Ficin nimi Identiteetti
Kirjoittaja havalon
Fandom Arakawa Under The Bridge
Ikäraja K-11
Hahmot Sister, Rec
Vastuunvapaus En omista hahmoja enkä saa tästä rahaa
Genre angst, draama
A/N En tiedä tunteeko kukaan kyseistä sarjaa yhtään (toivottavasti tuntee!), mutta olen itse innostunut tästä ja halusin kirjoitella jotain.
Sister on ilmeisesti transnainen, ja itse transihmisenä halusin kirjoittaa jotain hänen sukupuoleensa liittyen, vaikka se onkin luultavasti jätetty tarkoituksellisesti katsojan/lukijan pääteltäväksi. Häneen viitataan englanninkielisissä käännöksissä miehenä ja he-pronominilla, mutta monet muut seikat viittaavat Sisterin olevan nainen. Tämä on kuitenkin vain oma tulkintani.
Ei voi tehdä enää mitään. Sisterin ei auta kuin katsoa, miten valo hiljalleen hiipuu sotilaan silmistä. Se on surullista ja kamalaa, Sister on nähnyt jo tarpeeksi hirveyksiä sodan aikana. Sattuu sydämeen katsella ja tuntea, miten heikko käsi nousee Sisterin poskelle ja valahtaessaan takaisin maahan jättää verijäljen pitkin ihoa. Kuin merkiksi heidän molempien epäonnistumisesta.
Sister ei kuitenkaan luovuta, hän on määrätietoinen ja päättäväinen, hän tietää miten toimia tilanteessa kuin tilanteessa.
"Älä kuole tähän, ei vielä", Sister toistelee hiljaa samoja sanoja ja alkaa elvyttää kuolevaa sotilasta.
"Anna olla, hänet on jo menetetty", toinen sotilas, joka on saapunut hänen viereensä, sanoo kylmästi ja tarttuu Sisterin uniformun hihasta. Sister yrittää ravistaa tämän otetta irti itsestään samalla kun epätoivoisesti painelee kuolevan rintakehää.
"Tule nyt, Franz, ei mitään järkeä elvytellä ruumista."
Franz. Nimi, jota Sister käyttää nyt peitelläkseen ristimäidentiteettiään - vaikka sekään ei ole hänen oikea identiteettinsä. Oikea on se, jona häntä ei ole koskaan kohdattu mutta joksi hän on aina itsensä kokenut. Se tuntuu häneltä. Franz ei vain ole se, mutta todellisuudessa Sister pelkää. Tovereihin pitää luottaa, näin hänelle on aina hoettu, mutta hän ei pysty. Mitä jos he tekevät hänelle pahaa saadessaan tietää?
"Nyt perkele lähdet mukaan kun sanotaan!" komentaa toinen sotilas, joka saa apuun muita. Kolme muuta sotilasta repivät Sisterin matkaansa ja suuttuvat vielä lisää, kun kyyneleitä virtaa hänen poskillaan saaden verijäljen leviämään hänen leukaansa pitkin.
"Miehisty nyt herran tähden!"
"Älä viitsi olla tuollainen neiti."
Miehisty. Miehisty. Ole mies. Älä ole neiti. Sister ymmärtää nyt, ettei voisi koskaan tulla kaapista näille ihmisille. Eikä ehkä kellekään.
"Sister?" Rec kutsuu, ja Sister havahtuu muistelmistaan.
"Mitä sinä kysyitkään? Jos haluat keksien reseptin, se on keittokirjassa ylähyllyllä."
"En minä sitä. Sanoin vain, että olet hieman monimutkainen mies."
Jokin Sisterin sisällä roihahtaa.
"Ei."
"Mitä ei?"
"Nainen. Monimutkainen nainen."
"Aijaa. Anteeksi, en tarkoittanut pahalla", Rec sanoo katuvasti ja on katselevinaan sitä ylähyllyä, jossa keittokirjan pitäisi olla.
"Ei se mitään, et ole ensimmäinen", Sister toteaa ja nostaa kirjan vaivatta hyllyltä.
"Olen pahoillani."
"Pyysit jo anteeksi, ja minä sanoin ettei se haittaa."
"Ei, kun siis, tarkoitan että olen pahoillani ettei sinua kohdella paremmin."
"Olen tottunut siihen."
"Sister, olen pahoillani etten ole aikaisemm-"
"Jumalauta, sanoin että se ei haittaa!"
Sitten Sister tajuaa. Jumalan ihmisenä hänen ei pitäisi kiroilla. Eikä tämä keskustelu Recin kanssa ole kovin mukava. Hän puhuisi paljon mieluummin vaikka niistä helkkarin kekseistä kuin hänen sukupuoli-identiteetistään.
Hän on jo valehtelemassa Recille, että Jumala käskee häntä nyt hyppäämään jokeen rikottuaan kolmatta käskyä ja että he jatkaisivat keskustelua myöhemmin - eli ei koskaan enää - mutta tuleekin toisiin ajatuksiin.
Ehkä Rec haluaa tosissaan ymmärtää.
"Sister, meidän pitäisi juhlistaa tätä jotenkin."
"Mitä tarkoitat? Eihän tämä niin hieno juttu ole."
"Onhan!" Rec innostuu, "tottakai on. Olet löytänyt itsesi ja se on hienoa."
Sister punastuu hieman.
"Ihanko totta?"
"Kyllä! Leivotaan kakku."
"Oletko varma? Entä jos muut pitävät minua... ihan typeränä?"
"Hehän rakastavat sinua!"
Rec katsoo Sisteriä myötätuntoisesti. He eivät ole koskaan käyneet tällaista keskustelua, etenkään niin henkilökohtaisista asioista kuin Sisterin todellinen minuus, mutta yhtäkkiä se ei tunnu lainkaan niin epämukavalta tai kiusalliselta. Recin innostus tarttuu pian Sisteriinkin.
"Tiedän hyvän reseptin sellaiseen kakkuun, jota leivoin usein orpokodissa työskennellessäni", Sister sanoo ilme kirkastuen ja alkaa selata keittokirjaa.
Ehkä hän nyt voisi olla oma itsensä kaikkien niiden ahtaassa kaapissa vietettyjen vuosien jälkeen.
