Valloittajan lokikirja, S, scifi, 7/8

[LillaMyy]

Otsikko: Valloittajan lokikirja
Kirjoittaja: LillaMyy
Ikäraja: S
Hahmot: Zayre, Nayla-AI, ja joukko nimettömiä yksittäisiä hahmoja
Oikolukija: KARVALA
Tyylilaji: scifi, draama
Tiivistelmä: Maiden ja Planeettojen SuojeluVoimien johtajiston Zayre kulkee planeetalta toiselle tutkimassa näiden ilmapiiriä.
K/H: Hei, olen elossa. Tämä on itse asiassa jo vähän vanhempi teksti, kirjoitettu täällä pyörineisiin Originaali10- ja Scifihaasteisiin, mutta en ikinä saanut sitä aivan valmiiksi asti. Ja sitten kun sain, en ollut ihan varma, haluanko julkaista vai en. Nyt kuitenkin päätin, että julkaisen, koska edellisestä julkaisusta on ties vaikka ja kuinka kauan aikaa.

1

Päivä 1, Planeetta 1

Kaikki kunnossa. Planeetan väki ei ole vieläkään huomannut tulleensa valloitetuksi. Elävät omaa elämäänsä rauhassa. Ehkä parempi näin.

“Ehkä tosiaan parempi näin”, Zayre mutisi itsekseen painaessaan laseissaan olevan lokikirjan pois päältä. Hän katseli ympärilleen väen omalaatuista ja hiljaista elämänmenoa päätään pudistellen.

Hän ei ymmärtänyt, miten joku ei voinut huomata tulleensa valloitetuksi, mutta oli kuitenkin onnellinen siitä. Oli vain Hayaman planeetan väen itsensä kannalta hyvä, että nämä elivät omissa oloissaan muista piittaamatta, tai Suilaran kansa olisi pyyhkinyt sen pois koko galaksista.

Zayre murahti, kun hänen kämmentietokoneensa piipitti viestin merkiksi. Hän avasi koneen käyttämällä laseihinsa synkronoitua tunnistetta ja tarkisti seuraavan kohteensa. Itsensä siirtäminen Edrunan siirtokuntaan veisi suurimman osan planeetan vuorokaudesta, joten Zayre päätti käynnistää protokollan saman tien.

Hän laittoi kämmentietokoneensa takaisin piiloon ja painoi vastakkaisen kämmenensä rinnukseensa asennettua avaruusaluksen kauko-ohjainta vasten. Pieni alus leijui naamioidusta piilostaan Zayren luokse, ja hän asettui kojeiston eteen.
”Mihin seuraavaksi?” alusta ohjaava tietokone kysyi.

[LillaMyy]

2

Päivä 2, Planeetta 2

Ei muutosta aiempaan. Planeetan väki jatkaa elämäänsä tavallisesti. Yhteiselo valloittajan ja valloitetun välillä sujuu rauhallisesti. Ei näkyvissä merkkejä kapinahengestä.

”Eipä tosiaankaan”, Zayre murahti laittaessaan lokikirjan pois. Tämän planeetan väen kasvoista näki, että heidän vastarintansa oli murrettu jo vuosikymmeniä sitten. Oli sanomattakin selvää, että täällä oli käytettyä kovista keinoista kovimpia.

Osa väestä selvästikin huomasi Zayren seuraavan jokapäiväisiä toimiaan, ja viha nousi näiden katseisiin. Samasta katseesta näki kuitenkin nopeasti, että lauhkeutettu väestö ei tekisi yhtään mitään, vaikka kuinka tunnistaisi Zayren yhdeksi valloittajakansan jäseneksi. Se ei kuulunut enää edrunalaisten aivojen antamiin käskyihin.

Zayre seurasi vierestä, kuinka edrunalaisten harmaa ja mitäänsanomaton jono kulki päivittäisissä asioissaan lauhkeina kuin entisaikojen lampaat. Edes susi ei kuitenkaan saisi näitä lampaita reagoimaan, niin syvälle lauhkeutus oli asennettu edrunalaisten aivorunkoihin. Jokainen lapsi sai heti äidistä päästyään istutteen, joka veisi kansalaiselta oman tahdon.

Zayre inhosi sillä hetkellä itseään enemmän kuin koskaan aiemmin, kun hän katseli tahdotonta massaa, joiden ihmisyydestä oli jäljellä ainoastaan tunteet, joille ei voinut tehdä mitään. Jostain syystä suilarttien etevimmätkään nerot eivät olleet vielä keksineet, miten istutteella voisi vaikuttaa kohteen tunteisiin. Ne olivat ja pysyivät edelleen valloittamattomissa ja häiritsemässä lauhkeutettuja kohteita.

Inhostaan huolimatta Zayre astui avaruusalukseensa.
”Jatkamme Runoriaan”, hän tokaisi Naylaksi ristimälleen koneelle saatuaan tiedon.

[sugared]

Onneksi julkaisit, sanon minä! Tämä vaikuttaa nimittäin hurjan mielenkiintoiselta!

Zayre on ulkopuolisena tarkkailijana lukijalle täydellinen matkakumppani uusille planeetoille. Hän vaikuttaa lyhyen tuttavuuden perusteella jokseenkin hyväntahtoiselta ja neutraalilta (ei siis miltään kiihkoilijalta) hahmolta, mutta edustaa roolissaan kuitenkin pahantahtoista ja uhkaavaa valloittajaa. Ensimmäiselle planeetalle laskeutuminen näytti käyvän pehmeästi, mutta toisella Zayren ajatuksissa näkyy jo sisäisen konfliktin siementä, ja odotan kyllä innolla, mihin suuntaan Zayren ajatukset kehittyvät!

Ekan ja tokan osan lukeminen rinnakkain avasi ensimmäiseenkin uusia ulottuvuuksia. Kaikki kunnossa, kansa tyytyväinen, mutta kun oppii, että valloittajilla on käytössään lauhkettamisen kaltainen ase, ei voi olla miettimättä, miten ensimmäisen planeetan seesteisyys on saavutettu. Pidin tosi paljon siitä, miten avasit tuossa toisessa osassa pikku hiljaa "lauhkeuttamista", erittäin kylmäävää. Vaikea sanoa, olisiko edrunalaisille ollut parempi vaihtoehto, jos suilartit (hauska nimi!) olisivat osanneet hoitaa kerralla kotiin. Inhimilliset tunteet sentään vielä erottavat heidät lampaista (menemättä nyt siihen, millaisia ovat lampaiden tunteet ).

Tykkään muuten siitä, miten sujuvasti käytät "scifi-kieltä", ja erityisesti tuo virke, jossa käytettiin laseihin synkronoitua tunnistetta, jäi mulle mieleen hyvin smoothina! Itse aina kompastelen kaiken vähänkään mekaanisen toiminnan kuvauksen kanssa, joten ehkä senkin takia ihailin näitä yksityiskohtia.

Kiitos kiehtovasta ja uteliaisuuden herättävästä lukukokemuksesta, jään odottamaan jatkoa!

[LillaMyy]

sugared: Kääk, apua! En ajatellut, että kukaan lukisi tätä, kun en ole ikuisuuksiin mitään täällä julkaissut, saati sitten että kommentoisi..! Ei hitsit, mitä suitsutusta, sait mut innostumaan tästä hömpästä uudestaan sellaisella vimmalla, että pitää varmaan kirjoittaa jatko-osakin tälle tai jotain. :’D (Tämä kyseinen tarinahan on siis jo valmiina…) Kiitän ja kumarran myös smoothius-kehuista, koska scifi-kieli ei ole minullekaan sitä ominta alaa. Kiitoksia aivan älyttömän paljon kommentista! (:

3

Päivä 3, Planeetta 3

Ei mitään syytä hätääntyä. Kansa on selvästi tyytymätöntä osaansa, mutta osoittaa sen lähinnä hiljaisina protesteina. Tilannetta pitänee seurata jatkossa tarkemmin, mutta toistaiseksi tilanne on vielä hallussa.

Zayre klikkasi lokikirjansa pois ja katseli kuinka yksittäinen runorialainen istui pylvään päällä osoittamassa mieltään. Hän ei oikein ymmärtänyt, mitä mies kuvitteli saavuttavansa lakollaan, mutta toivoi siitä olevan edes jotain iloa tälle.

Koko planeetta tuntui pidättävän hengitystään odottaessaan, mitä valloittajan ja valloitetun kansan välillä tapahtuisi. Toistaiseksi runorialaiset olivat tyytyneet rauhalliseen tapaansa järjestämään lakkoja, protesteja, ja mielenilmauksia, mutta se tuskin riittäisi enää kauaa. Jokin kyti pinnan alla vain odottaen oikeaa hetkeä räjähtää.

[LillaMyy]

4

Zayre kulki Runorian katuja pitkin katsellen samalla ympärilleen. Hän tiesi jo seuraavan kohteensa, mutta Valtakunta oli käskenyt pitää tarkemmin silmällä planeettoja, jotka saattaisivat ryhtyä kapinaan. Niinpä Zayre oli päättänyt käyttää hieman enemmän aikaa Runoriassa.

Toistaiseksi mikään ei osoittanut, että kansa olisi sillä hetkellä ruvennut kapinoimaan Valtakuntaa vastaan, mutta kaikki merkit näyttivät sen olevan tulossa ennemmin tai myöhemmin. Zayre ei erityisemmin pitänyt tehtävästään tarkkailla Valtakunnan ulompien planeettojen kapinamielialaa, mutta yhtenä M.P.S.V:n eli Maiden ja Planeettojen SuojeluVoimien johtajista hänen oli pakko. Käskyt olivat käskyjä, ja niitä oli toteltava, jos halusi pitää päänsä.

Zayre kuvasi vielä viimeisen videon lokikirjaansa, ennen kuin palasi alukselleen.

[LillaMyy]

5

Päivä 5, Planeetta 4

Kaikki sujuu tavalliseen tapaansa. Ihmiskunnan rippeet elävät harmoniassa luonnon kanssa, aivan kuten kuuluukin. Ei mitään syytä jatkotutkimuksille.

Zayre katseli ympärilleen ihmisten alkukodissa ja hymähti. Jos heidän esi-isänsä olisivat käyttäytyneet fiksummin, ei tällaiselle tarkkailulle olisi nyt tarvetta. Mutta kaiken tämän harmauden keskellä oli helppo ymmärtää, missä ihminen oli mennyt vikaan. Ainoa ihmetyksen asia oli, miksei asialle oltu tehty ajoissa mitään, tai tehtiin liian vähän.

Zayre pudisteli päätään. Hän oli nähnyt holokuvia ja piirroksia siitä, millaista Maapallolla oli joskus ollut, mutta oli vaikeaa yhdistää hänen nyt näkemäänsä maisemaa niihin. Entisen väriloiston sijasta kaikkialla näkyi harmaan eri sävyjä, eivätkä maat ja meret näyttäneet enää yhtään samoilta kuin ennen. Kaikki oli muuttunut.

Nykyisin ensimmäisten ihmisten jälkeläisistä vain ne, jotka eivät halunneet luovuttaa, asuivat enää Maapallolla, eikä heitä ollut kuin murto-osa Valtakunnan asukkaista. Muutoin planeetta oli lähes tyhjillään, villieläimiäkin oli vain muutamia satoja. Ja niistä vain harvaa oli ihmisen mahdollista saalistaa.

[Avaruuspiraatti]

Kääk, melkein harmittaa, että nämä on näin lyhyitä pätkiä, kun tässä ympärillä on kauheasti kaikkea mielenkiintoista! Jos en väärin ymmärtänyt, kaikki planeetat, joilla Zayre on käynyt, ovat olleet ihmisten siirtokuntia. Kertoo ehkä ihmiskunnan itsekkyydestäkin sellainen, että vaikka teknologiaa on muuttaa pallon ulkopuolelle, asuttaa uusia planeettoja, niin silti kukaan ei ole vaivautunut pelastamaan Maapalloa. Sinnikkäitä ovat he, jotka ovat Maahan jääneet, ehkä heidän tarinallaan olisi onnellinen loppu ja jokin keino pelastaa Maapallokin löytyisi. Alkukantaisesta kuvauksesta päätellen kuitenkin pelkään, että heidän kohtalonsa taitaa olla lopulta kuolla itse pallon mukana. Kurjin kohtalo mielestäni taitaa kuitenkin olla edrunalaisilla. Olisi varmasti ihan kamalaa elää oman kehonsa vankina, olla kykenemättä toimimaan, mutta silti tuntea ja ajatella vapaasti.

[sugared]

Jeee, iloitsen suuresti, että kommenttini innosti sua eteenpäin, ja siis KYLLÄ, ehdottomasti sun pitää kirjoittaa tälle jatko-osa!

Huhuh, tuo 3. osan kuvaus pylvään päässä istuvasta yksinäisesti mielenosoittajasta oli jotenkin todella pysäyttävä. Nuorukainen on omistanut protestilleen koko elämänsä, mutta sillä ei ole edes sen vertaa merkitystä, että Zayre noteeraisi sitä lokikirjassaan. Aikamoista symboliikkaa! 4. osassa jotakin kuitenkin pinnan alla väreilee, ja vaikka yksi ihminen ei maailmaa muutakaan, voi tilanne muuttua, jos hän saa järkähtämättömällä vastarinnallaan innostettua muita mukaansa.

5. osa herätti mussa monia kysymyksiä, joita en ollut tajunnut aiemmin oikein ajatellakaan: Eletäänkö tässä meidän tuntemamme ihmiskunnan tulevaisuutta? Kuinka pitkällä tulevaisuudessa ollaan? Ovatko valloittajat ihmislajin vai jonkin ihan toisen lajin edustajia? Entä muiden planeettojen asukkaat? Aaaa, palan halusta tietää lisää! Kuva kotiplaneettamme tulevaisuuden tilasta on lohduton, mutta valitettavan mahdollisen tuntuinen. Maapallollakin pienen joukon yritykset vaikuttaa kohtaloonsa näyttävät tuloksettomilta. Mielenkiintoista nähdä, onnistuvatko valloitetut kuitenkin tahoillaan nakertamaan perustuksia valtaapitäjien selän takana niin, että maailmanjärjestystä on mahdollista horjuttaa!

Kiitos uusista osista, odotan entistä uteliaampana jatkoa!

[LillaMyy]

Avaruuspiraatti: Kääk, joku kommentoi! Olen itsekin itse asiassa miettinyt paljon tämän ulkopuolelle jäävää tavaraa, että pitäisikö siitä ehkä tehdä jotain, mutten ainakaan vielä ole saanut aikaan. Mutta ehkä joskus… Toki, ehkä tämä toimii parhaiten näin. Kiitoksia paljon kommentistasi! ((:

sugared: Pitääpi siis laittaa aivot raksuttamaan! Tykkään tosi paljon, että nämä lyhyetkin sykäykset herättävät noin paljon ajatuksia ja kysymyksiä! Vieläpä kysymyksiä, joita minäkään en tainnut kovin kummoisesti ajatella kirjoittaessani, tai jos ajattelinkin, niin en ainakaan muista vastauksiani. Ehkäpä tässä siis olisi ainesta siksi jatko-osaksi? Hmm. Paljon kiitoksia kommentistasi! ((:

6

Päivä 6, Planeetta 5

Kuvussa ei näy merkkejä säröistä. Elämä jatkuu normaalisti, eikä mikään näytä rikkovan harmoniaa vielä.

Zayre tarkkaili planeetan väestöä ja eläimistöä kuvun toiselta puolelta pitkään, ennen kuin talletti videonsa lokikirjaan. Tämä tuntui melkein liian hyvältä ollakseen totta, sillä kuvun oli odotettu kestävän vain muutamia vuosia, ei kymmeniä.

Kupu oli suunniteltu suojaamaan planeetan väestöä ja eläimistöä planeetalle kehittyneiltä myrkkykaasuilta, minkä vuoksi kuvun ulkopuolella kaikki oli kuollutta. Zayre joutui itsekin suojautumaan keinotekoisen pallonsa sisään tarkkailunsa ajaksi, sillä hän ei halunnut saada osaansa kaasuista, vaikka olisi arvatenkin jonkun mielestä ansainnut sen.

Seurattuaan kuvun alaista elämää pitkään Zayre palasi viimein takaisin alukselleen ja päästi vasta sitten oman suojapallonsa haihtumaan.
”Näytät typerältä tuon sisällä”, Nayla tokaisi hänelle.
”Näyttäisit itsekin, jos sinulla olisi ruumis”, Zayre vastasi tietokoneelleen.
”Enpäs näyttäisi, näyttäisin upealta”, Nayla väitti vastaan nostaessaan aluksen ilmaan ja suihkauttamalla sen avaruuteen.
”Niinpä tietenkin”, Zayre vastasi rentoutuessaan tuoliinsa Naylan ohjatessa avaruusalusta seuraavaa planeettaa kohti.

[LillaMyy]

7

Päivä 7, Planeetta 6

Kaikki sujuu varsin mallikkaasti. Eläimistö ja kasvisto kukoistavat, eikä kellään näytä olevan mitään halua muuttaa tilannettaan. Valtakunta voi nukkua yönsä rauhassa.

Zayre tuhahti sulkiessaan lokikirjansa. Hän ei ymmärtänyt, miksi hänet oli edes lähetetty tarkkailemaan Udreleaa, koska täällä ei asunut muita kuin maatilan pitäjiä eläimiensä kanssa. Koko planeetta oli olemassaolonsa velkaa Valtakunnalle ja sen ruokatarpeille. Mikäli planeetta ei olisi ollut mitä otollisin paikka kasvattaa eläimiä ja kasveja, olisi Valtakunta tuhonnut sen jo tuhansia vuosia sitten sen kapinoitua.

Nyt Udreleaa ei olisi uskonut samaksi planeetaksi kuin suuren kapinan aikaan, koska aiemmin sotaisa kansa oli taantunut lauhkeiksi maanviljelijöiksi. Tällä planeetalla Valtakunta oli ensimmäistä kertaa kokeillut lauhkeutusistutetta, jota oli sen jälkeen neutralisoitu, koska ensimmäiset lauhkeutuksen uhrit olivat taantuneet kuolaaviksi kasveiksi.

Zayre pudisti päätään inhossaan ja palasi nopeasti takaisin alukselleen, sillä häntä kuvotti katsella onnellisia maanviljelijöitä, jotka eivät tienneet mistään muusta kuin omasta työnteostaan. He eivät osanneet edes puhua enää, koska istute oli syönyt heidän aivojaan liian kauan liian suurella teholla. Harva se päivä joku udrelealainen kuoli, koska unohti hengittää, eikä Valtakuntakaan pystynyt enää neutralisoimaan jo asennettuja istutteita.

”Kotiin?” Nayla kysyi, kun Zayre istui viimein avaruusaluksensa suojassa.
”Kotiin”, hän vastasi helpottuneena. Hän kaipasi hetken omaa rauhaansa, mitä oli saatavissa vain kotona.