tarvinnut kipeästi kenkiä ja saanut ne ihan noin vain. Hän käsitti että Aomine oli päättänyt antaa ne joka tapauksessa, kunhan laittoi hänet pelaamaan kengistä. Aomine halusi hänen voittavan tämän iltainen ottelu Kaijon lukiota vastaan. Hän tekisi parhaansa. Hän saisi Aominelta huutia, jos häviäisi. Kurokon verkosto oli ihmeellinen. Ei hänelle tullut mieleenkään, että
kilpailevan joukkueen manageri tiesi hänestäkin yksityiskohtaisia asioita. Tytössä oli samanlaista reiluutta, mitä Kurokossa oli aina ollut. Hän pakkasi pelivarusteensa kassiin uusien kenkien seuraksi ja lähti illan otteluun sillä mielellä, että sen ottelun Seirin voittaisi.