Nimi: Pahvikruunut
Ikäraja: S
Genre: fluffy
Hahmot: Paavo/Julius
Haasteet: Fluffy10 #4, Ficlet300 (sanalla 74. Pahvi)
A/N: Julkaistu alun perin Finin joulukalenterissa 2020. Uudelleenjulkaisuun haasteiden takia.
Julius kaivoi Burger Kingin kassista herkkua toisen perään olohuoneen pöydälle: kääreissä olevia hampurilaisia; paperinyssyköitä täynnä pikkunaposteltavaa; koomisen suuria pahvimukeja, jotka lotisivat täynnä limsaa. Paavo virnisti, kun pikkujouluja edeltävän ”kevyen illallisen” (näitä sanoja Julius oli käyttänyt, mutta näemmä hyvin ironisesti) kaikki ainekset oli vihdoin kaivettu esille. Tuntui hassulta, että heille kahdelle oli varattu niin paljon ruokaa, että siitä riittäisi varmasti yöpalaksi ja aamupalaksikin.
”Ai niin! Unohdin jo…”
Julius sukelsi takaisin paperikassin syövereihin ja kaivoi sieltä kaksi värikästä pahvikruunua – sellaisia, joista Burger King oli tullut kuuluisaksi.
”Eiks noi oo yleensä lapsille?”
”Noooooh… jos osaa pyytää nätisti ja vedota poikaystävänsä lähestyviin synttäreihin…”
”Hei! Senkin huijari!”
Paavo tuikkasi kielensä ylös ja irvisti. Eivät hänen synttärinsä olleet vielä, eivät lähelläkään, ellei sitten halunnut uskotella, että elokuu ja joulukuu olivat muka ihan toistensa naapureita kalenterissa. Julius taittoi ensimmäisen kruunuista auki ja asetti sen juhlallisesti Paavon heinänvaaleiden hiusten päälle.
”Sehän sopii sulle niinku, öö… kruunu päähän.”
Paavo kiskoi omaa kruunuaan sovittelevan Juliuksen viereensä istumaan kietomalla kätensä hänen vyötärönsä ympärille ja painoi huulensa hänen leukaperäänsä. Julius hihitti ja heilui otteessa – hän oli kaulaansa myöten maailman helpoin ihminen kutiamaan. Kyllähän Paavo asian totta kai tiesi, ja hänen suosikkiasioitaan olikin kiusoitella Juliusta. Tällä kertaa hän kuitenkin laannutti pusutteluhyökkäyksensä ja tyytyi vain nojaamaan päänsä Juliuksen olkapäälle. Poikien pahvikruunut rasahtivat yhteen ja nostattivat Paavon huulille vienon hymyn.
”Ei vaan, ihana yllätys. Vähän juhlallisempi fiilis. Ja kiva että saatiin tää pieni hetki vaan meille kahdelle ennen pikkujouluja.”
”Jep. Ei tässä talossa rauhaa tulla saamaan muutamaan tuntiin tän jälkeen… Elia ja Moona sanoi tulevansa meinaan jo kuudelta.”
”Mä kuulen jo Moonan huutonaurun päässäni.”
Julius naurahti ja haroi kädellään yhdestä pienestä paperipussista mozzarellatikun.
”Otetaanks meidän oma Kaunotar ja Kulkuri -hetki?”
Paavo nosti päänsä, nauroi hytkyen mutta äänettömästi ja nyökkäsi. Julius rouskaisi paneroidun juustotikun toisen päädyn. Paavo asettui häntä vastapäätä ja painoi lämpimät huulensa poikaystävänsä suulle.
