Title: Neulanpistoja
Author: Claire
Beta: millann
Rating: S
Characters: Sirius ja Regulus
Genre: oneshot, angst
Summary: Vain peilin edessä harjoiteltua tekohymyä ja pieniä valkoisia valheita.A/N: Reguluksen POV. Toivottavasti pidätte, sillä tämä ei ole kovin, öh,
miehekäs. Suoraansanottuna tämä on siis aika naisellisesti kirjoitettua tekstiä (ehkä se johtuu siitä, että olen itse kyseistä sukupuolta, jos olette sattuneet huomaamaan..), mutta Regulus mikä Regulus.
Erityiskiitos
millann;lle, sillä hän betasi tämän<3 Ja älkää syyttäkö häntä, jos sieltä ainakin yksi erityinen virhe löytyy (kertoopa paljon), sillä itse jääräpäisesti halusin pitää erään tietyn kohdan sellaisena. Olkoonkin, että siinä saattaa olla virhe. No mutta saa huomautella niistäkin, en pure.
Kaikenlaisia kommentteja saa
ja pitää jättää jälkeensä.
Osallistuu slash10:een sekä Yhtyeen tuotanto-haasteeseen.
Music: Hannah Fury - Where the Wounds Are~
NeulanpistojaSiellä sataa, minä hymyilen pitkästä aikaa. Rakastamani ukkoskuurot suutelevat maata! Se ei silti saa minua yhtään sen onnellisemmaksi kuin ennenkään, ei tietenkään, ethän sinä enää ole täällä. Hymyni haihtuu yhtä nopeasti kuin se saapuikin.
Silmukoita. Kaikki on hyvin, poimin vain silmukat, kaikki on hyvin,
et ole minun, kaikki on hyvin, älä huoli, sillä minä olen kunnossa. Vain peilin edessä harjoiteltua tekohymyä ja pieniä valkoisia valheita. Niin minä olen nuori ja surun riivaama, ja jo nyt ompelen kiinni sinun viiltämiäsi haavoja. Ja taas kerran poimin karanneen silmukan.
Katson, kuinka muovikukat lakastuvat, kuinka suru viiltää sormiini haavat. En saisi takaisin sinua, ja silti en lakkaa toivomasta. Mahdotonta, mutta pieni osa itsestäni jaksaa silti huutaa; ei ehkä olekaan!
Sää-lit-tä-vää. Sateen ropina kuiskaa sanoja, joita yritän olla kuulematta.
Ole hiljaa! Ihan niinkuin se mitään auttaisi.
Kaatosade piiskaa vasten kattoa, se taitaa vuotaa, täällä on
niin kylmä; taidan vapista. Pisarat kuin neulanpistoja, hienoa,
lisää haavoja; etköhän ole jo tarpeeksi vuodattanut verille minua? Epähuomioissani kaksi silmukkaa putoaa, närkästyksissäni hymisen; näin ei saa jatkua!
Kirskunaa, sillä oksa raapii vasten ikkunaa.
Keskittymiskyvytön! se huutaa.
Yritän olla kuulematta.