Ficin nimi: Reteänä ja vetelänä
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Voltron – Legendary Defender
Ikäraja: S
Paritus: Keith/Lance
Genre: Fluffinen slice of life
Summary:
”V-valaisetko vielä, mikä idea t-tässä oikein oli...?” Keith kirosi hampaidensa kalinaa. A/N: Mukavaa synttäriä kohtuullisesti myöhässä,
Piraatti!
Osallistuu haasteisiin
Neliottelu ja
Fluffy10 #3.
***
Keith kuivasi itsensä suihkun päätteeksi ja kertasi mielessään Lancelta saamiaan toimintaohjeita.
Kaikki iltatoimet hoidettuna ennen kuumaa suihkua, peseytyminen pitkän kaavan mukaan, jonka jälkeen suora sukellus vällyjen väliin ilman rihman kiertämääkään yllä. Homma kuulosti yksinkertaiselta, mutta jättäessään höyryävän kylpyhuoneen taakseen Keith olisi välittömästi halunnut kiskaista kylpytakin päälleen lämmikkeeksi.
”No niin, pääsit tänne asti!” Lance jo virnisti peittokerroksen alta. ”Eikö teekin kuuma suihku nannaa?”
”Tekeehän se”, Keith mutisi haroen hiuksia kasvoiltaan. ”Tosin nyt tänne jäätyy.”
”Ei välttämättä, jos pistät töpinäksi”, Lance virkkoi kehottaen häntä pujahtamaan petiin kanssaan. Keith hulmautti paksun täkin sivuun ja pesiytyi sen alle mahdollisimman mukavasti. Lance oli lämmittänyt peittoa jo valmiiksi, mutta silti hän joutui hytistelemään kylmiä väreitä selkäpiistään.
”V-valaisetko vielä, mikä idea t-tässä oikein oli...?” Keith kirosi hampaidensa kalinaa.
Lance kietoi peiton tiukemmin hänen ympärilleen ja jätti käsivartensa lepäämään hänen kyljelleen. ”Se, että tämä on yksinkertaisesti parasta ikinä! Olo on raikas kuin mikä ja se paranee mitä nopeampaa hyppää vällyjen väliin!”
”Noinkohan...”
”Toki aluksi olo tuntuu aika jääkalikalta, mutta odotas vain pikku tovi”, Lance tokaisi ja näpelöi laiskasti hänen hiussuortuvaansa. Keith painoi päänsä tyynyyn ja pohti ohimennen, miten siihen varmasti jäisi kohtuullisen kokoinen märkä läntti.
”Kauanko pitää odotella?”
”Äläpä nyt hötkyile yhtään. Reteänä ja vetelänä vaan!”
Keith olisi halunnut heittää jotain takaisin, mutta päätti vaieta ja toimia annettujen käskyjen mukaan. Hän painoi poskensa tyynyä vasten, sulki silmänsä ja huomasi laskeskelevansa sekunteja kuin olisi kyennyt aikatauluttamaan jokaisen hengenvetonsa ja jokaisen hetken, jona hänen kehonsa lämpeni enemmän ja enemmän. Loppujen lopuksi hän oli aika kehno rentoutuja, mutta ainakin yritys oli kova.
Keith säpsähti, kun Lancen käsi laskeutui taas hänen hiuksilleen ja hoikat sormet alkoivat hieroa pehmeästi hänen päänahkaansa. Ylellinen tunne auttoi lievittämään jännitystä harvinaisen tehokkaasti.
”Hyvä, just noin!” hän kuuli Lancen virkkovan, ja tämän sormet kietoutuivat hänen hiustensa lomaan tiiviimmin. ”Syviä hengenvetoja ja suun kautta ulos.”
Keith teki työtä käskettyä, mutta nipistävä tunne harhautti hänen keskittymistään.
”Auh, nyt sä tukistat”, hän köhähti, ja Lance puuskahti ärtyneenä onnistuen jollain ilveellä sotkemaan sormensa hänen hiuksiinsa entistä tehokkaammin.
”Ei ollut mitenkään tarkoitus...”
”Älä nyi sitä sun kättä tuolla tavalla!” Keith tuhahti tyynyyn suloisen rentoutumisen hiipiessä taka-alalle. Lance otti toisen kätensä avuksi selvittämään aikaansaamaansa sotkua.
”Odotas –” tämä mutisi painaen ranteellaan ikävästi hänen poskipäätään ja tukisti uudemman kerran nyhtäen sormiaan irti hänen hiussuortuvistaan.
”Miten sä edes onnistuit tuossa?” Keith penäsi puhe tyynyyn puuroutuen.
”Kuule, mä en ole meistä se, jonka tukka elää ihan omaa elämäänsä”, Lance tokaisi ja tämän kädet seisahtuivat hetkeksi. ”Hei... itketkö sä?”
”
En”, Keith ärähti äänettömän nauruntapaisensa läpi. Vaikkei hän Lancen kasvoja kunnolla nähnytkään, hän saattoi kuvitella tämän pyöräyttävän silmiään tuttuun tapaansa.
”Tosi kiva, että sulla edes on hauskaa.”
”Arvaa kaksi kertaa, onko.”
”Aivan taatusti!” Lancen äänessä kuulsi huvittuneisuus.
