Nimi: Teehöyryä ukkosella
Ikäraja: S
Tyylilaji: tunnelmoiva draama
Haasteet: Originaalikiipeily (93. Taivas)
A/N: Kirjoitettu alunperin raapalejuoksuun sanaan
tapa +
tämä kuva hieman inspasi myös :3
Teehöyryä ukkosella
Ronja pitää itsensä kiireisenä, ettei ajattelisi ulkona viuhuvaa myrskyä. Hän mittaa viisi teelusikallista teenlehtiä pannuun ja naputtaa sitten hermostuneesti pöytää. Vedenkeitin hurisee, muttei vielä tarpeeksi. Ronja vilkaisee uskaliaasti ikkunaan, nähden kauhukseen salaman, joka valkaisee kaiken. Sydän hänen rinnassaan hypähtää levottomana.
Teen Ronja kantaa parvekkeelle. Saila istuu siellä avoimen ikkunan ääressä, kädet sateeseen ojennettuina niin kuin tällä on tapana. Ronja ei voi ymmärtää toisen rakkautta ukkosta ja myrskyjä kohtaan, mutta ei hänen tarvitsekaan. Vilpitön into ja mielihyvä Sailan kasvoilla rauhoittavat hänen pelokasta sydäntään.
Ronja kaataa höyryävän teen mukeihin. Hän harkitsee pakenevansa kuppinsa kanssa sisälle, turvaan valkoisilta välähdyksiltä. Saila on ottanut kännykkänsä esiin ja kuvaa synkkää taivasta. Ronja tietää tämän odottavan salamaa, joka iskee nyt kauempana. Sailan suusta karkaa ihasteleva huokaus, ja pian Ronja katsoo hopeista sähikäistä tämän puhelimesta. Kaikessa pelottavuudessaan se on upea.
Ilma synkkenee. Saila on hakenut teensä ja nauttii siitä yhä avoimen ikkunan äärellä. Sade on hellittänyt, mutta lasit helisevät heidän päälleen lipuvasta ukkosesta. Ronja on jo parvekkeen kynnyksellä, kun Saila huikkaa hänet luokseen. Ronja epäröi, puristaa lämmintä mukia käsissään, mutta Sailan intoileva ilme vetää hänet puoleensa. Hän ottaa tuolin, vie sen Sailan luo ja istuu.
Välkehtivä taivas ei edelleenkään ole Ronjan mieleen, mutta Sailan vieressä on turvallista katsoa.