Alaotsikko: Regulus/Remus, draama, lievä angst. Hatusta Nostettua II -haaste
Kirjoittaja: Minä, eleanor
Betareader: zcuny, toimi myös suurena apuna(:
Genre: Draama, lievä angst.
Paritus: Regulus/Remus
Ikäraja: K-11
Summary: Nyt Regulus voisi kestää yksin isän rangaistukset jos joku meni rikki, tai isän ystävät jotka vaativat meitä heittämään vaatteet pois, jotta voisivat ihailla "nuorta lihaa".Disclaimer: Tämä tarina perustuu JK Rowlingin luomiin hahmoihin ja tilanteisiin, joiden tekijänoikeudet kuuluvat mm. Bloomsbury Booksille, Scholastic Booksille, Raincoast Booksille ja Warner Bros. Inc:lle. Suomenkieliset käännösoikeudet omistaa kustannusosakeyhtiö Tammi.A/N: Menimpä osallistumaan Hatusta nostettua II -haasteeseen
Luulin tämän olevan loppuni, yleensä kirjoitan aivan eri parituksia. Tämä haaste kuitenkin avasi silmäni ja opetti, että kaavoihin ei ole syytä kangistua. Tätä tekstiä väännelty ja käännelty minua on autellut
zcuny, suurimmat kiitokset kuuluvat hänelle. Tämä on ollut opettavainen prosessi, nyt kuitenkin päätin, että olen tyytyväinen.
Kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita!
-
Regulus makasi sängyllään pilvilinnoja rakennellen, eläen haavemaailmassa, jonne muilla ei ollut pääsyä. Se paikka oli rakennettu hänen rakastamalleen pojalle ja hänelle itselleen. Sen Regulus oli tajunnut viime kesänä, kun Remus oli ollut yökylässä Siriuksen vieraana, valitettavasti.
Regulus oli mennyt käymään Siriuksen huoneessa, hän oli vaatinut veljeltä selitystä.
"Miksi minun luutani on rikki?" Regulus henkäisi raivosta punaisena.
"Veli, en minä sitä rikkonut", Sirius sanoi epäselvällä äänellä, hän oli taas juonut. Regulus katsoi inhoten veljeään, mutta Sirius vain virnisteli tapansa mukaan. Sirius oli nautiskellut tonttuviiniä siihen malliin, että tämä juoksi oksentamaan, Regulus olisi itsekin voinut oksentaa, koska omisti veljen joka käyttäytyi aivankuin kevytkenkäinen jästi. Hän sulki oven, ja käveli takaisin omaan huoneeseensa. Juuri ennen kuin Regulus oli astunut ovestaan sisälle, joku vetäisi häntä hellästi kädestä.
"Olen pahoillani!" Remus huudahti. Regulus ei ikinä ennen ollut kuullut veljensä parhaan ystävän puhuvan, tämä oli niin ujo.
"Mistä?"
"Sirius lensi luudallasi puuhun", Remus kertoi nolona. Poikaa varmaankin hävetti ystävänsä käytös.
"Eihän tämä sinun vikasi ole", Regulus sanoi kiristellen hampaitaan, häntä otti päähän se, että Sirius oli rikkonut luudan. Enemmän häntä ärsytti Siriuksen valehtelu, Sirius olisi voinut kertoa, vahinkohan se varmaan oli ollut. Ei kukaan nyt tahalleen puuhun lentäisi (paitsi ehkä Sirius) . Remus väläytti Regulukselle anteeksi pyytävän hymyn. Regulus oli varma, että hymyn takana oli jotain muutakin, toisen pojan silmät viestivät niin. Regulus vastasi hymyyn, jostain syystä hän punastui. Yksi hymy Remukselta ja Regulus oli sulaa vahaa, "Regulus älä ole naurettava" pieni ääni hänen päässään sanoi. Silloin Regulus ymmärsi, kuinka paljon tunsi vetoa Remukseen.
Muistojen haavemaailma pirstoutui, kun oveen koputettiin. Regulus oli vähällä huutaa jotain ilkeää, koska arvasi, että Sirius oli siellä ruinaamassa jotain. Tai vielä pahempaa, humalassa.
"Sirius, mitä asiaa?" Poika kysyi. Hänellä ei ollut aikomustakaan avata ovea rasittavalle veljelle.
"Minä täällä", Remus vastasi vaitonaisesti.
"Ai sinä, tule vaan", Regulus sanoi. Samalla hän punastui rajusti. Remus avasi oven ja tuli sisälle synkkään huoneeseen. Hän väläytti ujon hymyn Regulukselle, joka punastui hetki hetkeltä enemmän.
"Missä Sirius on?" Regulus kysyi ikään kuin häntä todella olisi kiinnostanut.
"Jamesin luona", Remus vastasi. Hän tiesi, ettei voisi enää valehdella Regulukselle siitä, miksi oli tullut tämän huoneeseen nyt kun oli kertonut, missä Sirius oli.
"Ai, no miksi sinä tulit?" Regulus kysyi. Voi ei! Miksi minä kysyin sitä häneltä, nyt hän kuitenkin lähtee.
"Haluaisin kertoa sinulle ajatuksistani. Regulus, sinä..."
"Minä mitä?"
"...saat sydämeni pysähtymään", Remus sanoi ujosti.
Regulus punastui entisestään ja näytti yllättyneeltä. Hän ei nähnyt enää tarpeelliseksi vastata Remukselle sanoin, vaan käveli tämän luokse. Remuksen pähkinänruskeat hiukset olivat valuneet tämän silmille ja poika näytti todella viehättävältä.
Regulus kohotti kätensä siirtääkseen suortuvat Remuksen silmiltä, voidakseen nähdä pojan kauniit silmät.
Remus oli varma, että saisi turpiinsa tummalta ja lihaksikkaalta Regulukselta, mutta sen sijaan tämä suikkasikin suukon hänen poskelleen. Se ei riittänyt Remukselle, hän käänsi päätään ja veti Reguluksen kiihkeään suudelmaan.
He hukkuivat toisiinsa, nauttivat toisistaan, antoivat käsiensä vaellella toistensa vartaloilla, niillä, joista eivät ikinä tulisi saamaan tarpeekseen. Ajankulku pysähtyi, Regulus oli jo matkalla haavemaailmaansa, tällä kertaa Remuksen kanssa. Remus oli ainut, jonka hän sinne päästäisi.
Ovi aukesi ja Sirius astui sisään.
"Regulus! Mitä?" Sirius henkäisi järkyttyneenä.
Regulus ja Remus irroittautuivat toisistaan häpeissään. Molempien hiukset olivat sekaisin ja huulet punoittivat.
"Voin selittää!" Remus huudahti.
Regulus ei aikonut selittää mitään, sillä hän oli päättänyt, ettei Sirius enää säätelisi hänen elämäänsä
"Empä usko, että kenenkään meistä kannattaa selittää Siriukselle mitään. Sanamme eivät kuitenkaan tavoita hänen aivojaan. Silti haluan, että tiedät, tunnen parasta ystävääsi kohtaan paljon enemmän kuin pelkkää ystävyyttä!" Regulus huusi. Kalmanhanaukio 12 raikui hänen huudostaan, hän ei aikonut hävitä Remusta Siriukselle.
"Jaaha. Olen onnellinen teidän puolestanne. Remus, jospa vaikka muuttaisit minun huoneeseeni, en kestä homoveljeni seuraa. Taidan lähteä Jamesille, ja ihan kokonaan", Sirius sanoi pilkallisesti.
Remus murtui toisen sanoista, hänen poskelleen vierähti kyynel. Hän ei ollut koskaan halunnut loukata Siriusta.
"Mene pois!" Regulus huusi. Siriuksen kasvoilla oli hurjistunut ilme.
"Niin menenkin", Sirius sanoi ja nauroi raivostuneelle veljelleen. Hän juoksi kiukkuisin askelin omaan huoneeseensa Remus perässään. Siellä hän alkoi viskoa vaatteitaan matkalaukkuunsa aivan kuin ne olisivat satuttaneet häntä jotenkin. Samalla hän mietti juuri tapahtunutta.
Regulusta on helppo syyttää, mutta entä Remus? "Sirius, ei sinun tarvitse. Olen pahoillani", Remus sanoi surkeana.
"Tehty mikä tehty", Sirius tiuskaisi.
"En voi kuitenkaan kieltää tunteitani häntä kohtaan."
"Mutta Regulus voi, jos vanhempani saavat tietää. Hän hankkiutuu sinusta eroon", Sirius sanoi jo rauhallisemmin.
"Sen riskin haluan ottaa", Remus sanoi päättäväisesti
"Mikä teihin molempiin on oikein mennyt? Sinäkin olet yleensä niin järkevä", Sirius sanoi. Oli ihmeellistä miten nopeasti hänen raivonsa oli laantunut. Nyt hän puhui aivan kuin asiat olisivat aina olleet näin. "Mutta lähden silti Jamesin luo", Sirius sanoi itsevarmoin elkein. Sirius, miksi? Remus kysyi surullisena.
"No, eikö se ole jo selvää? En kestä täällä enää hetkeäkään. Reguluskin alkaa oireilla." Viimeisen lauseen Sirius sanoi lähinnä itselleen.
Remus nyökkäsi ja jätti Siriuksen pakkaamaan. Hän meni takaisin Reguluksen huoneeseen ja näki tämän käpertyneen surullisena sänkyynsä ja itkevän.
"Ei mitään hätää, Regulus." Sirius on jo rauhoittunut, Remus sanoi rauhallisesti ja istui Reguluksen viereen. Hän silitti pojan silkkisiä, sekaisia hiuksia.
"Hän vie minulta a - aina k - kaiken", Regulus änkytti. Hänen silmänsä olivat kyynelistä punaiset.
"Ei hän ainakaan minua ole vienyt minnekään. Olen kokonaan sinun", Remus sanoi vakavana.
"Oikeastiko?" Regulus kysyi epäillen.
"Oikeasti", Remus sanoi nyökäten ja suuteli Regulusta.
*
Sirius oli onnellinen pitkästä aikaa viiteen vuoteen, eihän hän voinut myöntää sitä Remukselle, eikä varsinkaan Regulukselle. Sirius tiesi, että hän ei enää kuulunut "jaloon" Mustan sukuun. Hän käveli ulos heidän vanhasta ja arvokkaasta sukutalostaan ja tunsi heti kuinka kahleet irtosivat hänen ranteistaan ja nilkoistaan. Sirius käänsi vielä päänsä luodakseen viimeisen silmäyksen hänen niin kutsutulle kodilleen. Hänen silmänsä harhailivat Reguluksen ikkunaan, Remus istui Reguluksen sylissä ja he nauroivat. He näyttivät todella komeilta yhdessä, Siriuksen oli pakko myöntää se. Nyt Regulus voisi kestää yksin isän rangaistukset jos joku meni rikki, tai isän ystävät jotka vaativat meitä heittämään vaatteet pois, jotta voisivat ihailla "nuorta lihaa". Sirius ei ollut ennen lähtenyt, koska ei ollut halunnut jättää Regulusta yksin. Nyt Reguluksella olisi Remus, toivottavasti ikuisesti.
