Koskettaen (K-11 • Juuso/Samuli • mikrotarinoita kosketuksista, 20. teksti 4.1.)

[Waulish]

Vendela, jep, sanamäärä lähtee niin herkästi laukalle ja paisumaan! Tämän seuraavan sain pidettyä jopa 80 sanassa, joten toivottavasti tulevaisuudessa nähdään tässäkin kokoelmassa vielä entistä mikrompia mikroja. Tuo ampiaispätkä oli hauska kirjoitettava, koska aluksi ajattelin sen olevan Samuli, joka pelkää ampiaisia, mutta sitten totesin, että näiden miesten dynamiikassa toistuu minusta jo kyllästyttävän usein se, että Samulilla on erilaisia pelkoja ja huolia - pitäähän niitä olla Juusollakin, jotta Samuli pääsee vuorostaan olemaan rauhallinen ja järkevä! Itse en pelkää ampiaisia, ja kuluneella viikolla olen antanut sellaisen ryömiä kädellänikin, kun niitä on pörräillyt todella paljon porukoideni takapihalla, missä ollaan ruokailtu päivittäin. Toisaalta en myöskään ole allerginen ampiaisille, ainakaan sen perusteella että lapsena sain kerralla useamman ampiaisenpiston, kun astuttiin veljeni kanssa vahingossa maa-ampiaispesään ja asukit olivat tosi äkäisiä kotirauhan rikkoontumisesta... Kiitos kovasti sinulle ihanasta kommentista, ja kiitos myös lukusuosituksesta - olenkin pannut merkille nuo Angien Marvel-mikrot, ja pitäisikin tutustua niihin!

◁△▷◁▽▷◁△▷

16.
80 sanaa

Sen on tarkoitus olla pelkkä pieni olet rakas -suudelma arjen lomassa, mutta jotain tapahtuu, kun Juuso painaa huulensa vasten tuttuja huulia. Hetki vie mennessään. Samuli vastaa tutulla hellyydellä, mutta tilanteeseen nähden odottamattomalla intohimolla – ovathan he sentään vain rakentamassa palapeliä.

Juuso unohtaa aikomuksensa etsiä puuttuva kulmapalanen. Pian hän on Samulin sylissä sohvalla hajareisin. Samulin kädet sujahtavat Juuson paidan alle, kiertävät selän puolelle ja mukailevat lapaluiden kaaria.

Juuso painautuu lähemmäs hyväillen Samulin erektiota farkkujen läpi, ja he eksyvät yhdessä kauas pois palapelin Suomenlinnasta.

[Angelina]

Haha, kauhee mainostus täällä! Mutta tosiaan minä ja metallikäsikinkini käsiteltiin myös Tonyn ja Buckyn välisiä kosketuksia muutamassa mikrossa, joten olihan niissä samaa fiilistä kuin näissä sun :3

Juuson pelko on ymmärrettävää ja samaistuttavaa - ite tosin pelkään ihan järkyttävästi hämähäkkejä, jotka ei edes tee mitään :'D Siinä mielessä allergia on kovinkin järkevä syy pelolle. Samuli myös hyvin ymmärtää tilanteen ja on rauhallisena tukena, eikä itse tee asiasta numeroa :3

Tuo palapelihetki oli loistava! Se on ihan mahtavaa (ja tietysti tavoiteltavaa) että saa parisuhteessa säilytettyä sellaisen kipinän, että kesken Suomenlinnan kokoamistakin on pakko päästä pelehtimään

[Waulish]

Angie, mua naurattaa kun tavasin tuon "metallikäsikinkini" varmaan kymmenen kertaa ennen kuin tajusin, mitä siinä oikeasti lukee! Kuulostaa kyllä oikein lupaavalta ja ehdottomasti tutustumisen arvoiselta, joten yritän pian saada aikaiseksi tutustua sinunkin mikroihisi. ♥ Olen samaa mieltä siitä, että on ihan mahtavaa, jos onnistuu pitkässäkin parisuhteessa säilyttämään kipinän, joka on elinvoimainen arkisissakin tilanteissa. Kiitos kovasti taas kauniista sanoistasi!

◁△▷◁▽▷◁△▷

17.
80 sanaa

Entisessä elämässä kukaan ei koskaan koskettanut Samulia niin kuin Juuso.

Samulin perhepiirissä ei ole tapana halailla, eikä Samuli muista, milloin jompikumpi hänen vanhemmistaan olisi viimeksi edes vahingossa hipaissut häntä. Jorin kuolemanhalauksia Samuli ei halua muistella, vaikka pahimpina aikoina ne olivat hänen ainoa tukensa ja turvansa. Siksi on ollut vaikea sopeutua arkeen, jossa hän saattaa saada tuttavallisen taputuksen hartialle ohi kulkiessaan tai herätä aamulla sydämellisessä syleilyssä.

Juuson lämpimään, kokonaisvaltaiseen halaukseen sulkeutuessaan Samuli kuitenkin tietää, että juuri tämän elämän hän haluaa elää.

[Isfet]

Ovatpa nämä viimeisimmät olleet taas suloisia ja lohdullisia! Parisuhdearki ohimenevine huomionosoituksineen on ihanaa, ja sitä on mukava fiilistellä näin ruudunkin takaa omaa onnea odotellessa.   Juuso on hahmona mukavan mutkaton, juuri sopiva Samulille joka luultavasti vääntyisi mutkalle liiasta tenttaamisesta. Ei sillä ettei Juuso näkisi kun Samulilla on paha olla ja huomioisi sitä, päinvastoin.

Juuson lämpimään, kokonaisvaltaiseen halaukseen sulkeutuessaan Samuli kuitenkin tietää, että juuri tämän elämän hän haluaa elää.

Niinpä, tulevaisuus on menneisyyttä tärkeämpää ♥ Yhä pidän kovin ja seurailen!

[Felia]

Aaaaa, iiks, tänne on ilmestynyt niin monta ihanaa palasta! ♥

En edes tiedä, mistä aloittaa. Näistä huokuu ihanasti se arkisuus, yhteis ja rakkaus ja aaww, oon ihan sulaa vahaa täällä. ♥ Arkielämä ja siihen kuuluvat söpöilyt parin kesken on ihan parasta. :3 Näistä tuo viimeisin pätkä osui ja upposi syvälle. On varmasti ollut haastavaa tottua uudenlaiseen elämään, ja siihen, että joku tosiaan välittää ja haluaa sen näyttää oikeanlaisin kosketuksin. Menneisyyden jättämät arvet eivät varmasti koskaan täysin katoa, mutta on hyvä, että elämää on pystynyt jatkamaan ja voi ottaa nyt vastaan sen, mitä ei aiemmin ole saanut.

Nää pojat (miehet) on niin ihania, en kestä. ♥ Vaikka näissä aiheet voi olla vähän ikävämpiäkin, niin päällimmäisenä näistä aina jää sellainen lämpöinen ja pehmeä fiilis. Se on ihan huippua. Ai että, tykkään näistä. ♥ Niin taitavasti kirjoitettuja pikku palasia, että ei voi muuta kuin ihailla.

Tuhannet kiitokset ♥♥♥

[Waulish]

Isfet, ihana kuulla, että näistä pätkistä on välittynyt suloisuutta ja lohdullisuutta! Nämä ovat minulle lohtukirjoitettavaa parhaimmillaan - kun omassa elämässä hyrskyää ja myrskyää, tuntuu turvalliselta kirjoittaa tutuista, rakkaista hahmoista ja siitä, miten he ovat läsnä ja tukena toisilleen. Olen aivan samaa mieltä siitä, että Samulille ei sopisi rinnalleen mikään perinpohjaiseen ymmärrykseen pyrkivä tenttaajatyyppi, vaan Juuson maanläheisyys ja mutkattomuus luo hänelle paljon turvallisemman ilmapiirin ja olotilan. Ihanaa että pidät ja seurailet, kiitos valtavasti!

Felia, olen oikein hyvilläni siitä, että olet sulaa vahaa! Kiva kuulla, että viimeisin pätkä kolahti, koska se on itsellenikin erityisen merkityksellinen. Samulilla on tosiaan ollut paljon oppimista ja sopeutumista tällaisessa välittävässä parisuhteessa ja Juuson pyyteettömässä rakkaudessa. Menneisyys vaivaa varmasti vieläkin, mutta kuten sanoit, edistystä on jos pystyy kuitenkin jo ottamaan vastaan sen, mitä ei koskaan aiemmin ole saanut. Kiitos kovasti kauniista sanoistasi!

◁△▷◁▽▷◁△▷

18.
95 sanaa

Tunnekuohu ravisuttaa Juuson koko olemusta. Ensin hän näyttää yrittävän taistella sitä vastaan, mutta lopulta hän painaa pään polviinsa ja antautuu. Hän kietoo käsivartensa kuin suojaksi, mutta niidenkin takaa on helppo huomata, että hän itkee. Vapina on melkein väkivaltaista. Holtittomat henkäisyt ja korahdukset kiertävät hiljaisessa asunnossa.

Samuli menee lukkoon. Hän ei tiedä, mitä tehdä, kun rakasta ihmistä kohtaa suru ja hätä.

Lopulta Samulin sydämeen sattuu niin, ettei hän voi vain istua aloillaan. Hän hivuttaa kätensä Juuson hartialle ja puristaa, pitää kiinni läpi vapinan.

Juuso ei reagoi, mutta Samuli toivoo olevansa läsnä ja tukena edes pienen hetken.

[Vendela]

Täällä taas pitkästä aikaa Näistä olin tuon palapelin keskenjäämisen jo lukenutkin mutta näköjään niin kiireessä, että kommentti on jäänyt. Jokatapauksessa tykkäsin siitä, sillä tuollainen hetkeen eksyminen on aina jotenkin ihanaa ja kiihkeää. Tykkäsin miten lukijalle annettiin selkeä kuva mihin suuntaan tilanne on kehittymässä vaikka itse asiaan ei päästykään

Kun luin tuota numeroa 17 mieleeni nousi useampi irl-tilanne missä olisin joko itse kaivannut tuollaista pientä kosketusta. Mutta mieleen tuli myös hetkiä jolloin olisin ehkä itse voinut tarjota hipaisun tai muun pienen kosketuksen toiselle ihmiselle. Joten tämä oli hyvä muistutus siitä, että kosketuksella on todella suuri merkitys ♥

Tämä uusin osa oli aika riipaiseva. Tässä ei käynyt selville, että mikä Juusolla oli mutta uskon, että Samulin pienelläkin eleellä on suuri merkitys. Toki toisen ihmisen suru tai itku muutenkin voi olla asia mitä on vaikea kohdata, onneksi Samuli ei kuitenkaan paennut tilannetta vaan jäi siihen ♥

Olipa kivaa taas lukea näitä

Vendela

[Waulish]

Vendela, ihanaa että pidit palapeliosan lopusta, vaikkei itse asiaan siinä päästykään! Tätä kokoelmaa aloitellessani arvoin vähän ikärajan kanssa, mutta päädyin sitten kuitenkin matalalle linjalle, koska olen varsinaisen seksin kanssa vielä sen verran vasta-alkaja, että mikromitta olisi ehkä voinut olla vähän liian haastava ja epämukava siihen. Seksuaalisuudella on kuitenkin tärkeä osa näiden miesten suhteessa, joten haluan käsitellä tässä kokoelmassa myös siihen kuuluvia (tai johtavia) kosketuksia, vaikkakin näin K-11-ikärajan puitteissa. Ihana kuulla, että kosketuksen merkitys on ilmennyt myös viimeisimmistä osista. Kiitos kovasti kauniista sanoistasi!

◁△▷◁▽▷◁△▷

19.
95 sanaa

Samuli yrittää pitää kiinni todellisuudesta: siitä, että he ovat lähdössä joulunviettoon Juuson perheen luo, turvalliseen paikkaan johon Samulikin on tervetullut. Pelko peittoaa järjen kuitenkin leikiten, ja niinpä Samuli valahtaa eteisen lattialle vapisten, vasta toinen kenkä jalassa ja takki puoliksi päällä.

Päässä pyörii. Kattolampun lämpimänkeltainen valo tihkuu sotkuisena kastikkeena matolle, kengille, Juuson jaloille. Rintakehä pusertuu ilmakehän painon alle, eikä Samuli saa henkeä.

Joulu, tyhjä koti, kauhu. Samuli kuulee uudestaan ja uudestaan, kuinka ovi loksahtaa lukkoon vanhempien perässä ja sulkee hänet lohduttomaan yksinäisyyteensä.

Viereen kyykistyvällä hahmolla on tutut ääriviivat. Juuson vakaa käsi pitelee Samulia nilkasta kuin ankkuri.

[kaaos]

Kommenttikampanjasta moikkuli! Taidan olla hieman myöhässä, pahoitteluni!

Mutta voi juku! Olipa nää ihanaisia. Luin sitten eilen nämä kerralla pötköön jostain kolmannesta alkaen ja yritän nyt miettiä taaksepäin mitä näistä ajattelin. Kelluvat pippelit, suomenlinnapelipelehtimiset ja ja tukkaan niistämiset jäivät päähän, mutta myös rakkaus ja ehdoton toisesta välittäminen. Juuso vaikuttaa niin luotettavalta, kiltiltä ja vakaalta, että itsekin jäisin sen varaan riippumaan :') Samulilla on vähän enemmän sirpaleisuutta historiansakin takia ja voi ei tuota viimeisintä jouluosaa ;__; mulla on itselle jäänyt edellisjoulusta traumoja, joita yhä käsittelen niin tuo osa kyllä samaistutti ja sykähdytti <'3

ampiaispelkoon en sen sijaan samaistu, mua on pistänyt jotain lähes 20 kertaa ampiainen. oon ihan ampiaismagneetti, eikä viimeisimmät 5 tunteet kuin neulan pistokselta vain, ehkä oon saanut jo niin vahvan siedätyshoidon.

toi 18. osan juuson suru oli myös tosi koskettava ja erityisen aidoksi teki se, ettei samuli osannut oikein luontevasti auttaa. eihän sitä aina osaa.

hahah voi eii vappupaljussa palaminen on jotenkin hupaisan teekkarinen meemi. mietin että miten kukaan voi palaa jo vappuna, mutta kaiketi se on mahdollista. tämä taas itselle vieras alue, mun ihoni ei pala ollenkaan, siksi oon esim huono äiti enkä muista koskaan aurinkorasvata jälkikasvuani :')

selvästi tämä olivat niin elämänmakuisia ja aitoja, että reflektoin niiden kautta nyt ihmeen paljon omaa elämääni. sori siitä mutta kiitos myös, oli aivan ihanaa lukea näitä ja luen kyllä vastakin, jos innostut vielä jatkamaan tätä sarjaa. nämä kaksi ovat kultaa <3

kaaos

[Waulish]

Täällä taas pienen tauon jälkeen! ♥ Kesäkerhon päätyttyä minulla oli hetkellinen ähky mikrotarinoiden kirjoittamisesta, ja loppuvuodesta mikroilin joulukalenterin parissa, joten tämä kokoelma jäi hetkeksi lepäämään. Nyt huomaan kuitenkin taas kaipaavani päiviini näitä miehiä ja pieniä kosketuksia.

kaaos, iiks, ihanaa että nappasit tämän kokoelman Kommiksesta, ja ihanaa on sekin että tätä on siellä tarjottu (taisi olla Vendela - kiitoksia siis sinnekin )! Ihana kuulla, että olet kokenut nämä pätkät niin elämänmakuisina, että ne ovat herätelleet pohdintaa omastakin elämästä. On hauskaa lukea kaikista yhtymäkohdista ja myös niistä seikoista, joihin ei aivan pysty samaistumaan, kuten ampiaispelkoon! Minäkään en pelkää ampiaisia, mutta vappuaattona palamisesta on kyllä melkein omakohtaista kokemusta, koska tuo parempi puoliskoni (entinen teekkari) on viettänyt vapun jos toisenkin paljussa lilluen ja onnistunut polttamaan hartiansa. Jännää sinänsä, koska noin muuten se ei kyllä pala sitten millään, vaikkei käytäkään ikinä aurinkorasvaa, ja se myös ruskettuu helposti. Ehkä alkukevään aurinko vain on petollinen. Voi että, kiitos kovasti sinulle ihanista sanoistasi!

◁△▷◁▽▷◁△▷

20.
85 sanaa

Melkein aina kotiutuessaan Samuli löytää itsensä Juuson syleilystä, mikäli Juuso vain sattuu olemaan kotona. Juusolla on hellyttävän pinttynyt tapa tervehtiä häntä halaamalla, joskus jopa silloin kun hän on ollut poissa vain pari minuuttia roskia viedessään.

Aluksi se huvittaa ja hämmentääkin Samulia. Juusolle fyysisen läheisyyden osoittaminen on häkellyttävän luontevaa. Vuosien kuluessa Samulikin kuitenkin huomaa oppivansa ja omaksuvansa Juuson tapoja. Hän haluaa, että Juuso tuntee olonsa yhtä rakastetuksi kuin hän.

Niinpä lopulta kotiintulohalaus on heidän yhteinen perinteensä, joka ei katso sitä, kumpi kotiutuu ja mistä ja milloin.

[Vendela]

Olipa kivaa, että palasit jälleen tämän äärelle Ymmärrän kyllä hyvin, että kesän jälkeen on ollut ähky ja sitten vielä mikroilit joulukalenterin parissa! Mutta tämä on ehkä kiva kokoelma (tai mikä olisi sopiva nimi), kun näiden pariin voi tulla milloin vain eikä ole kuitenkaan paineita jatkaa jotain tiettyä jatkista

Mutta oih, halaaminen! Ihan maailman parasta! Tuollainen rutiini on kyllä aivan ihana ja suloinen, näin pitäisi kaikilla ihmisillä olla Ei väliä tosiaan onko oltu erossa tunti vai vuorokausi niin halaus tervehdyksenä on kyllä aivan paras!

Kiitos,
Vendela