Nimi: Sorbus
Ikäraja: sallittu
Genre: fluff
Paritukset: Albus x Scorpius, sivussa Draco x Astoria
Pituus: n. 800 sanaa
Osallistuu ulkonäkö uusiksi -haasteeseen. Lukemalla selviää, ellet käy haasteesta kurkkaamassa, mitä kaavailin.
Vastuuvapaus: Rowlingin oma on Rowlingin omaa. En saa tällä penniäkään.
A/N: Tämähän sai siis alkunsa kun kirjoitin vahingossa muistiinpanoihin sorbus eikä scorbus. Ehe ehe. Tiedän, että Alkon Sorbus ei ole ollut mitään erityistä herkkua, mutta kuvitellaan, että tämä on. Jouduin myös googlailemaan, että noinkohan pihlajia kasvaa britanniassa, mutta kyllä kai :'''D
S O R B U S
Viilenevä syys punersi pihlajanmarjat oksilla. Tylypahka seisoi maillaan jykevänä kuin aina.
Scorpius Malfoy poimi sauvan heilautuksella marjoja koriin ja hengitteli syvään viimeistä koulusyksyään. Seitsemännen kerran hän saisi nähdä ensilumen laskeutuvan huispauskentälle, viimeisen kerran hän seuraisi, kuinka oppilasmassat vaeltelivat Tylyahoon makeisostoksille.
Marjoja alkoi olla tarpeeksi jouluviiniä varten. Scorpiuksen edesmennyt äiti, Astoria, oli tavannut laittaa pakkasenpuremista pihlajanmarjoista makeaa ja vahvaa viiniä. Scorpius oli saanut maistaa sitä ensimmäisen kerran edellisjouluna, ollessaan miltei seitsemäntoistavuotias. Isä oli avannut silloin viimeisen pullon Astorian itse panemaa viiniä, jolloin Scorpius oli päättänyt, että yrittäisi viimeisenä vuonnaan Tylypahkassa tehdä salaa isälleen jouluksi juhlajuomaa.
Alkoholi oli tietenkin aika kiellettyä koulussa, mutta luihuisten tyrmissä nyt pulputti milloin mitäkin. Eikä Scorpiusta edes oikeastaan jaksanut koulun säännöt kiinnostaa. Ei nyt enää viimeisenä vuonnaan.
Villapipon alta roikkuivat villisti kihartuvat ja kupariset hiuskiehkurat. Albus hymyili veikeästi ja hänen kirkkaan vihreät silmänsä tuikkivat lämpimästi.
”Jes, joko aletaan panohommiin?” Albus naurahti.
“Pöh”, Scorpius hymähti ja töytäisi punaposkista ystäväänsä.
“Sitten pitää suunnitella etiketti… Vai oliko sinun äitisi viinillä jokin nimi? Miten olisi Scorpiuksen sorbus? Tiesitkö, että pihlajan tieteellinen nimi on sorbus?” Albus nauroi ja puhui yleensä lakkaamatta.
”Tiesin. Äiti kuulemma kutsui sitä vain pihlajanmarjaviiniksi. Eikä pulloissa ollut etikettejä. Mutta saat suunnitella sellaisen, jos tahdot”, Scorpius sanoi hymyillen. ”Mutta muista, että tästä voi tulla myös ihan fiasko.”
”Ei tule. Olen jo kysellyt George -enolta vinkkejä ja se ei todella vaikuta vaikealta.”
Albuksen pisamat ja punaiset hiukset eivät olleet hänen ainoat Weasley-piirteensä. Albus oli myös rohkea, villi ja luottavainen. Aivan surkeita piirteitä luihuiseksi siis, mutta Scorpiuksen mielestä ne tekivät Albuksesta vastustamattoman.
***
Kaikki oli sujunut hienosti, Scorpius vaikutti iloiselta ja tyytyväiseltä. Albus oli siitä onnellinen. He olivat saaneet kymmenen litraa kirkkaanpunaista pihlajaviiniä valmistettua ja pullotettua onnistuneesti ja jäämättä kiinni. Tyrmän toiset pojat olivat halunneet maistaa, joten he päättivät uhrata pari pulloa viimeiselle illalle ennen joululomia. Ihan testimielessä tietenkin.
“Oletko varma?” Albus kysyi Scorpiukselta.
“Olen. En kehtaisi viedä niitä lahjaksi isälle, jos se maistuukin ihan kiljulta ja kamalalta.”
“Kippis!”
Pikarit täyttyivät viinistä ja tyrmät pian naurun värittämästä nousuhumalasta. Sorbus oli kaikkea muuta kuin kamalaa ja heillä oli vaikeuksia olla avaamatta kolmatta pulloa. Albus halusi kuitenkin pitää huolta, että Scorpiukselle jäisi kotiinviemisiä. Onneksi eräs kuudesluokkalainen Tim löysi kätköistään tuliviskiä, minkä terästämänä ilta sai jatkua.
Albus huojui ikkunan takana virtaavan veden tahdissa ja laski katseensa ystäväänsä. Scorpius näytti juhlavalta ja kauniilta. Hänellä oli musta puolipitkä kaapu, tavaramerkikseen muodostunut bailuloitsu vitivalkoisissa hiuksissaan ja ilonpilke Astorialta perityissä mustissa silmissään. Kukaan ei ollut yhtä kiehtova ja erityinen, kuin Scorpius.
“Sinä olet ihana”, Albus mutisi kivilaattalattian hiekkaisille saumoille.
“Anteeksi?” Scorpius naurahti ja kumarsi etsimään katsekontaktia.
“Niin, että olet ihana”, Albus toisti posket lehahtaen lämpimiksi.
“Voi sinua. Kuin myös”, Scorpius sanoi hymyillen ja painoi kevyen suudelman Albuksen hiuksiin.
***
”Anteeksi. Tuotanoin. Herra Malfoy, sir, joulupöydässänne istuu
Weasley, sir.”
”Tiffany!” Draco nuhteli kotitonttua, mutta poikia vain nauratti.
Dracosta oli ihanaa saada Potterin poika viimein jouluksi heille. Scorpius
rakasti Albusta. Se oli ollut selvää jo ensimmäisestä joulusta Tylypahkan aloittamisen jälkeen. Albuksesta oli tullut Scorpiuksen paras ystävä varmasti jo ennen kuin pikajuna oli ehtinyt puoleen väliin kohti Tylyahon asemaa.
“Isä, minulla… Tai oikeastaan se on meiltä molemmilta, sillä Albus auttoi paljon… Meillä on sinulle joululahja”, Scorpius sanoi ja vaikutti epävarmalta.
Albus kuitenkin vain virnisti hymyllä, joka oli niin harrypottermainen, ettei Dracolla ollut pysyä pokka kasvoillaan. Siitä huolimatta, että poika näytti hyvin paljon kauniilta äidiltään, oli ilmeissä nähtävissä ilmiselvä isänsä. Albus nousi pöydästä ja palasi pian puinen laatikko sylissään.
“Salazar vieköön, jos olette hankkineet minulle lemmikin. Antakaa kuin arvaan, jokin laiton lisko?”
“Isä… Avaa nyt vain.”
Laatikossa seisoi sahanpurussa kuusi suurta lasipulloa. Draco nosti käsiinsä yhden, jonka etiketissä luki
Astorian muistolle. Dracon rintakehässä kuohahti ja hän tunsi poskionteloidensa pistelevän liikutuksesta ja lähestyvistä kyyneleistä. Hänellä oli maailman ihanin poika.
Draco kutsui kolme kristallilasia ja avasi pullon korkin sanattomalla taialla. Punainen neste oli juuri oikean sävyistä, kun se solisi karahviin ilmautumaan. Kirpeä tuoksu toi mieleen talvisen ja puuhakkaan Astorian, joka vielä viimeisinäkin vuosinaan jaksoi sitoa tummat ja silkkiset hiuksensa nutturalle valmistautuessaan poimimaan pihamaalta pihlajanmarjoja.
“Kiitos rakas poika”, Draco sanoi tunteikkaana ja kumartui halaamaan Scorpiusta. “Olet paras. Mutta jatkossa saat tehdä enemmän kerralla!”
He joivat lasilliset ja se oli miltei parempaa, kuin alkuperäisen reseptin mukaan valmistettu viini.
“No ensi talvena en ole enää Tylypahkassa, joten me voimme Albuksen kanssa varmasti tehdä vaikka sata litraa kartanon tilusten marjoista!” Scorpius naurahti iloisena.
“Voimmeko odottaa Albusta ensi vuonnakin vieraaksemme?” Draco kysyi hento virne huulillaan.
Poikia selvästi punastutti, mutta Albus oli rohkea ja tarttui Scorpiusta kädestä Dracon silmien edessä. Scorpiuksella oli niin suloinen ilme, ettei Draco kyennyt kiusaamaan heitä yhtään. Oman lapsen löytämä onni oli vielä
Astorian muistolle -viiniäkin parempi joululahja.