Jäi vain haaveisiini (S) Dudley/Hermione

[Grenade]

Waulish: Hahah, no tämä on totisesti yksi rareimmista rareistani, joten ei ihmekään, jos on hämmentänyt. Dudleytä oli mielenkiintoista kirjoittaa, vaikka se tosin jäikin siihen yhteen yritykseen. Ehdottomasti Dudleytä jäytää, että Harry on ehtinyt napata söpön tytön kainaloon ennen häntä. Kiitos paljon kommentistasi! ^^

Fiorella: Tervetuloa Hermione/Dudleyn pariin, täällä on hämmentävää! Dudley on kirjoissa kerrottu Harryn näkökulmasta, joten siksikin hän varmasti on jäänyt musta-valkoiseksi hahmoksi, vaikka myöhemmissä kirjoissa jotain hyvääkin sentään jo pilkahtaa. Uskoisin, että hänessäkin varmasti on jotain hyvää, ja ehkä tämä voi olla yksi askel siihen, että hänkin alkaa ymmärtää taikamaailmaa. Ken tietää. Kiitos paljon kommentistasi! ^^

[Vendela]

Kommenttikampanjasta hei!

Päädyin ottamaan tämän listauksestasi ihan puhtaasti tämän harvinaisen parituksen vuoksi! Lisäksi toki myös nimi kiinnosti, ja kuten lopulta sitten selvisi, niin ihastus oli varsin yksipuolista ja jäi tosiaan pelkkiin haaveisiin. Aika surullista, mutta toisaalta myös realistista. Sillä ihan kaikella rakkaudella Dudleya kohtaan, niin voisinpa melkein vannoa että Hermione ottaisi kenet tahansa kumppanikseen ennen häntä

En lukenut noita aikaisempia kommentteja, joten jos tässä kovasti toistan niitä niin pahoittelut. Mutta itseäni jäi kovin kiinnostamaan ja mietityttämään miksi Vernon oli niin pahalla päällä ja mistä tämä tahtoi Petunian kanssa keskustella? Liittyikö se jotenkin Harryyn? Hienosti olit kuitenkin kuvannut koko tuon kohtauksen ja Dudley oli juuri sellainen minkälaiseksi hänet itsekin miellän. Joten onnistunutta toimintaa

Sitäkin jäin tässä vielä pohtimaan, että miksi Dudley ei ottanut kuvaa itselleen? No, toki hän säikähti tuossa tilanteessa, että siinä mielessä ymmärrettävää että hän työnsi sen vain takaisin sinne mistä oli sen löytänyt. Mutta palasiko hän myöhemmin katsomaan kuvaa uudelleen? Mihin asti hänen haaveensa ja fantasiansa oikein kulkeutuvat tuon kuvan myötä?

Ikäähän tällä tekstillä on, mutta toisaalta tämmöinen canonia täydentävä pieni kohtaus kestää hyvin aikaa. Pidin tästä tosi paljon vaikka en oikein osannut tätä sijoittaa mihinkään tiettyyn ajankohtaan. Ehkä tämä kuitenkin jonnekin kirjasarjan loppupuolelle asettuu, en tiedä miksi ajattelen näin, mutta sellainen fiilis vain tuli

Kiitos tästä,
Vendela

[Grenade]

Hahah, tämä paritus on varmasti kyllä yksi ficcausurani rareimmista, vaikka on niitä rarepareja tullut sen jälkeenkin kirjoitettua. Ja jotkut on jo ehtinyt kadotakin, mutta tämän olen jättänyt, kun kuuluu ekoihin ficceihini. Mä luulen myös, että Dudley olisi varmasti yksi viimeisiä, joita Hermione jaksaisi katsella. Vaikka toisaalta, olisihan heillä jästijuttuja keskusteltavanaan. Mutta en kyllä näe tälle parille mitään tulevaisuutta.

Mitä Vernonin ja Petunian keskusteluun tulee, olettaisin sen käsittelevän jotenkin kai raha-asioita, ja niitä ei sitten Dudleyn kanssa keskustella, ettei toiselle tule paha mieli. Ja ehkä Dudley ymmärsi, ettei kuvan ottamisesta itselle koituisi mitään hyvää, sillä Harry voisi sitä kaivata vielä tai pahimmassa tapauksessa löytää Dudleyn omistuksesta. Itse olin kai jotenkin ajatellut tämän sijoittuvan jonnekin kirjasarjan puoleenväliin, mutta näin kymmenen vuotta myöhemmin on kyllä myönnettävä, että yksityiskohdat on päässyt unohtumaan.

Kiitos paljon kommentistasi! ^^ <3

[Larjus]

Tämmöstä paritusta en voinut mitenkään jättää väliin kun tuli bongattua Ihan yksipuolisenahan tämä pysyi, ei päässyt Hermione Dudleya edes näkemään. Ehkä niin paras 😅

Minäkertojalla ficin lukeminen oli hauskaa vaihtelua, varsinkin kun Dudleyn mielenmaisemia ficeissä käsitellään niin harvoin. Nauratti vähän väkisinkin hänen suunnitelmansa sipsinmurusten piilottamisesta Harryn tyynyn sisään Niin randomia, eikä ehkä jäynäksikään kovin hyvä, mut sopii Dudleyn ideaksi just siks! XD Vaikka hän sitten itsekin totesi, että ei se ollutkaan hyvä idea. Harrya pitää tietty kiusata jotenkin, vaikkei raukka ole edes paikalla. Toki meni sitten sekin vähän mönkään valokuvan ja varsinkin Hermionen takia.

- Duddelidups, oletko siellä vielä? Saat tulla taas katsomaan televisiota, eihän se 45'' riitä sinulle mitenkään, äitini ääni kuului jotenkin heikosti alakerrasta.

Lol Niin, onhan 45 tuumaa niin hirmusen pieni telkkarikoko!

Vähänkös söpöä jopa tuo, miten Hermione ihan valokuvankin kautta valloitti Dudleyn sydämen. Aikamoinen ihastus, kun meni yöunetkin! Ehkä Dudley lopulta pääsi siitä edes jotenkin yli. Mutta muistoista ei tainnut Hermy kadota koskaan, semmonen fiilis mulle ainakin jäi varsinkin ton lopun takia. Vähän haikeeta, mutta... Haikeet ficit on kivoja Niin kuin oli tämäkin, oikein mukava ja virkistävä lukukokemus!

[Angelina]

Kommenttiarpajaisista hei! Ei varmaan yllätä, että minäkin valitsin tämän erikoisen parituksen vuoksi Nimi jo paljasti, ettei tässä ole luvassa mitään onnellisen siirappista loppua ja se vain lisäsi mielenkiintoa siihen, miten oikein oot Dudley/Hermionen toteuttanut. Ja pakko sanoa, että näin se toimi vallan mainiosti!

Musta oli tavallaan jotenkin todella suloista, miten Dudley noin vaan meni ja ihastui Hermioneen pelkän valokuvan perusteella :'3 Ja kun kyseessä oli vielä noita JA Harryn ystävä! Kuva taisi todellakin tehdä melkoisen vaikutuksen

Muakin jäi pohdituttamaan se, että mitä olisi mahdollisesti tapahtunut jos Dudley olisi joskus tavannut Hermionen! Tuskin siitä mitään vuosisadan romanssia olisi silloinkaan syntynyt, mutta silti se olisi saattanut olla kiintoisaa. Mietin myös, että onkohan Dudley uskaltanut edes jotenkin hienovaraisesti vihjaillen kysellä Harrylta tämän ystävistä - vaikka tuskinpa, kun serkusten välit olivat mitä olivat.

Pidin kovasti tämän hienovaraisesta toteutuksesta ja siitä, millaiseksi Dudleyn olit kirjoittanut. Hän tuntui hyvin aidolta ja omalta itseltään - tuo järkytys siitä, että Vernon komensi häntä, sekä myös ajatus Harryn jekuttamisesta... Kaikki oli kovin Duddista Kiitos tästä ♥