MCU: Piirileikki (S, Steve Rogers/Tony Stark, raapale)

[Vendela]

Nimi: Piirileikki
Fandom: MCU
Paritus: Steve Rogers/Tony Stark
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Vendela
Tyylilaji: Ympäri mennään, yhteen tullaan
Vastuuvapaus: En omista mitään, lainaan vain.

Tiivistelmä: Steve ja Tony tanssivat toisten ympärillä kun kumpikaan ei uskalla kertoa tunteistaan.

Vapaa sana: Angelina täyttää tänään vuosia ja hän oli toivonut synttäritopassa itselleen lahjaa. Tämä paritus ei ollut tuossa toiveessa esillä, mutta tiedän että hän tästä tykkää. Fandom on minulle lähes uppo-outo, mutta halusin yrittää jos tämä vaikka ilahduttaisi. Onnea Angie, kiitos kun olet tutustuttanut minua tähän uuteen fandomiin ♥

Osallistuu haasteisiin:
Vuosi raapalehtien
Suprttiraapale V 14. kierros – sanalla haaveilla

Piirileikki
(300 sanaa – haaveilla)

Aurinko kimmelsi korkean tornitalon ikkunoista. Siellä sisällä oli jotain, mikä oli muulta maailmalta visusti piilossa: päämaja, minne vain harvoilla oli pääsy.

Lisäksi siellä oli muutakin. Siellä oli mies, jonka oli jollain kummallisella keinolla onnistunut varastaa Steve Rogersin sydän. Kuinka se oli onnistunut, oli edelleen mysteeri Stevelle, joka oli omasta mielestään kaukana sellaisista tunteista kuin vaikkapa rakkaus.

Tuskin hän kuitenkaan koskaan saisi minkäänlaista vastakaikua näihin omituisiin tunteisiinsa, sillä hänen sydämensä valittu oli itsekin kaikkea muuta kuin ruusuisten unelmien puolesta puhuja. Aina saattoi kuitenkin haaveilla.

Ei kun hetkinen, Steve ravisti nopeasti päätään ja karkotti moiset mietteet mielestään. Hänen täytyisi olla skarppina ettei kukaan, etenkään Tony itse epäilisi mitään. Ripeästi Steve asteli kohden päämajaa valmiina kohtaamaan tiiminsä ja ystävänsä.

*

Tony Starkin katse viipyi aina aavistuksen verran liian pitkään Stevessä, sen olivat huomanneet muutkin mutta kukaan ei ollut niin tyhmänrohkea, että olisi sanonut sitä ääneen. Tony ei ollut sellainen jota olisi kiusoiteltu asian suhteen. Hän oli hyvin omanarvontuntoinen eikä sietänyt leikkimielistäkään pilantekoa yksityiselämästään.

*

Mutta aina kuin sattuman kautta Tony etsiytyi sinne missä Steve oli. Kummallisesti hän löysi itsensä nojailemasta keittiön tasoon kun Steve kokkasi itselleen (ja muille halukkaille) aamiaista. Tai kun Steve oli istahtanut sohvalle katselemaan elokuvaa, Tony huomasi jättävänsä omat puuhansa ja liittyvän seuraan.

Sitten kun hälytys kaikui ja jokainen kiirehti lähtöön, Tony huomasi useasti toivottavansa sanatonta onnea toverilleen. Kun he sitten palasivat tukikohtaan, Tony oli joka kerta helpottunut, kun Steve astui heidän eteensä ehjänä ja vahingoittumattomana.

*

Heidän tanssinsa jatkui jatkumistaan, eikä sille näkynyt loppua. Viimein muu tiimi kyllästyi katselemaan tilannetta sivusta ja järjesti nämä kaksi samaan pieneen tilaan, lukitsivat oven ja jäivät odottamaan.

Kului kolme päivää ennen kuin kukaan uskalsi kurkistaa sisään. Sitten kun he raottivat varovasti ovea heitä vastassa oli syvä hiljaisuus, jonka syyksi paljastui kahden uupuneen vartalon kietoutuminen toistensa ympärille.

Hiljaa tiimi sulki oven perässään ja heittivät ylävitoset onnistumisen johdosta.

[Angelina]

<3____<3

Taisin aloittaa tämän Stony-sekoiluni vasta tuon synttäritoiveen jälkeen, mutta koska tämän kanssa on nyt otettu ja menty aika kovaa vauhtia, niin enemmän kuin mahtavaa, että tätä kirjoitit! Arvostan ihan suunnattomasti, koska tiedän ettei fandom/paritus oo sulle niin tuttu (ei se olis vielä mullekaan, eölen olisi nyt lukenut krhm noin miljoonaa ficciä AO3:sta), mutta viitsit ja USKALSIT silti lähteä kirjoittamaan <3

Ja kuten tiedät, tässä oli just kaikkea mistä tykkään :'3 Idiots in love ja koska kumpikaan ei uskalla tehdä asialle mitään, joutuu tiimitoverit hoitamaan asian. Hah, ihan loistava tuo että lukitsivat pöljät samaan huoneeseen, siitähän ei voi seurata mitään muuta kuin hyvää Ai että oon niin rakastunut näihin urpoihin :'DD Hienoa myös, että saatiin lukea sekä Steven ajatuksia että Tonyn tapoja! Mun mielestä hyvinkin Tonylle sopivaa, että muka huomaamattomasti hakeutuu Steven seuraan, vaikkei mitään uskaltaisi tehdäkään. Eikä muutenkaan MIKÄÄN ole niin mahtavaa kuin se, että molemmilla on tunteet jo olemassa ja sitten seurataan sitä kamalaa ahdistusta kun ei uskalleta tehdä mitään ja tykkääköhän tuo nyt minusta jajaja....

Kiitos <3 Ja kiitos, kun jaksat kuunnella mun fanitusta ja ihkutusta ja panikointia oman Stonyni kanssa. Oot ihana!

[Fiorella]

Minua ilahduttaa myös, että tartuit uuteen fandomiin ja teit siitä myös oman versiosi. Tuollainen kiertely ja kaartelu ja mahdottomuus ottaa itse asiaa esille sopii hyvin tilanteeseen.

Viimein muu tiimi kyllästyi katselemaan tilannetta sivusta ja järjesti nämä kaksi samaan pieneen tilaan, lukitsivat oven ja jäivät odottamaan.

*Tirsk* Konstit on monet, mutta tämä konsti ainakin toimi!  Tuo ajatus siitä, että jäivät odottamaan (hyvä etteivät sentään ihan oven taakse!) huvitti aivan erityisesti. Voin kuvitella, mitä keskusteluja ja arvailuja on mahdettu käydä ja esittää siinä kolmen päivän mittaan. Kyllä sitten oli läpyt ansaittukin!

[Karvalakkirakastaja]

En tiedä miksi mutta ajattelin heti, että tuon lukitsemisen takana on pääasiassa Natasha ja Clint.  Olen täysin varma siitä. Hyvä kuitenkin että joku sen lukitsemisen teki, sillä nuo ei pääsisi muuten ikinä asiaan. Siis oikeasti, ei ikinä. Se ajaisi kaikki epätoivoon.  Tää oli hauska, vaikkakin mielelläni olisin myös ollut kärpäsenä tai lukijana katossa katsomassa, miten ne tämän ratkaisee. 

[Vendela]

Huh, olipa helpottavaa lukea kommenttinne etten mennyt aivan metsään tämän kokeilun kanssa

Angie, sulle on aina ihana kirjoittaa! Ja olen ollut todella yllättynyt, että olen edes pikkuisen innostunut tästä parituksesta sillä yleensä olen aina nihkeä innostumaan uusiin juttuihin! Joten anna tulla vaan
Olen iloinen, että tykkäsit tästä. Toki meillä on (kuten on monesti todettu!) hyvin samanlainen maku monen asian suhteen, joten siinä mielessä tämä oli myös helppo kirjoittaa. Itse olet ihana!

Fio, ihanaa kun kommentoit tätä! Kuten olen jo tainnut useamman kerran sanoa, niin tuntemukseni tästä fandomista on kovin hatara. Helpottavaa kuitenkin kuulla, että tämä oli onnistunut kokeilu enkä toivottavasti tehnyt mitään isoja mokia hahmojen kanssa. Uusista tyypeistä on aina jännittävä kirjoittaa, joten siksi kommentti ilahduttaa vielä entistä enemmän! Kiitos!

Karvis, uuu, sinäkin kommentoimassa, olen ihan nolona täällä että tämä on saanut näin paljon huomiota. Mutta kiitos tuhannesti kommentistasi, se merkitsi paljon Voi olla, että siellä oli juuri Nat ja Clint ensimmäisinä innokkaina ovea lukitsemassa. Jostain syystä itse ajattelin, että myös Thor olisi ollut mukana Angie tuossa totesikin minulle kommenttisi jälkeen, että minun pitäisi kirjoittaa tälle pwp-jatko-osa No, tiedän ettet vastustaisi sitä, joten jätetään ajatus hautumaan Olisihan se nimittäin aika herkullista tietää, mitä nämä kaksi sen kolme päivää oikein puuhasivat. Pelasivat varmaan ristinollaa

[Larjus]

Hei täähän oli tosi söpö. Jotenkin odotin otsikon takia jotain humoristista, en oikein tiedä miksi. Ehkä siksi, että mun mieli yhdistää piirileikin siihen lasten "piiri pieni pyörii" -lauluun/leikkiin ja se miksattuna Marveliin on jotain aika mielenkiintoista Mutta tää yllättikin mut! Eikä se yllätys ollut edes pahasta, ei todellakaan.

Lyhyjen tekstien kirjoittaminen on taitolaji, ja tää oli taidokkaasti kirjoitettu. Ei tuntunut siltä, että jotain puuttuisi, mutta ei myöskään, että jotain olisi liikaa. Just nappimäärä kerrontaa, ja riittävästi tilaa lukijalle täydentää lukemaansa omilla kuvitelmillaan.

Tonyn ja Steven väliset tunteet käytännössä oli kivasti ujutettu tonne kerrontaan, vaikka niiden olemassaolo tiedostettiin ihan suoraankin.

Kummallisesti hän löysi itsensä nojailemasta keittiön tasoon kun Steve kokkasi itselleen (ja muille halukkaille) aamiaista.

Just kaikki tällainen uppoo muhun ^^ Muutenkin tykkään tosi paljon sellasesta "domestic love" -tyylistä, ja kaikista hienovaraisista tavoista osoittaa rakkauttaan. Sellasen lukemisesta tulee hyvä mieli! ^^

Lopussa kivasti sitten tuli sitä pientä huumorinpoikastakin mukaan. Aika ketkuja noi muut... Mutta hienostihan kaikki loppujen lopuksi meni! Ja taas kerran kivan hienovaraisesti kerrottuna/kuvailtuna. Ei mitään liikaa.

[Vendela]

Kiva kuulla, että tykkäsit Larjus Silloin kun tämän kirjoitin, fandom ei ollut minulle kovin tuttu, mutta nyt kun olen siihen tutustunut hieman paremmin niin tämä olisi voinut olla myös toisenlainen. Sillä juuri huumori olisi voinut osua hyvin nimen perusteella. Eli jos nyt kirjoittaisin tämän uudestaan tällä nimellä niin lopputulos voisi olla hyvin erilainen
Ihanaa kuitenkin, että tämmöinen söpöilykin sopi. Lisäksi olen aivan hurja otettu siitä, että tämän kerronta toimi. Lyhyen tekstin kirjoittaminen on todella haastavaa ja siksi olikin ihanaa kuulla, että se oli onnistunut Kiitos ihan valtavasti ihanasta kommentistasi, se sai minut todella iloiseksi

[Waulish]

Aww, mikä ihastuttava tarina! Tämän lukeminen jätti minut tosi hyvälle mielelle. Rakastan tällaisia skenaarioita, joissa kaksi hahmoa ovat ihan ihastuneita toisiinsa, mutta he eivät kuitenkaan tajua sitä toisistaan. Tässä tapauksessa Steve tietää varsin hyvin olevansa ihastunut, mutta hän ei usko Tonyn vastaavan tunteisiin, ja Tony taas saa huomata hakeutuvansa kerta toisensa jälkeen Steven läheisyyteen ja tuntevansa helpotusta siitä, että Steve on kunnossa - tulee sellainen kutina, ettei Tony alussa vielä välttämättä tiedosta olevansa ihastunut, mutta pikkuhiljaa se alkaa valjeta hänelle. Ja muulle tiimillehän se on tietysti päivänselvää!

Samaan pieneen tilaan sulkeminen on sellainen ihanan turhautunut ratkaisu, kun ei vain enää jakseta seurata kahden aikuisen miehen piirileikkiä. Kuinka ollakaan, se osoittautuu myös oikein toimivaksi ratkaisuksi. Voin vain kuvitella, miten sympaattinen näky toisiinsa kietoutuneet vartalot ovat! Veikkaanpa, ettei kaksikkoa ole juuri harmittanut samaan tilaan lukituksi joutuminen, heh.

Niin ihana teksti, olen ihan yhtä hymyä täällä, kiitos! -Walle

[Vendela]

Sait minut kyllä tosi iloiseksi kommentillasi Walle, kiitos! Ihanaa kuulla, että tästä tuli hyvälle mielelle, koska kyllähän tämä kaksikko vähän tämmöinen pöhkö on että heille pitää takoa järkeä päähän vähän järeämmin asein Juuri tämä kun kumpikaan ei uskalla/halua/pysty tunnustamaan tunteitaan niin tarvitaan vähän ulkopuolista apua. Kumpikaan näistä ei kyllä vastustellut tuota temppua minkä muut heille järjestivät! Tästä onkin hyvä sitten suunnata katse yhteiseen tulevaisuuteen