BBC!Sherlock: Sinun omasi (Mycroft/Greg, romantiikkaa, S)

[Beelsebutt]

Autiona katu öinen nyt valvoo
Unisena lyhty loistettaan luo
Ikkunassa yksi on jota palvoo
Kiihkeänä koko sieluni tuo

Suukon hellän painan poskelles
Ja syliin suljen sinut näin
On hyvä olla kanssas lähekkäin
Sun vain
Sinun omasi ain oon
Kai olla saan

Elämässä paljon nähdä saa väärää
Sydämessä tunne oikea on
Sinulle vain koko rakkauden määrä
Mittaamaton aina sykkivä on

Suukon hellän painan poskelles
Ja syliin suljen sinut näin
On hyvä olla kanssas lähekkäin
Sun vain
Sinun omasi ain oon
Kai olla saan

— Tamara Lund


Fandom: BBC!Sherlock
Nimi: Sinun omasi
Kirjoittaja: Beelsebutt
Oikolukijat: Lupa & Pics
Päähenkilöt: Mycroft Holmes/ Greg Lestrade
Lajityyppi: suorastaan siirappinen romantiikka
Sanamäärä: < 500
Haasteet: Multifandom & Rakasta sivistyssanoja! & Siirappia ämpärikaupalla
Ikäraja: S (sallittu kaikille)


Sen jälkeen, kun siirappihaasteesta muistuteltiin, aloin katsella muita roikkuvia haasteitani sillä silmällä ja miettiä, miten saisin oikein monta kärpästä lyötyä yhdellä iskulla! Samalla halusin haastaa itseäni ja kirjoittaa Mycroftista jotain tosi siirappista ja siitäpä tämän ideointi lähtikin. Taustalla vaikutti vasta luettu Anten ficci Kahvipyörteissä (K-7) ja sen herättämät pohdinnat.

Ficin nimi on napattu suoraan siirappihaasteesta bongatuista lyriikoista, ne näkyvät tuolla aivan viestin alussa. Sinänsä osuvat, koska vaikea noista on muuta kuin romanttista tunnelmaa repiä Varoitan siis, tiedossa on ylenpalttista siirappia! Jos olet sille allerginen, tee täyskäännös ja suunnista toiseen topikkiin!

Sivistyssanahaasteessa sain sanat: sametti, glosseemi, noodi, siksti, utopia joista alleviivattuja kolmea käytin. Kiitos suuri Picsille ja Lupalle syynäilystä ja rohkaisusta <3

Hox! En omista Sherlock Holmes -fandomia enkä sen hahmoja. Kunnia lankeaa niin Sir Arthur Conan Doylelle kuin Steven Moffatille & Mark Gatissille. En tahdo ficilläni tuottaa mielipahaa tai harmia kenellekään enkä tienaa tällä puupennin palastakaan.




Sinun omasi

Kvartti, Mycroft ajatteli tehdessään piston pitkin tarkasti laskemaansa linjaa. Väistö ja balestra. Siksti, väistö, riposte—

"Näyttää siltä, että jäätiin tänne vielä yhdeksi yöksi."

Mycroft seisahtui puuskuttaen hieman. Hän voisi hyvin lopettaa harjoituksen kesken, hänellä oli sentään seuraa. Hän laski improvisoidun florettinsa takaisin kirjoituspöydälle, neulanteräväksi teroitettu lyijykynä kolahti sujahtaessaan telineeseensä. Viimein hän kääntyi katsomaan tumman ikkunan rajaamaa miestä.

Greg Lestrade huokaisi syvään. Hänen hengityksensä huurtui ikkunaan, jonka takana suuret lumihiutaleet leijuivat hiljalleen maahan. Takassa räsähti halko, ja Mycroft heitti huolestuneen silmäyksen huoneen toiselle puolen ennen kuin asteli Gregin taakse. Hän laski kätensä kumppaninsa harteille ja silitti kašmirvillaisen neuleen, hänen joululahjansa Gregille, samettisen pehmeää pintaa.

"Tokihan he pärjäävät vielä yhden illan ilman sinuakin", hän huomautti.

"Varmasti", Greg myönsi, "mutta silti—"

"Donovan on varsin pätevä", Mycroft muistutti pyyhkäisten poskellaan Gregin harmaantunutta ohimoa.

"Donovan? Mistä lähtien olet pitänyt Donovania pätevänä?" Greg tyrskähti huvittuneena.

"Edes hän ei kykene tuhoamaan koko Scotland Yardia yhden illan aikana", Mycroft selvensi.

"Tuo kuulostaa tutummalta", Greg sanoi hymyillen ja veti Mycroftin kädet ympärilleen.

"Emmekö unohtaisi työasiat hetkeksi ja vain nauttisi lomastamme, kun vielä voimme?"

Greg kääntyi ympäri Mycroftin käsivarsien välissä. Hän hymyili silmäkulmat rypyssä ja liu'utti kämmenensä tämän alaselälle. Hänen leukaperiään peitti vuorokauden vanha sänki, jota Mycroft hieraisi nenällään. Mycroft ei tunnustaisi mitään ääneen, mutta hän piti heidän yhteisistä aamuistaan erityisesti siksi, että Greg ei ollut vielä ennättänyt ajella partaansa. Tosin jos tämä oli ansainnut tittelinsä, ja Mycroft tiesi että oli, niin tämä tiesi kyllä hänen fiksaatiostaan. Joviaalisuudessaan ei vain sanonut koskaan mitään. Kenties Greg vain unohti partakoneensa kotiin yöpyessään Mycroftin asunnolla eikä uneksinutkaan lainaavansa hänen välineitään — huolimatta siitä, että Mycroft piti aina huolen, että hänen en suite kylpyhuoneessaan oli riittävästi partateriä avaamattomissa paketeissa hammasharjoista puhumattakaan.

Harva ymmärsi, kuinka huomaavainen Greg Lestrade osasi olla.

"Jotenkin nurinkurista", Greg henkäisi huulet tuuman päässä Mycroftin huulista, "että sinä olet meistä se, jota ylimääräinen lomapäivä ei haittaa."

Mycroft hymyili toispuolisesti. Oli totta, että hän harvoin piti vapaapäiviä, saati sitten lomaa työstään, mutta kun tarjolla oli hyvin varusteltu hirsihuvila sekä pitkä viikonloppu kahden kesken Greg Lestraden kanssa, työ tuntui toissijaiselta. Seitsemänkymmentäkahdeksan tuntia idyllisessä maisemassa kirkkaan tähtitaivaan alla, hyvin varustellun ja ennen kaikkea näkymättömissä pysyttelevän henkilökunnan hoivassa oli jo itsessään vapaapäivien arvoista, mutta kun kaiken kruunasi Greg — ah, silloin se oli suorastaan utopia.

"Mies voi muuttua", Mycroft hymähti suoraan Gregin huulille ennen kuin suuteli niitä vaativasti.

"Eikä siihen tarvittu kuin lumimyrsky", Greg naureskeli hetken kuluttua vetäydyttyään välillä haukkaamaan happea. Hänen hengityksensä kohisi Mycroftin korvaan. Se sai Mycroftin rutistamaan villaneuletta sormiinsa ja nielaisemaan.

"Luulenpa", Mycroft aloitti ohjaten Gregin kohti takan ääreen asetettua sohvaa, "ettei muuttumiseen myrskyä tarvittu."

[Frederica]

Hihii Mystradea :3

Tämä on aivan ihanaa söpöilyä, täynnä tuollaisia mukavan aistillisia vihjailuja ja näiden kahden luonteita ja olemusta. Saat nämä kaksi tuntumaan täydellisiltä yhdessä. :3 Ja miekkailutermien käyttö saa multa aina henkilökohtasen ison plussan, koska miekkailu on hienoo. :> Nuo sivistyssanat sopivat tähän tekstiin tosi hyvin tuonne joukkoon.

Kuvailu on onnistunutta ja tunnelma välittyy ihanasti. Tämä on kyllä mahtavaa siirappia, ai että. :3 Pidän todella paljon siitä miten tässä liikutaan vähän, mutta tunteita ja ajatuksia ja sähköä riittää. Kaikki nuo yksityiskohdat toimivat tosi kivasti. Rakastuin tuohon Gregin partaan ja kohteliasuuteen, ja kuinka Mycroft oikeasti ottaa lomaa, lomaa, Gregin vuoksi, ollakseen Gregin kanssa. Ja nuo partaterät ja villapaita ja näkymättömät palvelijat ja mökkiloma, oih.

"Luulenpa", Mycroft aloitti ohjaten Gregin kohti takan ääreen asetettua sohvaa, "ettei muuttumiseen myrskyä tarvittu."

^ Luulenpa, että tämä on aivan mahtava.

Aivan mahtavan ihanan siirappinen kokonaisuus, kiitos tästä. <3

[Beelsebutt]

Hihii Mystradea :3

Mä pidän itse enemmän ilmaisusta LeCroft koska se kuulostaa niin naurettavan ranskalaiselta, hohoo XD

Nää kaksi on mun päässäni täydellisiä yhdessä, joten mission accomplished selkeesti! Miekkailu, niin. Ootko alan harrastaja? Huomasiko ficistä, etten oikeasti tiedä miekkailusta mitään vaan kaikki info on napattu wikistä pikaisen silmäilyn jälkeen? No, ehkä se ei niin oleellista. Mycroft nyt ainakin tietää, se saattoi tehdä lyhennettyä ohjelmaa, kun se kerta niin helposti lopetti keskenkin treenin vain siksi, että ei ollut yksin

Mulla on yks Mycroft/John-ficci, jossa siinäkin Mycroft on hirmuisen huomioiva partneri. Ehkä se on ominaisuus, jonka liitän Mycroftiin. Ehkä se heijastuu siitä, että Sherlock on täysin päinvastainen. En ole koskaan oikeastaan selvittänyt asiaa itselleni...

Luulenpa, että tykkään susta hurjasti kun jaksoit lukea ja kommentoidakin, kiitos! <3<3

[Sisilja]

Olipa tämä lämmin ja ihana! Tuntuu myös eri viileältä lukea lumimyräkästä keskellä kesähelteitä.

Mua huvitti kuinka oot ennustanut Mycroftin miekkailut vuosia etukäteen! Johan alan tässä epäillä että Mark Gatiss on päässyt käsiksi fikkiisi ja keksinyt tämän myötä kätkeä Mycroftin sateenvarjoon miekan! AI NIiIN, jos olikin niin, että et ollut sitä neloskautta katsonut, niin en sanonut mitään, en sanonut yhtään mitään!! Paitsi sanon vielä sen, etten tiedä miekkailusta mittään, mutta kuulosti oikein uskottavalta - lisäksi hienosti ujutettu mukaan nuo (osin aikas vaikeat!) sivistyssanat!

Lollailin pätevälle Donovanille (tosin sehän on pätevä, ei mitään vikaa, sillä ei vain ole kummoista sherlockinsietokykyä!), ja heti perään sain kipristellä varpaitani aikas kuumalta kuulostavalle Gregille, oh ah sentään. Tää Gregin parran kuvaaminen on onnistunut tässä fikissä oikeasti erittäin hyvin, koska normaalisti parrat ei edes oo erityisesti juttuni. Mutta kun Gregin parta oli tässä niin selvästi Mycroftin juttu, niin ostin sen hottiuden täysin! Tästä tulikin mieleen, että törmäsin joskus internetsin syövereissä sinänsä ihan osuvaan ihmettelyyn, että miksi ihmeessä kaikki kuolaa vain Ben C:n Sherlockia kun Rupert Gravesin upean kuuma Lestrade on siinä aivan vieressä. Niinpä!

Sulin täysin sille, että nimenomaan Mycroft on se joka ei pane ylimääräistä vapaa-aikaa pahakseen. Sitten sulin vielä täydellisemmin tuolle tunnustukselle, ettei Mycroftin muuttumiseen ole tarvittu mitään lumimyrskyä. Aah!! Kyllä erinomainen fluffi on erinomaista. Kiitos tästä annoksesta! Ja erityisesti tästä helmestä hei:

Hänen hengityksensä kohisi Mycroftin korvaan. Se sai Mycroftin rutistamaan villaneuletta sormiinsa ja nielaisemaan.

Niin nielaisin minäkin. Voi että. Ihku Lestrade. Ahhh!