Nimi: Empatia
Kirjoittaja: dress-without-sleeves
Genre: slash, romance, tragedy, one-shot
Paritukset: Harry/Cedric
Ikäraja: S
A/N:
Täällä alkuperäinen versio. Chon POV
muok// 14.6. Luin tämän uudestaan ja tajusin että monet lauseet oli melko huonosti suomennettu
Tein sitten koko jutun uudelleen ja ehkä tämä on nyt vähän parempi. Alkuperäisestä suomennoksesta on sentään muutama vuosi. Alkuperäiseltä kirjoittajalta saatu lupa suomennokseen.
EmpatiaSe oli selvästi kaikkien, myös minun, nähtävissä. Punastumiset, takeltelut, autuaat hymyt hänen läsnä ollessaan… Cedric Diggory oli rakastunut Harry Potteriin, ja koko maailma heitä lukuun ottamatta tiesi sen.
Olin aina pitänyt yllä toivoa Cedriciä kohtaan, yksinkertaisesti siksi että hän oli kaunis, mukava ja viehättävä kun muut pojat olivat typeryksiä. Ja kaikki aina intoilivat hänen rehellisyydestään, vaikka minulle hän valehteli päin naamaa koko vuoden. Ei tarkoituksella tietenkään, mutta epätoivoisena yrityksenä estää sydäntään sykkimästä liian nopeasti Harryn vilkaistessakaan häneen.
Ja Harry, kuten minä tiedän paremmin kuin moni muu, on vain niin… hurmaava. Hänen silmänsä, naurunsa ja hymynsä saavat kenen tahansa sydämen läpättämään. Minusta hän oli jo aloittanut tahattoman taikuutensa vanhemmassa pojassa ennen kuin he olivat edes puhuneet.
Siihen mennessä, kun Harryn nimi lensi liekehtivästä pikarista, Cedric-paralla ei ollut mitään mahdollisuuksia.
Minä olin ihastunut Cedriciin, ihan oikeasti, vaikkakin tiesin ettei hän koskaan tulisi olemaan
oikeasti minun. Hän oli jo menettänyt sydämensä kolme vuotta itseään nuoremmalle pojalle. Tiesin että hän vihasi sitä, vihasi itseään rakastaessaan Harrya kun Harry oli niin väärä niin monella tapaa.
Ongelma oli se, että siinä hän oli myös hyvin, hyvin oikeassa. Harry on kaikkea mitä maailma ei ole – kaikkea mitä Cedric ikinä arvosti ihmisessä. Hän on huolehtivainen, ujo ja hämillinen; mutta samaan aikaan hän on niin rohkea, jalo ja niin helvetin upea että joskus vain hänen katsomisensakin sattuu.
Cedric oli menetetty siitä hetkestä lähtien kun hän ensimmäisen kerran puristi Harryn kättä ja joutui hänen huomiota herättävän, armottoman rehellisen katseensa kohteeksi.
Ei kulunut pitkään kunnes aloin huomata merkkejä, merkkejä joita itsekin aloin näyttää. Cedric meni kiertoteitä tunneilleen, usein siirtyen pois reitiltään nähdäkseen vain vilauksen neljännestä ottelijasta. Hän punastui aina kun Harry koski häneen – oli se sitten ohjatakseen hänet jonnekin yksityisempään keskustelemaan turnajaisista, tai vain tahaton tönäys käytävällä. Ja sitten oli se hymy, se hassu pieni hymy joka ilmestyi hänen kasvoilleen kun Harry edes vilkaisi häneen päin. Hän liittyi innokkaasti kaikkiin keskusteluihin jotka liittyivät Harryyn; kuin Harry olisi kirja jota hän oli lukemassa, keräten tietoa lähestulkoon epätoivoisesti.
Cedric puolusti häntä omien ystäviensä edessä, jotain mitä hän ei usein tehnyt, ollessaan niin rauhallinen ja hiljainen. Syntyi raivoisa riita niistä typeristä
Potter haisee – merkeistä, Cedricin moitittua parasta ystäväänsä sellaisen käyttämisestä.
Silloin muutkin alkoivat huomata sen minkä minä olin tiennyt jo kuukausia. Cedric ei edes yrittänyt kieltää sitä kun joku huomautti siitä hänelle, vain säyseä ”Hän on neljäntoista ja minulla on tyttöystävä”, joka kuulosti vain toivottomalta yritykseltä pisteliäisyyteen.
En tiedä tiesikö Harry koskaan kuinka paljon vanhempi poika häntä rakasti – vai tiesikö hän ollenkaan. Cedric tiesi ettei hänellä koskaan olisi mahdollisuutta Harryn kanssa, mutta aina on toivo, se tuomittu, lannistumaton toivo, että asiat vain… järjestyvät lopussa.
Osa minusta on onnellinen siitä, että Cedric kuoli, ei siksi että hän ei olisi ansainnut elää, vaan koska hänellä oli edessään elämä hedelmätöntä ikävää. Hänelle ei jaettu reiluja kortteja; Harry kiersi hänet pikkusormensa ympärille, eikä hän ollut valmis siihen. Hän oli ihastunut yllättäen, kiivaasti ja lujaa, ja joskus minusta tuntuu että se pelotti häntä enemmän kuin mikään muu.
Hän kuitenkin kuoli miten olisi tahtonutkin. Harryn kanssa. Harryn lähellä. Harryn suojellessa, ja ehkä hetkisen, rakastaessa häntä.
Hassua miten nämä asiat tulevat ilmi.
