Ikäraja: S
Pituus: n. 700 sanaa
Paritus: Harry/Draco + Teddy
Tyylilaji: slice of life, perhefluff ja myös ihan oikea fluff
Yhteenveto: Jatko-osa fikilleni:
Vauva Tylypahkassa, S. Tässä AU:ssa Harry on adoptoinut/ottanut kasvatettavakseen Teddyn käytännössä heti, kun Remus ja Tonks olivat menehtyneet. Tässä osassa he ovat vielä niukin naukin Tylypahkan mailla, mutta eivät enää kauaa! Teddy on tässä fikissä noin vuoden ja kaksi kuukautta, mutta se on hämmästyttävän aikainen puhuja, selvästikin 🤪😁
tai: Dracosta tulee täydellinen kotirouva, mikäli parantajan ura ei tunnukaan hänestä sopivalta.
Auringossa kimmeltävä Luutanen
S.U.P.E.R.:it olivat ohitse ja kesä oli paiskautunut heidän ylleen sihisevinä löylyinä. Draco ei varsinaisesti tiennyt, miltä löylyt tuntuivat, mutta saunasta oli keskusteltu pohjoismaista taikaperinnettä käsittelevällä taikuuden historian luennolla joskus alkuvuodesta, joten kyllä hänellä oli riittävästi taustafaktoja moisen metaforan käyttämiseen.
Dracon parantajaopintojen alkeiset olivat sujuneet mukiinmenevästi, tarkoittaen tietenkin sitä, että hän oli saanut kaikista kursseistaan
Upean tai vähintäänkin
Odotukset ylittävän arvosanan, heikompaa suoritusta ei hän olisi itseltään suvainnutkaan. S.U.P.E.R.:eiden kohdalla oli tiedossa toivottavasti myös yhtä
UUUOO-ulvahdusta, kuten he Hermionen kanssa olivat vitsailleet. Noita oli yhä Dracosta pitkälti sietämätön ja hieman posttraumaattisesti sekaisin, mutta samanlaisen tyrehtymättömän janon oppimiseen he kaksi kyllä jakoivat keskenään, se hänen oli myönnettävä.
Viimeisiä kertoja Tylypahkan vehreillä nurmitiluksilla vietiin ja Draco nautti siitä lueskellen kirjastosta summanmutikassa nappaamaansa teosta. Hänestä oli toisinaan hauskaa vain valikoida sokkona joku kirja palautuskärrystä, allekirjoittaa lainauskortti ja katsoa vasta myöhemmin mitä tuli otettua. Se olisi sitten kai leivontaharrastusta tällä kertaa, hän ajatteli ja jatkoi
Leipomusten lumouksen lukemista.
Pääkallomuffinit kuulostivat kiinnostavilta ja
Sokeritta makeat nekut voisivat sopia Teddylle.
”Yksi oikein, yksi nurin -neulosta viimeiset kymmenen kerrosta”, Draco mutisi vaaleansiniselle lankakerälle ja puikot alkoivat neuloa kilkatellen pientä pääntien resoria. Lanka oli ylellistä kaktussilkkiä, jota Narcissa oli lähettänyt Ranskasta, pilkkaavan kirjeen saattelemana. Äiti oli ollut sitä mieltä, että Dracosta oli tullut todella ennenaikaisesti omituinen villasukkamummo ja että se oli hänestä huolestuttavaa. Ei Narcissa voinut aivan tosissaan olla, miksi hän muuten olisi suostunut lähettämään lankoja Dracolle?
Auringossa välkehti kiillotettu puupinta ja kultaisten silmälasien sangat. Harry piteli Teddyä vyötäisiltä, kun taapero opetteli lastenluudalla istumista. Dracosta vaikutti siltä, että Teddy pärjäisi hyvin jo pitelemättäkin ja se oli Harry, joka ei vain uskaltanut irrottaa otettaan. Draco itse ei ehdottomasti olisi edes päästänyt poikaa luudalle vielä, piti kiinni tai ei, mutta Harry oli kuulemma saanut omalta kummisedältään yksivuotislahjaksi leikkiluudan ja oli sitten halunnut jatkaa perinnettä.
“Hawy!
Päätä iiti!” Teddy huusi, eikä Dracolle jäänyt pojan viesti epäselväksi.
“En todellakaan päästä”, Harry vastasi, onneksi. Draco oli tosiaankin hyvin tyytyväinen, ettei Harryn uhkarohkeus ulottunut hänen kasvatusmetodeihinsa.
Draco loihti taskuunsa sakset, katkaisi niillä vastavalmistuneesta ja tyylikkäästä kesäneuleesta langanpätkät ja uunituore lastenvaate viikkautui hänen vierelleen. Seuraavaksi Draco kuivaharjoitteli leivontaloitsujen sauvanliikkeitä. Saadakseen hyvän sitkon pullataikinaan, oli kirjan mukaan tärkeää vaivata sauvaa myötäpäivään rennolla, mutta napakalla otteella.
Heidän tulevaan kotiinsa täytyisikin sitten hankkia hyvänsorttinen leivinuuni, mieluiten krääminteko- ja vatkaustoiminnoilla varustettuna,
Leipomusten lumouksen mukaan sellaisia oli kirjailijan kautta tilattavissa. Draco toivoi vain, ettei lomake ollut jo vanhentunut. Kirja oli ilmestynyt joskus kahdeksankymmentäluvulla.
Harry toivoi heidän tulevaa taloaan lähelle Saukkonummea, jotta Molly voisi auttaa Teddyn hoidossa helposti, mutta Draco oli sitä mieltä, että heidän kannattaisi kuitenkin muuttaa Malfoyn kartanon maille, missä he omistivat äidin kanssa useita taloja. He voisivat vain valita niistä heidän kolmen tarpeisiin sopivimman, hormiverkkoliitännätkin olivat valmiina niissä kaikissa. Ei sillä fyysisellä sijainnilla edes ollut mitään merkitystä, kun kimmeltävällä pulverilla saattoi matkata Weasleyn perheen olohuoneeseen tuosta noin vain.
Kyllä, Draco oli mahdollisesti hieman mukavuudenhaluinen, mutta kun heidän taloihinsa saisi oman kotitontunkin... toisaalta kukapa hän oli sellaisesta haaveilemaankaan, kun oli hyvää vauhtia oppimassa (teoriassa) ykkösluokan leipuriksi itsekin.
“Sinun vuorosi”, Harry huokaisi pyllähdettyään Dracon viereen nurmelle.
Sellaiset kaksikymmentä tuumaa pitkä ja virtaviivainen ensiluuta,
Luutanen, leijui matalalla ja Teddy nojaili sitä vasten ulisten lisää lisää, tai siltä se ainakin kuulosti.
“Unissasi”, Draco tuhahti ja pienensi luudan kuljetuskoteloonsa. Teddyn silmiin muodostui loukkaantuneita kyyneleitä, mutta Draco osasi käsitellä poikaa: ”missä sinun nenäsi on?”
Teddy naurahti ja tarttui pulleilla sormillaan nenästään ja veti sen pitkäksi kuin elefantilla.
”Hieno!” hän kehaisi taaperoa ja sai Harrylta suukon poskelleen.
“Sinä olet aina osannut olla hänen kanssaan niin luontevasti”, Harry sanoi hymyillen, mutta äänessä oli kuultavissa sitä karheutta, jonka vain liikuttuneisuus sai hänessä aikaan.
”Teddy on tehnyt meistä niin vanhoja. Olemme kuin jotkut…
keski-ikäiset”, Draco sanoi ja irvisti viimeisen sanan, ”ja minä täytin vasta 19! Se on Harry
järkyttävää.”
Harryn läpitunkevan vihreissä malakiiteissa paloi lämmin hymy, joka käpristyi hieman reunoiltaan ja alkoi muistuttaa virnistystä.
”Älä Teddyä syytä. Kyllä minä väittäisin, että merkittävämpää roolia ennenaikaisessa vanhenemisessa esittävät nämä”, Harry sanoi ja osoitti uutta neuletyötä varten silmukoita luovia puikkoja sekä niiden vieressä leijuvaa, ruskeakantista leivontakirjaa.
Draco vilkaisi, ettei Teddy ollut karannut hukkuakseen järveen, puristi sitten nyrkkiinsä Harryn hupparin kauluksen ja heristi vasenta etusormeaan merkitsevästi. ”Kunhan tuo illalla nukahtaa, niin minä näytän sinulle kuinka nuori, vetreä ja notkea minä olen. Saatpa nähdä.”
Harry hymyili iloisesti, suuteli Dracoa lämpimästi ja mutisi sitten huulia vasten: ”Maltan tuskin odottaa.”