Kuninkaansurmaajan kronikka: Kanelisimaa ja mehiläisvahaa, Kvothe/Denna (S)

[Thelina]

Fandom: Kuninkaansurmaajan kronikka (Tuulen nimi)
Ficin nimi: Kanelisimaa ja mehiläisvahaa
Kirjoittaja: Thelina
Tyylilaji: romance, fluff
Ikäraja: S
Paritus: Kvothe/Denna
Yhteenveto: ”Jää”, Kvothe pyysi. ”Täksi yöksi vain.”
Vastuunvapautus: Kunnia kaikesta Patrick Rothfussin luomasta kuuluu hänelle.

A/N: Innostuin selailemaan Tuulen nimeä ja kirjoitin Rosmariinille joululahjaksi tällaisen pikku ficletin ♥ Ajattelin tämän sijoittuvan aikaan, kun Kvothe asui majatalossa ruvettuaan tienaamaan vähän paremmin soiton ja pajalla työskentelyn ansiosta. Kursivoitu kohta on lainattu suoraan kirjasta. Osallistuu Fluffy10 #4 -haasteeseen inspissanalla villi.


Kanelisimaa ja mehiläisvahaa


Kvothe makasi vatsallaan kapealla vuoteellaan, poski pellavapielukseen painettuna. Kylmä myrskytuuli ravisutti ikkunanpuitteita ja tunkeutui sisään sammaleella tiivistetyistä raoista, saaden Dennan liikahtamaan lähemmäksi.

”Ei kai sinun ole kylmä?” Kvothe kysyi, kohottaen päätään.

”Ei”, Denna vastasi.

Kvothe tunki käsivartensa tyynyn alle ja katseli häntä. Sympatialamppujen lämmin hohde pehmensi Dennan ääriviivat ja piirsi poskille pitkien ripsien hennon varjon. Dennan tummanruskea palmikko valahti painavana alusmekon miehustalle, kun tyttö nousi kyljittäin kyynärpäänsä varaan ja kosketti viileillä sormillaan Kvothen paljasta selkää.

”Mistä sait nämä arvet?” hän kysyi, kuljettaen kättään kevyesti pitkin pisamien välitse risteileviä viivoja.

Kvothe naurahti kevyesti. Se utuisen raukea väsymys, joka hänen kehoaan painoi, muistutti häntä siitä päivästä, kun hänet oli ruoskittu rangaistukseksi vastuuttomasta sympatian käytöstä. Naulartin vaikutuksen loputtua hänen kehonsa oli ollut uupunut, mutta mielensä iloinen, vaikkakin voipunut.

”Vanha juttu”, Kvothe sanoi ja kierähti hänkin kyljelleen. Dennan käsi liukui pois hänen selältään. Tytön ilmeestä näki, ettei hän uskonut arpien olevan kovinkaan vanhoja. Hän ei kuitenkaan kysellyt enempää, vaan antoi epäilevän ilmeensä sulaa hymyksi, kun Kvothe veti hänet hellästi rintaansa vasten. Denna tuoksui kanelisimalta ja majatalon savuttavilta mehiläisvahakynttilöiltä. Kvothe hengitti syvään, nauttien harvinaisesta läheisyydestä.

”Minun pitäisi kohta lähteä”, Denna huokaisi.

”Jää”, Kvothe pyysi. ”Täksi yöksi vain. Enempää en sinulta pyydä.”

Denna silitti hänen niskaansa. Kvothe puristi häntä tiukemmin lähelleen, vaikka tiesi, ettei voisi pidätellä tyttöä ikuisesti.

Hän matkustaa, hetken täällä ja sitten taas muualla. Varovasti poika, se neito ryöstää sydämesi.

Kvothe painoi väsyneet kasvonsa Dennan hiuksiin. Deochin sanoissa saattoi olla perää, mutta vain osittain. Denna oli ehkä saanut omakseen palan Kvothen sydämestä, mutta hän uskoi vakaasti saaneensa yhtä suuren palan takaisin. Villin ja ailahtelevan, mutta yhtä kaikki kokonaisen ja eheän.

”Nuku vain”, Denna kuiskasi, kun Kvothen silmät vähitellen painuivat kiinni. Sympatialamppujen loiste kajasti heikkona silmäluomien läpi, kunnes uni otti aistit valtaansa, häivyttäen valon ja tuoksut pimeyteen.

Aamulla Kvothe heräsi säpsähtäen.

Denna oli poissa.

[hiddenben]

Oi, ihanaa saada aloittaa vuosi Kuninkaansurmaajan kronikalla! Tuulen nimi oli yksi parhaimmista viime vuonna lukemistani kirjoista ja tekisikin melkein jo mieli lukea se uudestaan sillä siinä on niin paljon kaikkea, mikä varmasti ensilukukerralla jää huomaamatta tai unohtuu muiden seikkailujen tapahtuessa (pitäisi myös lukea se toinen osa) Oli kuitenkin hauska huomata, että yksityiskohdat palasivat nopeasti mieleen, kun tätä luin. Onehkä  myönnettävä, että en oikein pidä Dennasta enkä siitä, miten paljon energiaa ja aikaa hän vie Kvothelta ailahtelevaisuudellaan Mutta! Se ei onneksi haitannut tämän ficletin lukemista vaan nautin tästä kovasti!

Tässä on ihanan rauhallinen hetki ja iloitsen siitä, että Kvothe osaa ottaa siitä kaiken irti. Hän tietää itsekin, miten vaikeaa on saada pitää Denna näin lähellä ja tuntuu nauttivan hetkestä kaikin rinnoin. Samalla tässä on kvothemaista älykkyyttä eikä Kvothe tuudittaudu siihen uskoon, että Denna jäisi. Se ilahduttaa minua lukijana suuresti - harmittelen aina sitä, kun päähenkilö on liian sinisilmäinen Pidän myös siitä, että Kvothe jättää kertomatta arvistaan. Sillä tavallahan Dennakin kertoo itsestään, eli jättäen paljon kertomatta. Tässä korostuukin kaksikon tasapainottelu. Vaikka en Dennasta oikein pidäkään, tämä lause on silti erittäin onnistunut ja todella kuvaava:

Denna oli ehkä saanut omakseen palan Kvothen sydämestä, mutta hän uskoi vakaasti saaneensa yhtä suuren palan takaisin. Villin ja ailahtelevan, mutta yhtä kaikki kokonaisen ja eheän.

Tuossa nimittäin minäkin sain hieman toisenlaisen käsityksen Dennasta. Kaikki eivät kykene rakastamaan samalla tavalla kuin itse ja se pitää vain osata hyväksyä ja antaa toiselle anteeksi. Hienosti tulkittu Sympatialamput ovat ihana yksityiskohta, kuten myös savuttavat mehiläisvahakynttilät. Kosketukset tulevat tässä vahvasti esiin ja pidän niistä, erityisesti tuo niskan silittäminen, joka voi olla niin herkkä kosketukselle.

Kiitos suuresti tästä, tämä oli ihana ja onnistunut Kvothe-ficlet!

[Kaarne]

Minäkin luin tämän jo eilen (vuoden viimeisenä ficcinä! ) ja tykkäsin hiddenbenin tavoin suuresti. Tuulen nimen lukemisesta on minulla jo melkein kaksi vuotta, mutta pidin kirjasta niin paljon, että muistikuvat ovat edelleen selkeät, ja olikin kivaa palata Kvothen ja Dennan pariin. (Minäkään en ole suuri Dennan fani, vaikkakaan en tiedä miksi. Mutta ehkä yleisestikin vähän ärsyttää, kun Tuulen nimessä on niin vähän hyviä naishahmoja. Mutta olenkin kauhean nirso.)

Tässä oli sellainen thelinamaisen pehmeä ja haikea tunnelma. Pidin paljon siitä, miten hellä ja lempeä tämä ficlet oli siitä huolimatta, että loppu oli oikeastaan alusta alkaen tiedossa tai arvattavissa, ja siitä, että Kvothe hyväksyi asian. Se minusta sopi hänelle hyvin, ja myös yhteen sen kuvan kanssa, jollainen heidän suhteestaan on kirjojen pohjalta syntynyt. Dennaa ei oikein voi kahlita ja pidätellä, ja toisaalta hän ei oikein vissiin itsekään pysty jäämään, vaikka haluaisi.

Ylipäätään tämä oli hyvä lopetus vuodella 2020, koska lempeys teki oikein hyvää! ♥ Samoin oivallinen aloitus vuodelle 2021, koskapa sitä tarvitaan varmasti myös tänä vuonna. Siispä: hyvää uutta vuotta, ihana Thelina, ja kiitos kun kirjoitat meidän iloksi!

[Thelina]

hiddenben: minä olen lukenut Tuulen nimen ja jatko-osan kaksi kertaa ja tekisi mieli lukea kolmannen kerran ♥ Mietin kyllä, sopiiko tällainen pehmoinen Kvothe/Denna -hetki ollenkaan tähän fandomiin, koska minäkään en hirveästi tykkää Dennasta mm. noista mainitsemistasi syistä mutta tällainen juolahti mieleeni ja kiva, että nuo yksityiskohdat ja erityisesti Kvothe olivat onnistuneita ♥ kiitos kommentista!

Kaarne: Tuo on kyllä totta, että Tuulen nimessä on vähän hyviä naishahmoja, saas nähdä korjaako sarjan kolmas osa tilannetta jotenkin, kunhan joskus ilmestyy. Ihanaa, miten kuvaat tunnelmaa thelinamaiseksi, mahtavaa ansaita tuollainen oma tavaramerkki ♥ Ja ihan huippua, jos hahmojen suhde vaikutti onnistuneelta, kun tuntuu että monta yksityiskohtaa on jo kirjasta unohtunut, vaikka nopealla selailulla pääsikin aika hyvin taas takaisin sisään tähän maailmaan. Lempeää ja ihanaa uutta vuotta sinulle myös ♥ ja kiitos kommentista!

[Waulish]

Vaihdokkaista hyvää yötä! Voi miten nätti nimi tällä tekstillä on. Suorastaan runollinen!

Fandom on itselleni aivan vieras, mutta huomasin silti pääseväni sisään tähän öiseen hetkeen ja myös samaistuvani siihen, vaikka sympatialamput ja Kvothen historia vastuuttomine sympatian käyttöineen kutkuttavatkin vieraudellaan ja kummallisuudellaan. Toisen vieressä nukkumisessa, hellissä kosketuksissa ja hiljaisissa sananvaihdoissa on jotain universaalin samaistuttavaa, herkkää ja kaunista. On helppo kuvitella, kuinka myrskytuuli ravisuttaa ikkunoita, mutta sisällä vuoteessa on turvallista ja kohtuullisen lämmintäkin. ♥ Kuvittelen mielessäni vähän nukkavierun, ehkä vanhanaikaisen majatalon, jossa mainitut mehiläisvahakynttilät savuttelevat. Jotenkin sympaattinen miljöö, vaikken tiedäkään, missä määrin se vastaa todellisuutta!

Tässä tekstissä on havaittavissa kiintoisasti myös melankolisia, haikeita ja kaihoisia sävyjä. Kaikesta ei aina tee mieli puhua, kuten Kvothe osoittaa kuitatessaan arpensa vanhaksi jutuksi, ja jääminenkään ei aina ole aivan helppoa tai yksioikoista, kun Denna on kuin onkin aamulla poissa. Villeys ja ailahtelevaisuus on ajatuksen tasolla jotenkin tosi viehättävää, sillä silloin välittämisen ja rakastamisenkin voisi ajatella olevan voimakasta ja vavisuttavaa, mutta onhan sillä myös kääntöpuolensa. Toisaalta Dennan voisi tulkita myös täyttäneen Kvothen toivomuksen, kun puhe oli vain yöstä - ehkä hän on kuin onkin ollut yön, mutta vaivihkaa aamun valjetessa lähtenyt.

Mielenkiintoinen, tunnelmallinen ja mainiosti talvisiin fiiliksiin sopiva tarina - kiitos kovasti! -Walle

[Simma]

Miten tämä onkaan aiemmin jäänyt huomaamatta! Kiitos Walle kun nostit tämän ficin.

Miulla on myös ikuisuus siitä, kun olen Tuulen nimen lukenut, enkä muistanut sen juonikuvioita enää tarkkaan, mutta tätä ficciä lukiessa muistui mieleen monia eri asioita kiitos kaikkien noiden pienten yksityiskohtien! Joten pidin siis paljon siitä, miten viittasit monissa kohdissa alkuperäiseen teokseen, kuten esim. tuolla suoralla lainauksella. Muistelisin, etten kirjassa pitänyt kovinkaan paljon tästä parista, lähinnä ehkä juuri Dennan takia, kuten monet aiemmat kommentoijat myös mainitsivat, niin teoksen naishahmot eivät ole mitään parhaimmistoa. Mutta onneksi sen takia on ficit, joihin niitä voi kirjoittaa sitten paremmin! Tässä miusta tämä paritus nimittäin toimi oikein mainiosti.

Ficissä on muutenkin tosi ihana tunnelma ja miusta tämän kuvailu on ennen kaikkea hirmu hyvää ja luontevaa! Oot saanut kuvattua niin hyvin tuon yöllisen majatalon huoneen tunnelman ja lukijana tuntui, että pääsee itsekin tosi lähelle seuraamaan ja aistimaan tätä hetkeä.

Kaunis fikki, kiitos tästä! ♡ (Ja tulisipa tuohon alkuperäiseen sarjaan joskus se kolmas osa.)

[Thelina]

Walle, kiva kuulla, että tähän pääsi sisään, vaikka fandom onkin vieras! Suosittelen kyllä lukemaan Tuulen nimen sekä sen jatko-osan, ne ovat ihan huippuja! Mielikuvasi tapahtumapaikasta on kyllä osuva, juuri tuollaista itsekin kuvittelin ja tietynlainen haikeus ja melankolisuus sopii canoninkin puolesta tähän kaksikkoon, sillä heidän suhteensa ei ole ihan yksioikoinen. Kiitos kommentista, mukavaa ettei mennyt aivan huti vaikka tosiaan oli tuntematon fandom! ♥

Simma, minullakin on kirjoista vähän ristiriitainen olo tästä parituksesta ja Dennasta ylipäätään, mutta kiva että paritus toimi tässä kuitenkin! Itsekään en muista kaikkia yksityiskohtia kirjoista, pitäisi kyllä lukea ne uudestaan ficci-ideoiden toivossa Ihanaa kuulla, että pidit tunnelmasta ja sanopa muuta, tulisipa se trilogian päätösosa joskus! Kiitos kommentista ♥