Ficin nimi: Kevättä keskellä Helvettiä
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: Hazbin Hotel
Ikäraja: Sallitun puolella
Mukana: Charlie & Husk/Angel
Genre: Slice of life, ripaus romanssia ja fluffia
Summary: “Mietin vain, että eräs täällä on näyttänyt varsin iloiselta viime aikoina”, Charlie vihjasi baarimestarilleen.
A/N: Tuli Röhkön kanssa puhetta Hazbinista juuri sopivasti, joten mikäs sen soveliaampaa kuin viskata vanhenemislahjaksi vähän somaa HuskerDustia. Onneksi olkoon! 😄❤️
***
Charlie siemaili mocktailiaan huulet supussa ja tutkaili arvioivasti baaritiskiä pyyhkivää Huskia.
“Tiedätkö, pakko se on todeta!” hän virkkoi sitten. “Olet tosiaan muuttunut!”
Husk kääntyi häntä kohti tuimahko ilme kasvoillaan. “Mistäs tuo tuli?”
“No jaa, kunhan mietin...”
Vaggie oli ollut oikeassa. Sitä nykyä Husk väläytteli aitoja hymyjä päivittäin, mikä oli suorastaan mullistavaa suhteessa aiempaan. Syykin hyvälle tuulelle oli tainnut olla ilmeinen muille paitsi Charlielle ennen Vaggien ja Cherri Bombin kanssa vietettyä juttu- ja juorutuokiota.
“Juu, ne kaksi panevat”, Cherri päräytti puheenaiheen käännyttyä Angeliin ja Huskiin ja sai sekä Charlien että Vaggien purskauttamaan teetä suupielestään. “Lyön siitä vetoa vaikka varpaankynteni.”
“Et kuitenkaan varmuudella tiedä?” Vaggie tarkensi.
“Nooh, se nyt on pääteltävissä siitäkin huolimatta, ettei Angien mokoma jaa mitään mehukkaita yksityiskohtia!” Cherri tuumasi puhelintaan heilutellen.
“Sitä kai kutsutaan yksityisyydeksi”, sanoi Vaggie. “Jännä konsepti.”
Cherri nauraa hohotti. “Angel Dust ja yksityisyys samassa lauseessa? Uskokaa pois, me jaetaan toisillemme yhtä sun toista ja vähän enemmänkin! Viime aikojen hyvinä esimerkkeinä, mitäs täällä luurissa on... Joo, hänen peilin kautta ottamansa stringikuva... äänite Valentinosta kuorsaamassa tuhatta ja sataa –”
“Kiitos, vähän liikaa infoa.”
“Oli miten oli, ei se Angie osannut mitään järkevästi kiistääkään, kun vähän kiusasin häntä baarimestariinne liittyen”, Cherri hihkaisi. “Oli poju niin vaaleanpunaista, ettei tosikaan!”
“Jospa Angel ajattelee Huskin tunteita, eikä siksi lavertele?” Charlie ehdotti väliin. “Minusta se on söpöä ja kertoo paljon kumppanin arvostamisesta. Jos siis heillä on jotain syvempää meneillään!”
“Kun on”, Cherri tarkensi.
Jos tai kun, Charlie oli halukas tarkastelemaan asiaa lisää. Vaggien sanoin hänen olisi kannattanut silmäillä tilannetta ensin etäältä, mutta minkäs hän suoremmalle, hyväntahtoiselle uteliaisuudelleen mahtoi?
“Mietin vain, että eräs täällä on näyttänyt varsin iloiselta viime aikoina”, Charlie vihjasi baarimestarilleen.
“Aha. Kukas?”
“No mutta sinä tietenkin! Mikä meno, Husky?” Charlie tiedusteli päätään kallistaen.
“Melko lailla samaa huttua, kiitos vain”, Husk totesi jatkaessaan tiskin pyyhkimistä.
Charlie päästi pitkän ja mietteliään huokauksen. Huskista oli tosiaan vaikea päätellä mitään. Oliko Cherri sittenkin erehtynyt? Tai Vaggie? Vaggie kyllä erehtyi harvoin –
“Tai no, mitäpä minä juuri sinulta kummempia piilottelisin”, Husk jatkoi. “Ehkä sitä on viime aikoina ilmennyt pari syytä pieneen iloisuuteen.”
“Hah, Angeliin liittyen, eikö vain?” Charlie hihkaisi etusormensa nokkelasti pystyssä. Husk katsahti häntä vähän huvittuneena, mutta murahti myöntävästi.
“Häneen, niin.”
“Oi, ihanaa! Sopisiko siis sanoa, että täällä on vähän... kevättä ilmassa?”
“Keskellä Helvettiä?”
“Juuri niin!”
“Jotain sellaista, kaiketi. Olisin kyllä kuvitellut asian levinneen puskaradiossa jo ties kenelle”, Husk sanoi kulmiaan kohottaen.
“Ai, öh, ei kai se mitenkään kummasti!” Charlie tarjosi valkoisen valheen. “Vaikka tämä paikka kyllä kuulee ja todistaa kaikenlaista!”
Samassa portaikosta kuului kopahtelua ja kaidetta rummuttelevien sormien naputusta, jotka kiinnittivät heidän huomionsa. Charlie hymyili tunnistaessaan tulijan pelkistä askeleistakin, ja vielä enemmän häntä ilostutti todistaa, miten Huskin usein kallellaan viihtyvät korvat pompahtivat pystyyn ja ryhtikin näytti oikenevan.
“Terve vain!” Charlie vilkutti Angelille, joka vastasi eleeseen yhtä innokkaasti kipaistessaan heitä kohti.
“No mutta, pari suosikkityyppiäni samassa paikassa!” Angel hihkaisi ja nojautui tiskiä vasten. “En tiedä mitä sinulla tuossa on, Charlie muruseni, mutta Husk, vanha juomataituri, vaadin samanlaisen kun palaan!”
“Hoituuhan se.”
“Jäämurskalla ja mukaan sellainen söötti päivänvarjo?”
“Hah, on siinä vaativa asiakas... Kelpaako nyt jokin pikainen?”
“No mutta ainahan pikaiset kelpaavat!” Angel virnisti vihjailevasti. “Mitä vain minulle suot, otan sen vastaan hymyhuulin ja ilman katumuksen häivää...”
“Kuulostipa kohtalokkaalta”, Husk naurahti, ja Charlie tirskahti hänkin seuratessaan ystäviensä sananvaihtoa. Samalla hän laittoi jälleen merkille, miten piristävä vaikutus Angelin seuralla oli Huskiin sekä olemuksen että puheenparren osalta. Tämän katse oli paljon pehmeämpi, minkä lisäksi Charlie oli kihertää ääneen kuullessaan Huskin kehräävän tasaisen hiljaa. Kehräävän! Siitä hänen olisi pakko mainita Vaggielle. Olikohan sellaista tapahtunut aiemminkin, vai oliko se uusi juttu?
Se ainakin oli selvää, että sitä kaikkea oli aivan peevelin herttaista havainnoida lähietäisyydeltä.
“Otahan tuosta”, Husk kehotti ja työnsi paukkulasin Angelille. “Ottaako pomo jotain?”
“Hm, minä? Ei kiitos, minulla on tässä vielä kolmasosa!” Charlie osoitti lasiaan.
“Ooh, inkivääriä!” Angel haistoi lasin sisältöä ja kulautti puolet yhdellä hörpyllä.
“Ja kirpeää omenaa”, Husk lisäsi auliisti.
“Mmm, ai että! Menee hyvällä tavalla luihin ja ytimiin!” Angel huokaisi. “Jos tämän avulla ei jaksa, sitten ei minkään!”
“Millainen ilta sinulla on tiedossa?” Charlie kysäisi.
“Haluatko ääriviivat vai kunnon selonteon irstaine yksityiskohtineen?”
“Pärjään ääriviivoilla!” Charlie virkkoi vaivaantuneesti. Huskin olemus taas ei värähtänyt suuntaan tai toiseen.
“No, lyhyesti: Travis, ruokaa, juomaa, joku budjettihotellihuone ja parhaimmillaankin keskivertoa jyystämistä”, Angel hymähti, ja Husk päästi tuhahduksen, joka kuulosti kissan mourahdukselta.
“Se saamarin Travis.”
“Se saamarin Travis”, Angel toisti vinosti virnistäen. “Mitäs sitä vaimolleen uskoton pervo mihinkään muuttuisi?”
“Sietää sen ruojakkeen olla viemättä sinua mihinkään räkälään ja sieltä johonkin kirjaimellisen kuppaiseen rähjämotelliin”, Husk puuskahti karvansa pörhöllä. “Kerjää turpaansa jo muutenkin.”
“Ja varmaan saakin, jos vielä tulee sinulle aukomaan nokkaansa?” Angel tirskahti lasinsa takaa muistellessaan muutaman kuukauden takaista iltaa, jolloin oli hotellille palatessaan löytänyt ojasta muusiksi mukiloidun Travisin ja sisältä Huskin tappelunaarmujaan hoitamasta. Charliekin muisti kyseisen tapauksen, ja vaikka häntä olikin bisnesnaisena askarruttanut, miten moinen höyhenten pölinä mahdollisesti oli vaikuttanut hotellin maineeseen, Huskilla oli ollut tempaukselleen kuulemma perusteltava syy. Loppujen lopuksi kaikki oli päättynyt hyvin jokaisen osalta, ja se oli tärkeintä.
“Totta pirussa saa, jos tänne vielä eksyisikin”, Husk murahti ja laski tassunsa Angelin kädelle. “Kunhan ei heittäydy sinulle persläveksi.”
“Voipi heittäytyäkin, mutta onneksi tiedän, mistä naruista vetää”, Angel hymähti takaisin ja kietoi sormensa Huskin kynsien lomaan. Charlie tapitti tilannetta vailla huolen häivää, mutta tajusi sitten muuttuneensa juuri kolmanneksi pyöräksi. Tietenkään Husk tai Angel eivät olisi sanoneet mitään varsinkaan hänelle, joten nyt olikin syytä käyttää omia aivoja.
“Oi, hetkinen, muistin juuri, että minulla oli tärkeä sähköposti lähetettävänäni!” Charlie huudahti vain puoliksi vakuuttavasti. “Tuota, hyvää iltaa molemmille ja nähdään aamulla!”
Viimeiset tervehdykset vaihdettuaan Charlie kipitti paikalta niin sulavasti kuin kykeni ja jäi seisoskelemaan nurkan taakse kuin se olisi ollut tuiki tavallinen paikka liikeasioiden näpyttelemiseen. Todellinen syy oli tietenkin paljon matalamielisempi. Hän kuunteli tarkkaavaisin korvin baaritiskillä meneillään olevaa sananvaihtoa, muttei saanut selvää yksityiskohdista. Sen sävy kuitenkin kuulosti pehmeältä, ja kurkistaessaan paalun takaa vaivihkaa Charlie huomasi Angelin ja Huskin jutustelevan kasvonsa lähes kiinni toisissaan.
Pahus, jos hän olisi saanut napattua salaotoksen ainakin Vaggielle esiteltäväksi... Sitä miettiessään Charlie kuitenkin tajusi unohtaneensa puhelimensa baaritiskille mocktailin viereen. Sekin nyt vielä.
Oli miten oli, ainakin hän oli saanut tiedonjanoonsa vastauksia, Charlie tuuletti ääneti ja hymyili muikeasti todistaessaan lymypaikastaan Huskin ja Angelin pitkää suudelmaa helline silityksineen. Hitot, se oli saada hänet ihan liikuttumaan!
Vähän saikin, jos totta puhuttiin.
“Onnistuiko postin lähettäminen?” Husk kysäisi olkansa yli, kun Charlie oli pyyhkinyt silmänsä kuiviksi ja tassutellut takaisin tiskille hetki sen jälkeen, kun Angel oli kopistellut koroissaan ulos.
“Saattoi hieman ontua se hanke, kun tämä pääsi unohtumaan!” Charlie poimi puhelimensa nolona ja päästi yllättyneen kikatuksen, kun Husk kääntyi häntä kohti huulipunatahrat suupieliään ja poskiaan koristaen.
“Niin, öh, tiedä vaikka se kommenttisi keväästä olisi osunutkin maaliin”, Husk totesi takaraivoaan rapsutellen. Charlie pani merkille, että tämä kehräsi edelleen. Niin perhanan suloista.
“Tiedätkö, minä olen niin... kertakaikkisen, vitun onnellinen puolestanne”, Charlie säteili silmänsä kimmeltäen, ja hänen baarimestarinsa väläytti hymyn, jonka lämpö olisi sulattanut jäälautankin tuossa tuokiossa.
