Title Anteromediaalisesti subluksoitunut
Author Ingrid
Pairing Hermione/Pansy
Rating K-11
Summary Ja vaikka Pansy, aivan kuten kaikki muutkin, kätki sisäänsä yli 200 luuta ja 600 lihasta, oli hän Hermionen silmin ainutlaatuinen.
A/N Minä asiantuntijana. Olen alalla, jolla ihmisen anatomia on hyvin keskeistä ja tässä vaiheessa opintoja sen pitäisi myös erittäin hyvin olla jo hallussakin. Tämä ficci syntyikin koulussa tajunnanvirtana yhdessä hujauksessa, enkä oikeastaan jäänyt tätä kirjoittaessani miettimään yhtään mitään kahdesti. Haaste toimi oivana inspiraationa ja tämä oli hauska tapa kerrata vanhoja opittuja asioita. Myönnän kyllä, että kun teksti oli valmis huomasin, että monin tavoin tunnistan itseni Hermionesta, erityisesti opiskelujeni alkuajoilta - jotka onneksi ovat jo takanapäin. Toivottavasti tämä löytää lukijansa - minioppimäärä ihmisen anatomiaa ja latinaa, s'il vous plaît!
Anteromediaalisesti subluksoitunut
Hermione haroi tuskastuneena takkuisia hiuksiaan ja harppoi kylpyhuoneen ovesta sisään. Hänen kasvoilleen tuulahti kostean lämmin leuhahdus, joka nostatti oitis kirkkaita hikikarpaloita hänen hiusrajaansa ja amorinkaarelleen.
”Ei tästä mitään tule!” nainen tuiskahti ja nojautui kädet nyrkkiin puristuneina vasten kylpyhuoneen viileää seinää.
”Hannahille tämä on lasten leikkiä, hän osaa nämä vaikka unissaankin.” Hermione vilkaisi tympääntyneenä nyrkissään rypistyneelle pergamentinpalalle kirjoitettuja muistiinpanojaan. Hän ei ollut varma, johtuiko hänen tuskastumisensa siitä, ettei ulkoa oppiminen ollut koskaan ollut hänen vahvuutensa, vaiko ennemminkin siitä, että Hannah Abbott osasi, mutta hän ei.
Pansyn hyväntuulinen hyräily ärsytti Hermionea.
”Aikuisen ihmisen kehossa on 206 luuta ja yli 600 lihasta –
voitko kuvitella!” Hermionen hysteeriseen naurahdukseen sekoittui ripaus surkuhupaisuutta. Hänestä alkoi tuntua, että parantajaopintoihin ryhtyminen oli ollut hänen elämänsä huonoin päätös – ei hänestä ollut opettelemaan ulkoa kädessään olevaa listaa, saatikka vielä vieraalla kielellä!
Pansyn kasvot ilmestyivät esiin suihkuverhon takaa. Naisen huulilla viipyili toispuoleinen virne, vaikka Hermionen mielestä tilanteessa ei ollut mitään huvittavaa. Hän vei kätensä puuskaan ja vaati Pansylta myötätuskastumista hiljaisella hymähdyksellä ja mutruhuulillaan. Pansy katseli hetken Hermionen hikikarpaloiden kehystämää mutrusuuta ja tukkapehkoa, joka näytti siltä kuin tämä olisi parantajauran sijasta pyrkinyt huonolla menestyksellä liemimestariksi.
Hermione kiristeli hetken hampaitaan ja oli jo aikeissa avata suunsa, mutta Pansy nappasi häntä käsivarresta ja veti lämpimän suihkun alle.
”Pansy!” Hermione kiljaisi järkyttyneenä. ”Mitä sinä teet - muistiinpanoni menevät pilalle!”
Pansy ei kuitenkaan päästänyt naista otteestaan. Hermione kastui silmänräpäyksessä läpimäräksi muistiinpanojaan myöten, takkuinen hiuspehko kesyyntyi veden alla ja viininpunainen villapaita liimautui hänen vartalonsa kaarille.
”Sinä olet ärsyttävä”, Hermione puuskahti.
”Niinköhän? Minähän tahdon vain auttaa sinua.” Pansy sipaisi naisen nenänpäähän jääneen mustetahran pois ja riisui vaatteet hitaasti pois tämän yltä. Hermionen oli myönnettävä, että hän oli jo ehtinyt unohtaa, kuinka hyvältä Pansyn kosketus ja pienet villit vesipurot tuntuivat hänen ihollaan – hän oli viettänyt viimeiset viikot niin tiiviisti kirjoituspöytänsä ääressä, että oli hädin tuskin muistanut syödä ja juoda.
”Ja kuinka tämä muka aut-”
Pansy keskeytti Hermionen tiuskaisun suukottamalla naisen huulia. Hän laski käsivartensa Hermionen harteille ja painoi vartalonsa tiukemmin naista vasten.
”
Kasvoiltasi paistaa uupumus, Hermione”, Pansy kuiskasi sitten ja liu’utti huuliaan Hermionen leukapielillä. Hermionen suupielet nykivät hieman hänen saadessaan kiinni Pansyn ajatuksenjuoksusta, mutta hän tyytyi pyöräyttämään silmiään aavistuksen kärsimättömästi.
”
Faciēs!” hän hymähti latinan kielellä. ”Mutta tuo oli aivan liian helppo.”
Pansy veti kasvonsa hieman taemmas ja kallisti päätään. Hermionen tummissa silmissä vilahti ohikiitävän hetken leikkiin kutsuva pilke, joka sai Pansyn huulet kaartumaan hymyyn.
”Sulje silmäsi”, hän kuiskasi.
Hermione epäröi hetken, mutta suostui lopulta sulkemaan silmänsä alahuultaan purren. Kun Pansy sitten käänsi hänet varoen selkä itseään vasten, tunsi Hermione veren kuohahtavan kuumana suonissaan. Viikkoja takaraivoon jyskyttäneen stressin ja rasituksen seurauksena hän ei ollut kyennyt nauttimaan läheisyydestä tai antamaan itsestään kuin mitättömän pienen osan Pansylle, joka ei millään tavoin ollut syyllinen loppusyksyn myötä kiristyneeseen ilmapiiriin. Hermione oli valinnut tiensä aivan itse ja tehnyt päätöksensä kysymättä Pansyn mielipidettä asiaan. Se oli verottanut heidän välejään, mutta Pansy oli silti jäänyt.
Ja siinä hän seisoi, elävänä, luuna ja lihana sielunsa kera.
Hermionen huulilta karkasi syvä henkäys, kun Pansyn huulet koskettivat hänen paljasta niskaansa. Nainen painoi verkkaisia suudelmia kaularangan nikamiin, joiden laskemiseen Hermione kykeni vain hädin tuskin keskittymään.
”
Vertebrae cervicales.”
Naisen hengähdys sekoittui lämpimään vesihöyryyn, kun Pansyn kädet vaelsivat hänen vyötäröllään ja ujuttautuivat hitaasti kylkiluiden väleihin. Hermione hengitti syvään ja hänen huuliltaan karkasi hiljainen naurahdus, kun hän tunsi Pansyn pitkien sormien kutittelevan kylkiluiden välissä supistuvia lihaksia.
”Hmm?” Pansyn hymähdys oli vaativa, mutta kun hän painoi poskensa vasten Hermionen leukapieltä, tunsi nainen tämän huulien kaartuneen hymyyn. Hermione selvitti hieman kurkkuaan pyrkien pitäytymään vakavana.
”Anna, kun mietin hetken”, hän pyysi, vaikka Pansyn hitaasti kylkiluita pitkin rintojen kaarille kipuavat sormet veivätkin hänen keskittymiskykyään yhä kauemmas. Hermione kiersi sormensa Pansyn kämmenten ympärille ja tunsi hengityksensä kiihtyvän kuin varkain.
”
Musculi intercostales intim… Ei, ei, odota,
intercostales externi!” hän sitten lopulta kiljahti nauraen. Pansy painoi pitkän suudelman naisen märkiin hiuksiin ja hymyili leveästi. Hän ei ollut nähnyt Hermionen hymyilevän saatikka nauravan aikoihin, niin vakavamieliseksi syksyn kiireet olivat naisen saaneet. Mutta nyt Hermionen helmeilevä nauru kaikui heidän korviinsa kylpyhuoneen laventelinpunaisista seinälaatoista ja se kantautui hiljaiselle kadunvarrelle raollaan olevasta ikkunasta.
Pansy kietoi kätensä tiukemmin Hermionen ympärille ja keinutteli heitä hitaasti hiljaa solisevan veden tahdissa. Hermionen huokaistessa syvään hän painoi leukansa naisen kapealle hartialle. He kuuntelivat hetken etäämmältä kantautuvia kaupungin ääniä ja antoivat ikkunanraosta sisään sujahtavan marraskuisen tuulenvireen vilvoitella kasvojaan.
”Älä lopeta”, Hermione pyysi sitten hiljaa ja kääntyi suukottamaan Pansyn nenänpäätä. Pansy vilkaisi naista ja hymähti lempeästi.
”Hyvä on.” Hän tarttui Hermionea kädestä ja johdatti pois kylpyhuoneesta.
Hermione katsoi Pansya hymyillen, kun tämä tuuppasi hänet korkealle vuoteelle ja asettui itse hänen ylleen. Hermionen sormet vaelsivat Pansyn virheettömän maidonvalkealla iholla ja mustassa polkkatukassa, jonka latvoista tippui vesipisaroita naisen vatsalle. Pansy oli kaunis, lähes veistoksellinen muotoineen ja pitkine raajoineen. Hänen ilmeikkäiden kasvojensa iho oli pehmeä ja smaragdinvihreiden silmiensä katse vastasi kosketuksiin.
Ja vaikka Pansy, aivan kuten kaikki muutkin, kätki sisäänsä yli 200 luuta ja 600 lihasta, oli hän Hermionen silmin ainutlaatuinen.
Pansyn sormet liukuivat vietellen pitkin Hermionen kylkiä ja vaelsivat alavatsalla piirrellen kostealle iholle satunnaisia kuvioita. Hermione sulki silmänsä ja huokaisi syvään tuntiessaan Pansyn huulien härnäävän herkkää ihoa hänen nivusillaan.
”
Inguino”, Hermione kuiskasi ääneti ja puristi vuoteen lakanaa nyrkissään. Hänellä oli täysi työ pitää itsensä paikoillaan, kun Pansyn huulet laskeutuivat nivusten kaarilta hänen sisäreidelleen. Pansyn kasvoille kohosi ilkikurinen hymy, ja hänen sormensa ujuttautuivat verkkaisesti Hermionen kapeaa lantiota pitkin pyöreille pakaroille.
”
Gluteus ma-maximus, pectineus, brevis ja, ja…
Longus, gracilis, f-femur – hyvä Luoja, Pansy”, Hermione henkäisi ja kohottautui istumaan vetäen Pansyn hartaaseen suudelmaan. Hän piteli naisen kapeita kasvoja käsissään ja sotki mustaa polkkatukkaa sormiensa ympärille. Suudelmasta erotessaan he jäivät nojaamaan toisiaan vasten kiihtyneiden hengitysten sekoittuessa toisiinsa makuuhuoneen hiljaisuudessa.
”Olen pahoillani, että olen ollut niin poissaoleva viime aikoina ja jättänyt sinut tyystin huomiotta”, Hermione sai sitten huokaistuksi ja kohotti katseensa Pansyyn, joka kallisti hieman päätään. Hän tarkasteli tovin Hermionen kesän jäljiltä yhä hieman päivettyneitä kasvoja, sitten hän pudisti päätään ja sipaisi poskipäälle karanneen hiussuortuvan korvansa taakse.
”Ei se mitään. Tiedän, että tämä on sinulle tärkeää – ja tiedän myös, ettet tyydy olemaan luokan toiseksi paras.” Toteamus sai Hermionen hymähtämään, vaikka olihan Pansy aivan oikeassa. Hän oli suorittanut Sen Uskomattoman Pahan, Erittäin Raskaan tutkinnon yli sataprosenttisella menestyksellä ja ollut vuosiluokkansa paras, eikä hän tyytynyt jatko-opinnoissaankaan yhtään vähempään.
”Sinusta tulee vielä taitava parantaja – taitavampi kuin matami Pomfreysta!”
Hermione naurahti Pansyn sanoille hiljaa.
”No, katsotaan nyt. Siihen on vielä aikaa, joten tulen tarvitsemaan apuasi vielä monen monta kertaa.”
Sen sanottuaan Hermione veti Pansyn uuteen suudelmaan, johon kiteytyi kaikki se himo ja kaipaus, jonka oppikirjojen sadat mustavalkoiset sivut luurankoineen olivat syksyn aikana itseensä nielleet.