Meren kutsu, S, fantasiaficlet

[LillaMyy]

Otsikko: Meren kutsu
Kirjoittaja: LillaMyy
Ikäraja: S
Hahmot: kertoja, merenneitoja, ja merirosvoja
Oikolukija: KARVALA
Tyylilaji: fantasia, draama
Tiivistelmä: Merenneidot huusivat ja tuntuivat kutsuvan minua ja ketä tahansa muuta, joka suostui kuuntelemaan heitä.
Haasteet: FinFanFun1000, Originaali10, Fantasiahaaste
K/H: Lueskelin juhannustaikatoiveita ja selailin Pinterestiä aikani kuluksi ja törmäsin tähän kuvaan. Aloin sitten kirjoittamaan erään toiveen ja tuon kuvan inspiroimana ihan puhtaasti tajunnanvirtana jotain ja sain tämän aikaiseksi. Tämä on siis juhannustaikani Odolle, toivottavasti tykkäät! (:

Meren kutsu

Seisoin Kultaisen tikarin kannella, kun se seilasi pitkin aavaa merta. Olin ensimmäistä kertaa isäni ja tämän miehistön matkassa, enkä pitänyt siitä yhtään. Laiva heilui myrskytuulessa, ja tunsin itseni merisairaaksi, vaikken sitä ääneen sanonutkaan. Ei merirosvon tytär voinut tulla merisairaaksi.

Kävelin laivan kannella valkoiset hiukset ja mekko hulmuten tuulessa. Sade ropisi kantta vasten kuin joku olisi rummuttanut sitä. Isän miehistö hääräsi ympärilläni ja yritti olla näkemättä minua, koska nainen laivassa tiesi huonoa onnea, jokainen merimies tiesi sen. Jopa minäkin tiesin sen.

Myrsky kuulosti siltä, kuin taivas olisi valittanut, kunnes kävelin reelingin äärelle ja huomasin meren pinnalla kelluvat merenneidot. Ne huusivat ja tuntuivat kutsuvan minua ja ketä tahansa muuta, joka suostui kuuntelemaan heitä. En ymmärtänyt merenneitojen oudosta kielestä mitään, mutta näiden kutsuvat sylit ja katseet vetivät minua puoleensa.

”Älä kuuntele merenneitoja, tai ne syövät sinut”, varoitti joku miehistöstä, kun kävelin laivan keulaa kohti. Kohautin olkiani ja yritin sulkea korvani.

Katsellessani kuitenkin keulan reelingin yli meren pinnalle näin merenneitojen iloiset ja kutsuvat katseet. Niitä oli vaikea vastustaa. Yritin kääntää katseeni merenneidoista keulapuomissa killuvaan puiseen leijonaan.

En ymmärtänyt itsekään, mikä merenneidoissa veti minua puoleensa, kun pelkäsin merta. Suljin jopa silmänikin, etten näkisi tai kuulisi mitään, mutta en osannut siltikään jättää kutsua täysin huomiotta. En edes tiennyt, kutsuivatko merenneidot minua vai oliko se vain pääni sisällä, mutta jokin meressä veti minua puoleensa kummallisesti.

Huusin ääneen niin kovaa kuin pystyin aivan kuin se olisi auttanut minua unohtamaan merenneidot. Tunsin, kuinka olin jo luovuttamassa taisteluni ja antautumassa merenneidoille, kun joku tarttui olkiini tiukasti ja veti minut kauemmas reelingistä. Käännyin ympäri ja avasin silmäni vain nähdäkseni isäni huolestuneen katseen. Punaisen lierihatun liepeiltä valui valtoimenaan vettä, kun isä veti minut syliinsä ja saattoi sitten takaisin kajuutan suojaan.

[Fiorella]

Tämä teksti istui täsmälleen tuon inspiraatiokuvan tunnelmiin!

Tarina on lyhyt, mutta herätteli ajatuksiin laajempaakin kokonaisuutta. Olipa hyvä, että isä-kapteeni tuli ajoissa paikalle vetämään tyttönsä turvaan.

Ei merirosvon tytär voinut tulla merisairaaksi.

Kiehtova yksityiskohta, sillä useinhan tarinoissa merirosvon tytär juuri pärjää laivassa. Minnehän he olivatkaan matkalla? Tyttöä ei kaivattu laivaan, eikä hän tainnut itsekään kyytiin haluta, mutta mentävä oli, ilmeisesti koska isä käski - vai oliko kenties äiti kuollut ja tyttö joutunut isän hoiviin sen puolesta? Liekö määränpään satamassa odottamassa sulhasehdokas tai uusi koti? Vai oliko isä luvannut auttaa tyttöä pakenemaan epämieluisaa liittoa? Tämä tuntuu tarinan alulta, joka pistää mielikuvituksen liikkeelle!

[Sokerisiipi]

Ihanan virkistävää, että merirosvon tytär kärsii merisairaudesta eikä pidä muutenkaan merestä tai laivassa olemisesta. Yleensähän voisi kuvitella, että tuollaisella taustalla tytär tahtoo olla yhtä uskalias ja rämäpäinen kuin isänsä, mutta kertojaa ei totisesti ole tarkoitettu merille. Merenneidot olivat todella kiehtova elementti tekstissä ja herätti pohdiskelua, että miksi ne vaikuttivat merta pelkäävään tyttöön voimakkaammin kuin merirosvoihin? Voi toki olla, että tytön isä ja tämän miehistö olivat jo tottuneet merenneitoihin ja sietivät siksi paremmin näiden kutsua kuin kokematon kertoja. Jotenkin tässä asiaa painotettiin kuitenkin sillä tavalla, että uskon kyseessä olevan jotain muutakin. Tässä tosiaan olisi potentiaalia suuremman tarinan aluksi. Onneksi kertojan isä osui juuri ajoissa paikalle pelastaakseen tyttärensä. Kiitos tästä meriseikkailusta!

[LillaMyy]

Fiorella: Halusin ehkä vähän rikkoa rajoja tietyllä tapaa tämän kanssa, kun tosiaan useimmiten merirosvojen lapsetkin ovat kokeneita seiloreita, mutta tässäpä olikin ihan toisin. Siitä voipi jokainen vetää omat johtopäätöksensä, että miksi tyttö oli matkassa mukana ja minne menossa, kun ei selvästikään itse halunnut sinne päätyä. Pitää kyllä pistää korvan taakse, jos tätä vaikka joskus jatkaisi jollain tasolla. (: Kiitoksia kommentista! (:

Sokerisiipi: Kenties meren pelko on osa sitä syytä, miksi merenneidot vaikuttavat tyttöön, mutta eivät juurikan merirosvoihin, tai sitten syy lienee jossain ihan toisaalla, jokainen miettiköön tätä ihan itse. Pitää nyt kyllä ihan oikeasti pohtia, josko tätä jatkaisi jotenkin, jos tässä kerta olisi mahdollisuuksia pidempäänkin. Kiitoksia sullekin kommentista! (:

[Larjus]

Tuo löytämäsi kuvahan on nyt melkein kuin kuvituskuva tälle tarinalle Vaikka kuva ensin tulikin.

Oli kyllä kiintoisa ajatus, että merirosvon tytär ei haluaisi seilata merellä, kun ne usein tosiaan kirjoitetaan tottuneiksi seiloreiksi. Se tuo tarinalle heti alkuun jo pienen konfliktin, joka sitten pääsee sysämään juonta eteenpäin. Sinnikkäästi kertoja kyllä yrittää pärjätä - toisaalta ei oikein muuta vaihtoehtoa olekaan. Pidin siitäkin, että mainittiin se uskomus naisista laivalla ja sen tuomasta epäonnesta, ja miten merirosvot sitten tyttöön suhtautuvat, kun ei tästä eroonkaan pääse Taitavat toivoa, ettei huono onni kosketa heitä jos he eivät noteeraa naista laivassa!

”Älä kuuntele merenneitoja, tai ne syövät sinut”, varoitti joku miehistöstä, kun kävelin laivan keulaa kohti.

Siitä välttelystä huolimatta pitävät kuitenkin huolta ♥ Se on kiva. Merenneidoista sanotaan yhtä sun toista, ja on samaan aikaan kiinnostavaa että kamalaa ajatella, mitä kertojalle olisi käynyt, jos isä ei olisi häntä ajoissa pysäyttänyt. Ovatko miehistön varoitukset totta, vai tekisivätkö merenneidot jotain muuta 🤔 Paras vaihtoehto kuitenkin pysyä siellä laivassa, turvallisempi paikka, vaikka kertoja taitaisi mieluiten pysytellä maissa. Kyllä tää on ilosempi loppu kuin se, mitä varoitusten perusteella olisi käynyt, jos tyttö olisi päässyt merenneitojen kutsuun vastaamaan.

Tää oli oikein mukava pieni lukupala, kiitos tästä!

[LillaMyy]

Larjus: Järkytykseni oli suuri, kun huomasin tämän saaneen kommenttia, kun en oikeasti edes meinannut muistaa kirjoittaneeni tällaista... :'D Oh well, on se hyvä, että joku joskus muistuttelee minuakin omista jutuistani. Piti oikein itsekin lukea tämä ensin, kun en muistanut koko tekstistä juuri mitään. Minulla on sellainen muistikuva, että merenneidot olisivat tehneet oikeasti jotain ihan muuta, että se on vain uskomus, että nämä söisivät ihmisiä, mutta en nyt mene vannomaan sitä. Kiitän kuitenkin kommentistasi, oli virkistävää päästä itsekin lukemaan tekstiä, jota ei muistanut aluksi edes kirjoittaneensa!