Six of Crows: Kalseaa, kitkerää | K-11 | tuplaraapale, Kaz

[Starr]

Nimi: Kalseaa, kitkerää
Ikäraja: K-11
Fandom: Six of Crows-duologia
A/N: En tiedä en aaaaa mutta halusin kirjoittaa raapalejuoksuun jotain Kazista ja unohdin millä tunnelmalla olinkaan aloittanut heti kun kappale taustasoittolistalla vaihtui: D Menin kuitenkin, mokoma, tykästymään tähän. Siispä kaikenlaiset kommentit tervetulleita.

Siitä lähtien kun kumpikin Rietveldin pojista oli kuollut, kuollut kuten kaikki maallinen kuihtuessaan unohtuu ja jokainen hukkuva typerys räpiköidessään oppii, Kaz oli varma että hänen suonissaan virtasi enää hyytävää, saastaista jäävettä. Usein hän huomasi hytisevänsä silloinkin kun Ketterdamin yllä alati roikkuva sankka pilvipeite raotti verhojaan ja ihmismassat ympärillä alkoivat hikoilla sekalaisten syntiensä sijaan auringon voimasta. Hän tunsi kylmyyden alati luissaan, ytimissään, ärtyneenä vihlovassa polvessaan. Silti Kaz tuhahti mielessään moiselle tuntemukselle eikä suostunut hytisemään - sitä täytyi oppia rakastamaan, niin se voitettiin. Ja paskaako hänellä oli aihetta valittaa paksussa takissaan ja lähes kuivissa kengissään? Ei olisi ollut ilmankaan.

Nyt itäisen Staven halki kulkiessaan Kaz oli väsynyt ja viluinen, suorastaan nuhainen, joskin olisi vaadittu sangen terävä veitsi hänen kurkulleen että hän olisi myöntänyt tämän heikon tilansa ääneen. Varhaisen aamun siniharmaakusinen valo taittui liasta ja pakkasesta huurtuneista ikkunoista ivalisen kalseana kun ensimmäiset röyhkeät kauppiaat pystyttivät kojujaan, ja yhdestä niistä leijaili Kazin punoittavaan nenään tukkoisuutta uhmaten tuttu tuoksu. Hänet valtasi yhtäkkiä suunnaton kaipuu polttavan kuumaa, siirappisen makeaa kaakakokupillista kohtaan.

Yhtä pian jo pelkkä ajatus oksetti. Ja vitutti. Ja sai jään Kazin suonissa hyytymään ajatukseksi kaakaokauppiaan viskaamisesta kanaaliin mitä verisimmän tervehdyksen jälkeen.

Viimein takaisin huoneessaan Kaz joi kupin kitkerää, yön aikana viilentynyttä kahvia. Ja rakasti sitä.

[Vuorna]

Aamua! Ai että miten ilahduin nähdessäni tämän foorumin uusien viestien joukossa – Finissä ei liikaa Grishaverseen sijoittuvia tekstejä ole, saati sitten Kaziin keskittyviä. Ja ekstrasuperhoukuttimena toki toimi se, että tää on sun kirjoittama! Ihana päästä lukemaan sun kirjoittamia ficcejäkin välillä, luonnollisesti sun runot ovat aivan mahtavia mutta myönnettäköön se, että ficit on ehdottomasti mulle sitä enemmän omaa aluetta.

Hyvä että tykästyit tähän, vielä parempi että julkaisit myös erillään niin pääsin kommentoimaan ihan topaan asti. Pidin tämän tunnelmasta ihan hurjan paljon ja erityisen paljon suorastaan rakastin sitä, millainen Kaz on tässä. Hän on ehdottomasti mun lempihahmo koko Grishaversestä ja monesti oon yrittänyt hänestä kirjoittaakin, mutta en tunnu koskaan oikein saavan sanoiksi asti sitä, millainen hän on – onnistuit siinä aivan valtavan hyvin. Kazille niin ominainen kylmyys oli tässä ihastuttavasti läsnä, ja samaan tapaan osuvasti se semmoinen lämmön ja mukavuuden välttely ja niiden aikaansaama suoranainen ahdistus. Samoin myös hänen sinnikkyytensä oli kivasti esillä, totta kai Kaz kieltäytyy hytisemästä kylmästä vaikka olisikin ihan helkkarin kylmä. Ja muutenkin sitten tuo ahdistus kaikesta lämpimästä ja kivasta, voi että! Sydämeenhän tässä sattuu.

Viimein takaisin huoneessaan Kaz joi kupin kitkerää, yön aikana viilentynyttä kahvia. Ja rakasti sitä.

Nää mielikuvat Kazista juomassa kylmää kahvia (kylmä kahvi kaunistaa ai mitä häh), joka maistuu todennäköisesti aivan hirveälle, ja rakastamassa sitä! Semmoinen sopii hänelle jotenkin älyttömän hyvin, varsinainen kalseuden ja kitkeryyden perikuva.

Tän tekstin kuvailu oli myös aivan 10/10, ihan todella nättiä ja voimakasta. Jokaisen virkkeen suorastaan ahmi, mutta niissä oli ehdottomasti tilaa myös semmoiselle makustelulle. Aivan loistavasti olit mahduttanut tuplaraapaleeseen hurjan paljon tunnetta ja sisältöäkin, Kazin luonne tuli tässä mainiosti esille ja sitä oli tosiaan kuvailtu tosi hienosti. Tekstin nimikin oli osuva, kiteytti hyvin sisällön ja myös Kazinkin kuten tuossa aiemmin mainitsin. Kiitos ihan superpaljon tän tekstin kirjoittamisesta ja julkaisemisesta, varsinainen nappisuoritus kaikilla tavoin mutta erityisesti Kazin henkilöhahmon tavoittamisen suhteen. Ehkä mäkin inspiroidun nyt jatkamaan kaikkia niitä keskeneräisiä ficinalkuja!

[Starr]

Iltoja, Vuorna - hiiiii ihanaa että päädyit lukeen tän ja tykkäsit! Oon itsekin yrittänyt kirjoittaa Kazista - ja myös muista sarjan hahmoista - jo pidempään, mutta kynnys on tuntunut jotenkin hirveen korkeelta. Ainakin nyt oon siis kammennut itseni sen toiselle puolelle, ha. Ois ihan mahtavaa päästä lukemaan sun ficinalkujas, joten todellakin toivon että inspis kantaa - yritän olla haukkana (tai variksena) paikalla heti jos päädyt kirjoittaan mitään esim. Kazista!

Muistan että kirjoja lukiessa mun päähän tarttui muutamat ihan pienet ohimennen mainitut jutut, kuten esim.

Spoiler: näytä

ne kaakaokupilliset ja hutspot joilla Kaz & Jordi saa lämmitellä ennen kuin tajuaa huijauksen??? ouch???

ja ylipäänsä se miten monin tavoin hahmot kantoi menneisyyksiään mukanaan samalla kulkien kuitenkin niin itsepintaisesti eteenpäin jätti vahvan vaikutuksen. Näiden yhdistelmä jotenkin musertaa mun sydäntä aina uudestaan ja uudestaan kun mietin! Ristiriidat tunteissa ja itsesuojelun "järjessä", toiveissa ja peloissa, miten mennyt ja nykyhetki sekoittuu, miten hyvät muistot voi särkyä ja jättää jälkeensä itsepintaisia negatiivisia piikkejä sinänsä hyviä ja lämpimiä juttuja kohtaan, oikeesti vielä ihan tosi nuoret tyypit selviytymässä ja kasvamassa kovakuorisiksi karujen juttujen keskellä, jne. Agh! As you said it, sydämeenhän nää tosiaan sattuu:" D Joten hells yeah jos onnistuin välittään rahtusenkaan sitä kipuilua hahmouskollisesti tekstin läpi, hah, eihän tässä enemäpää voi toivoakaan<3 Kaz on munkin ehdottomia suosikkeja kaikessa vaikeilussaan. Aaaaa voisin fiilistellä ja analysoida ja hehkuttaa sen ja monta muuta saman poppoon hahmoa vaikka ihan puhki.

Ehkä se että pohdittavaa on niin paljon jätti myös tunteen siitä että oh no, meniköhän tää hahmotelma ihan pieleen, miettisikö Kaz muka oikeasti noin ottaen huomioon X ja Y? Mutta ainakin tätä oli antoisaa kirjoittaa & oon so damn glad siitä että sun mielestä Kaz oli sopivan Kaz! Ihana myös kuulla että pidit kuvailusta - yritän silleen haparoiden löytää ficeissä edes jotain tasapainoa toiminnallisemman kerronnan ja koukeroisen kuvailun välillä runoihin verrattuna, mut lienee selvää kumpaa tyyliä suollan mielummin, hah. Tykkään ficeissä myös ihan pipona kylvää ympäriinsä noita pieniä nudge nudge-viittauksia ja sit jännitän tuoko ne tekstille mitään arvoa vai muistanko itse ihan irrelevantteja juttuja, unohdinko jotain olennaista & viekö tilaa selväpiirteisemmältä meiningiltä, mutta onneksi huvikseen kirjoittaessa kaikkea voi kokeilla, raapaleista on hyvä aloittaa, ja selkeästi, kenties, tietäjät tietää. Esim. vaikka se että sunkin mielestä Kazille sopii kylmän kahvin vetäminen on sellanen välitön huojentava "huh, en keksinyt omiani" XD

Kiitos vielä mahtavasta ja helkutisti syyspäivää lämmittäneestä kommentista, nyyh oot aina niin huikee ja mä kovin kiitollinen<3