MCU: Vielä valvon vierellä, S (Natasha Romanoff)

[Violetu]

Otsikko: Vielä valvon vierellä
Fandom: MCU/Marvel (Black Widow)
Kirjoittaja: Violetu
Ikäraja: S
Hahmot: Natasha & Wanda (+mainintaa Yelenasta)
Genre: kevyt angst, fluff, slice of life, triplaraapale

A/N: Kirjoitin tämän jo joskus kesällä pian sen jälkeen kun olin nähnyt Black Widow:n (spoilaa pienesti sitä).
Aloin miettiä otsikkoa (ja koko biisiä), yhdistin sen Natashan kohtaloon Endgamessa, ja hups, I made myself sad.
Enjoy!

***

Vielä valvon vierellä


Välillä Natasha olisi halunnut vain painaa Wandan rintaansa vasten, kammata sormiaan nuoremman hiusten läpi ja olla tälle se isosisko, joka hän oli Yelenalle saanut olla kokonaista kolme vuotta.

Wanda oli kuitenkin sen verran varautunut tapaus, ettei Natasha uskaltanut lähteä tuosta vain rikkomaan sitä näkymätöntä voimakenttää (ei kirjaimellista sellaista), joka Wandan ympärillä tuntui leijuvan.
Vain Vision tuntui pääsevän siitä läpi.

Yhden kerran, erään erityisen raskaan mission jälkeen Natasha oli sattunut tulemaan yhteiseen oleskelutilaan keskellä yötä ja löytänyt Wandan sohvalta nukkumasta.

Hän oli pysähtynyt katsomaan toisen kasvoja, jotka kuunvalo valaisi saaden ne näyttämään monta vuotta nuoremmilta.

Näky teki Natashan jostain syystä surulliseksi, ja hän istahti varovasti sohvan reunalle peitellen Wandan punaisella viltillä, joka oli valahtanut pois naisen jalkojen päältä.

“Mmmh mitä?” Wanda räpytteli silmiään heräillen, ja Natasha laski varovasti kätensä toisen hiuksiin.

“Shh, jatka vain nukkumista”, Natasha silitti Wandan hiukset pois tämän kasvoilta, ja nuorempi sulki silmänsä selvästi liian väsyneenä vastustelemaan.

Natasha jatkoi toisen hiusten silittelyä, ja pienen hetken hän oli taas Ohiossa, hän oli taas se pieni tyttö, jolla oli huonosti värjätty sinertävä tukka ja pikkusisko, jonka kanssa leikkiä siltakaatoleikkiä.

Hänen pitäisi soittaa Yelenalle tai lähettää kirje tai jotain.

“Ajatuksesi ovat liian äänekkäitä”, Wanda haukotteli, ja lähetti pienen punaisen kipinän sormenpäästään.
Kipinä tanssi Natashan ohimolle ja rauhoitti hänen ajatuksensa huojuvan aallokon sijaan hitaasti lipuvaksi joeksi, jossa kulkevista muistoista Natasha saattoi nauttia tuntematta syyllisyyttä tai pakottavaa tarvetta tehdä jotain.

“Nuku sinäkin”, Wanda kuiskasi, ja se tuntui ihan hyvältä idealta.

Wanda teki tilaa sohvalla niin, että Natasha mahtui makaamaan naisen taakse. Wanda itse kietoi punatukkaisen käsivarret ympärilleen, kun Natasha ei muuten meinannut saada mukavaa asentoa.

“Kai minä voisin ottaa pienet torkut”, Natasha haukotteli, ja antoi poskensa painua Wandan hiuksia vasten. Niissä tuoksui toisen hiukan mausteinen shampoo, ja jokin, mistä tuli mieleen sähkö.

“Yötorkut”, Wandan äänessä kuului hymy.

“Yötorkut”, Natasha painoi suukon toisen hiuksiin.


***

[idairara]

Oli niin kaunis tämä, etten ehkä kestä. Wääh! Parituksettomuus tuntuu ainakin allekirjoittaneesta vähän turhan useasti jäävän ficeissä paitsioon, joten oli ihana lukea tällaista platonista välillä. Wandasta ja Natashasta hahmoinakin harvemmin tulee luettua, vaikka jollain tasolla samaistun heihin paljonkin (ja ovat varmaan MCU:n naishahmoista lemppareimmat Carolin ohella). Tämän luettua tuli jotenkin pehmoinen ja turvallinen fiilis. Kiitokset iltapalasta! <3

[Angelina]

Naaaww voi että ♥ Olipa tää söpö ja sit kuitenkin sellanen melankolinen, että itellekin jäi vähän surku fiilis Natin vuoksi ;;; Mutta jotenkin hieno ajatus tää, että Nat ajattelee olevansa (tai ainakin haluaisi olla) "isosisko" Wandalle - se rooli tulee häneltä jotenkin tosi luonnostaan, varsinkin nyt kun on nähnyt millainen hän oli nuorempana Yelenan kanssa. Black Widow -leffa oli muutenkin yllättävänkin koskettava, se alku varsinkin teki muhun suuren vaikutuksen ja tykkäsin koko leffasta enemmän kuin etukäteen odotin - Natin ja Yelenan suhde oli mielenkiintoista seurattavaa ja käy mainiosti järkeen, että Natasha haluaa suojella myös Wandaa. Muutenkin mielenkiintoista ja erilaista lukea näistä kahdesta parituksettomana!

Kiitos tästä, tykkäsin (tietenkin) <3

[Fiorella]

Voi suloisuus, mikä ficci. ♥ Tykkäsin ihan hirmuisesti.

Jo tuo nimi on niin kaunis, että kiinnitti huomioni. Ja itse tarina oli niin, niin herttainen. Tykkäsin tosi paljon siitä, että tämä oli sisaruushenkinen, ei parituksellinen. Siinä on jotain hyvin lämmintä ja lempeää, miten Natasha halusi vähän hoivata nuorempaa toveriaan, kun näkee tämän nuoruuden ja haurauden vertautuen raskaaseen taisteluun. Itsekin isosiskona allekirjoitan tämän, että vielä aikuisena sitä oikein mielellään halii ja silittää pikkusiskojaan. Ja Wanda toimii samoin kuin Nat; hänkin tuntee sisaruuden ja haluaa helpottaa toisen oloa rauhoittamalla tämän mielen, kun kerran voi. Tosi herttaista.

Oli myös niin kaunista, miten he kävivät yhdessä lepäämään pikku "yötorkuille". Tällainen platoninen mutta rakastava läheisyys koskettaa ja lämmittää sydäntä. ♥ Kiitos tästä!

[Ingrid]

Kommiksesta hei. ❤

Valitsin häikäilemättömästi ja kahta kertaa miettimättä tämän tekstin, koska Natasha. Mulla on melko vahva headcanon Natashasta (ja Wandasta) ja siksi olen välillä todella nirso ficcienkin suhteen, mutta tämä oli kokonaisuudessaan onnistunut ja koskettavakin teksti. Pidän siitä, tässä käsitellään Natashan heikkoutta, joka on ehdottomasti hänen mielensä syvimmät kolkat - se, kuinka hän ei tunnu löytävän rauhaa menneisyytensä tapahtumista ja ihmisistä, ja kuinka se korostuu yön pimeinä tunteina. Natasha on useammallakin tavalla hyvin moniulotteinen hahmo, ja mielestäni onnistuit tässä hienosti pureutumaan hieman syvemmälle hänen kuorensa alle tekstin sanamäärästä huolimatta.

On suloista, kuinka Natasha tuntee isosiskollista huolta Wandaa kohtaan, vaikka hän itse tuntuukin ajatustensa keskellä olevan se, joka tarvitsee rauhoittavaa halausta tai kosketusta. Wandan mutkaton ja yksinkertainen tapa helpottaa Natashan oloa toimi tässä tosi hyvin, koska ainakin minun mielessäni Nat on hahmo, joka sulkeutuu kuoreensa jos toinen alkaa liian sentimentaaliseksi tai tungettelevaksi tällaisten asioiden äärellä. Wandalla oli tässä siis mukavasti tilannetajua, ja oli tosi suloista, kuinka hän päästi Natashan kampeamaan viereensä kapealle sohvalle. <3

Tämä teksti toimi erinomaisesti tällaisenaan ilman parituksessa olevaa pääpainoa. Sanoinkin jo, että pidin kovasti siitä, että tämä käsittelee Natashan mielen perukoilla asustelevia mörköjä ja sitä, kuinka hän vahvan ja kovan kuorensa alla kamppailee niitä vastaan. Tämä antoikin siksi hienoa kontrastia tavallisesti hyvin temperamenttiselle ja itsevarmalle hahmolle.

Kiitän tästä ja toivon, että inspiroidut kirjoittamaan Natashasta jatkossakin.

-Ingrid

[Karvis]

Kaipasin päivääni jotain somaa ja tämä tuli vastaan stalkkeroinnin kautta, joten päädyin tähän. Olen ehkä lukenut tämän ennenkin, mutta eipä haittaa. En ole kommentoinut enkä oikein osaa sanoa mitään muuta puolijärkevää kuin että tämä oli niin spö ja hellyyttävä. Tässä tuli kivasti molemminpuolinen huolenpito, kun Natasha laittoi Wandan päälle peittoa ja katseli miten pieneltä ja nuorelta tämä näyttää ja Wanda puolestaan laittoi Natashan päähän rauhallisia ajatuksia, ettei Natasha olisi levoton.  Tosi ihanaa. Tykkäsin tosi paljon.

[Waulish]

Tämä on jotenkin tosi herkkä ja koskettava teksti. Yöllä hiljaisuudessa ja pimeydessä ajatukset ja tunteet saavat usein ihan eri tavalla sijaa kuin päivänvalossa, ja on helppo nähdä, miten Natasha seisahtuu katselemaan kuunvalossa sohvalle uuvahtanutta Wandaa. Molempien naisten herkemmät puolet pääsevät oikeuksiinsa, kun rauhallinen öinen hetki antaa niille tilaa, ja on ihanaa lukea siitä, miten sohvalla sylitysten makaaminen tuntuu lopulta kaikin tavoin hyvältä ja luontevalta. Fiorellan käyttämä termi "sisaruushenkinen" kuvastaa minusta tätä tarinaa kauniisti ja osuvasti. ♥ Tuntuu luonnolliselta, että Wanda saa Natashan ajatukset askartelemaan omassa pikkusiskossa. Ensin syyllisyys hieman häilähtää, kun Nat miettii, miten pitäisi lähettää kirje, mutta sitten se onneksi tyyntyy ja hellittää ja fiilis on lopulta luottavaisen levollinen. Sellaiseen on hyvä nukahtaa.

“Yötorkut”, Wandan äänessä kuului hymy.

Aww. Niinpä niin, kuka nyt yöllä nukkuisi, torkkuja korkeintaan kun on aina menossa ja tulossa!

Ihastuttava iltalukupala, kiitos kovasti! -Walle