Title: Kaikki alkoi siis kapakkatappelusta
Kirjoittaja: Violetu
Fandom: BBC!Merlin
Ikäraja: K-11
Genre: Humoristinen draama, ficlet
Hahmot: Gwaine, Arthur, Merlin, Percival, ritarit.
Summary: Gwaine on aina ollut perso huomiolle, mutta sen saaminen ja pitäminen on yllättävän vaikeaa.
Vastuunvapaus: En omista mitään enkä saa tästä minkäänlaista palkkiota.
A/N: Henkilöiden piti olla ihan suhteellisen aikuisia, mutta jossain vaiheessa mokomat alkoivat käyttäytyä kuin teinipojat. Annetaan se heille anteeksi.
************
Kaikki alkoi siis kapakkatappelusta"En olekaan tainnut kertoa teille koskaan ensimmäisistä turnajaisistani", Gwainen hymy oli kuin kissalla, jolla roikkui vielä rotanhäntä hampaiden välistä.
"Ja viimeisistä", Arthur pisti väliin, ja kaikki nauroivat.
"Kadehdit vain kauneuttani oi prinssi", Gwaine kumarsi ja kohotti merkitsevästi kulmiaan. Arthur tuhahti huvittuneesti ja hyminä ritarien seassa jatkui.
"Eikö se ollut se kerta, kun Gwaine pelasti sinun henkesi?" Merlin sanoi kirkkaalla äänellä, ja äkkiä Gwaineen kohdistuneet katseet olivat huvittuneen sijaan melkein vaikuttuneita. Gwaine röyhisti rintaansa.
"Merlin..." Arthurin ääni oli muuttunut varoittavaksi, ja Merlin käpertyi tuolillaan pienemmäksi.
"... ole hiljaa?" Merlin kohotti virnistäen kämmenet takaraivonsa suojaksi.
Arthurin huulille levisi mairea hymy.
"Mistä arvasitkin", prinssi sanoi, ja nipisti Merliniä lujaa nenästä.
"Au!"
"Minun parrasvaloni! Eikö prinssi saa tarpeeksi huomiota muutenkin?" Gwaine valitti teatraalisesti, sillä kaikkien huomio oli nyt siirtynyt Merlinin ja Arthurin hyväntahtoiseen nahisteluun. Arthurilla oli Merlinin pään kainalossaan, ja Merlin yritti huonolla menestyksellä rimpuilla vapaaksi.
"Minä tukehdun!" Merlin ähisi silmät ilkikurisesti pilkahdellen, ennen kuin Arthur tukki mustatukkaisen suun hauiksellaan.
"Umphummmmph!"
"Ole hiljaa Merlin, kukaan ei ymmärrä, mitä yrität sanoa."
"Minun turnajaiseni", Gwaine kohotti ääntään yrittäen peittää Merlinin mölinän alleen.
"Sinä olit ähhh - sankarillinen", Arthur huitaisi kädellään jonnekin Gwainen suuntaan ja yritti samalla pitää Merlinin kädet poissa kyljiltään. Arthur ei todellakaan aikonut joutua ritariensa edessä nolosti kutitetuksi.
Percival oli ainoa, jonka huomio oli kiinnittynyt edes pikkuhiukkasen Gwainen koko ajan kasvavaan harmistukseen.
"Minä ehdotan, että viemme Merlinin vähän viilentymään!" Arthur julisti, ja viimeistään lupaus Merlinin kiusaamisesta vei kaikkien huomion sataprosenttisesti Gwainesta Arthuriin. Tai siltä se ainakin näytti, kun ritarilauma - Arthur etunenässä - lähti kuljettamaan rimpuilevaa Merliniä ovesta ulos ja ties millaiseen höykytykseen.
Gwaine tuijotti ystäviensä perään ja oli jo aikeissa lyödä nyrkkiä pöytään, kun matala ääni keskeytti hänet.
"Kerrotko sinä nyt niistä turnajaisista?" Percival kysyi pieni hymy huulillaan.
Gwaine kietoi käsivartensa Percivalin massiivisille olkapäille ja tilasi kaksi uutta kolpakkoa.
"Voisin vaikka suudella sinua", Gwaine sanoi ja moiskautti Percivalin poskelle pusun. Ihan vain siksi, ettei kukaan voisi väittää, ettei Gwaine ollut sanojensa mittainen mies.
"Kaikki alkoi siis kapakkatappelusta..."
***************************************************
Kommentit olisi kivoja