Author: Duzku
Ikäraja: S
Fandom: Lord of The Rings
Disclaimer: Tolkien armahtakoon. Mitään en omista, en tienaa, en rienaa.Paritus/Hahmot: Aragorn/Legolas
sillain monitulkintaisena, enemmän bro-mielessä. Gimli poukkoilee messissä.Genre: bromance + seikkailua, lämminhenkisyyttä ja tunteita
raapalesarja, 2/7Summary: Tähdenlentoja, sateenkaaren päitä, kruununperillisiä ja lakanoita.Haasteisiin: Salainen ystävä, Spurttiraapale III #18A/N: Tämä ficci on lahja salaiselle ystävälleni
zilahille. Omistan tämän myös
LillaMyylle, joka oli perehdyttämässä minua LotRin ja Hobitin ihmeelliseen maailmaan, zemppaamassa tämän luomistyössä ja luomassa headcanoneita yhdessä kanssani – ilman häntä tästä ei olisi tullut mitään.
En tiedä canonista, mutta tässä versumissa Aragorn ja Legolas tuntevat toisensa jo ajalta ennen saattuetta. Tämä pyrkii seurailemaan kirjan tapahtumajanaa, mutta elokuvat ovat hyvänä pohjana nekin – ainakin tunnelmassa olen nojannut elokuvien kevyempään ilmanalaan. Nauttikaatten!
Kulkemaan kasvaneet
I|
Rivendellin ja Morian välisellä taipaleella
200Alkavan yön kylmyys ja kirkkaus, taitettava etappi kohti Caradhrasia ja Punasarven porttia; ne kummittelivat Aragornin mielessä ja tekivät hänestä kärsimättömän. Kulkemaan kasvanut keho kaihosi kulkemaan.
Viivytys johtui tällä kertaa ponin kyljillä kolisevista padoista ja kattiloista.
Aragorn oli hakeutunut etäämmäs muusta seurueesta, nojautui kivipaadelle ojennettuun jalkaan. Legolasin norja hahmo piirtyi viistoon hänen taakseen.
”Mitä ajattelet?”
”Tähdenlentoja.”
Aragornin sormet kokeilivat tottuneesti saappaitten nyörejä. Legolas mittaili tutkimattomana tähtien tahdittamaa pehmeäntummaa taivaankantta.
”Tämä kasvukierron hetki ei ole otollisin tähdenlentojen katseluun. Niitä näkee hyvin harvaan.”
”Niinkö? Näin jo yhden.”
Legolas tuntui vaistoavan Aragornin piilottelevan kireyden. Matka alkoi lopulta hiljaisuudessa, se kulki mutkitellen alas loivaa rinnettä, yli pulputtavan puron ja mäen.
”Toinen, Kaksostähtien piirissä”, Legolas sinkautti Aragornille.
”Lännessä näkyi jonkin aikaa sitten.”
”Pahus.”
”Mitä, tähdenlentojako laskeskelette? Odottakaas! Vaikka me kääpiöt emme tavallisesti tuhlaa aikaamme haihatukseen, ei kai se vaikeaa voi olla?”
Gimli jäi tuhisemaan partaansa haltian mielenosoituksellisen vaikenemisen lapsellisuudesta. Tie juoksi tumman kurun pohjaa usean tunnin ajan, ja ne tunnit olivat vaitonaisia, joskin mielialat tähtikirkkaan yön vuoksi olivat keveitä.
”Ha! Näin yhden!” Gimli huudahti.
”Kääpiö hyvä, älä ala kilpasille haltian kanssa; kaivosten pimeyteen tottuneilta silmiltäsi ovat jääneet viisi aiempaa näkemättä.”
”Pahus.”
”Älä välitä, Gimli”, Aragorn hymähti huvittuneena olkansa ylitse, ”Eivät minunkaan silmäni saavuttaneet niistä kolmea useampaa.”