Title: Kummallista kihelmöintiä
Author: LillaMyy
Rating: S
Pairing: Albus Dumbledore/Cornelius Toffee
Beta: Saappaaton
Genre: drama
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta. Summary ja kursvioitu pätkä ficcissä on Robinin ’Kuinka eskimot suutelee’ -biisistä, enkä siis omista sitäkään.
Summary: ”Ne tekee sen nenällä”Challenges: Kirjoitusterttu (haaremiterttu: Albus Dumbledore), Teelusikan tunneskaala (hermostuneisuus) ja Neljän tuvan haaste (Rohkelikko)
A/N: Ihan vaan, koska Saappaaton sanoi joskus irkissä: ”Otat Lilla vaikka tosta nyt vähän Robinista inspistä ja kirjotat Eskimosuukkoja nimisen ficin Albus/Toffeeta mulle”… :’D Nimestä nyt ei ihan tullut tuota, mutta muutoin menin haasteen mukaan… :’D P.S. ”<Saappaaton> "Kummallista kihelmöintiä, Albus/Cornelius", <Saappaaton> Hitto kun pitää pistä ikäraja mukaan, muuten toi ois niin harhaanjohtava
”
Kummallista kihelmöintiä
Albus katseli työpöytänsä toisella puolella istuvaa taikaministeriä puolikuulasiensa takaa. Cornelius näytti aivan kuin hän olisi tullut paikalle jostain ihan muusta syystä kuin mitä hän oli suustaan päästänyt, sillä tämä pyöritteli käsiä sylissään hermostuneesti. Albus liitti pitkien sormiensa päät yhteen pöydällään ja tutkaili hermoilevaa taikaministeriä rauhallisena.
”Cornelius, mitä jos säästäisit meidän molempien aikaa ja kertoisit, mitä ikinä tulitkaan tänne kertomaan minulle?” Albus ehdotti pitkän hiljaisuuden jälkeen. Puhuteltu liikahteli tuolissaan hetken katsoen käsiään, avasi sitten suunsa ja sulki sen saman tien uudestaan.
”Albus, minä…” hän aloitti, mutta lopetti sitten nopeasti ja jatkoi käsiensä tuijottelua. Albus naputteli sormenpäitään yhteen ja odotti odottamistaan, että toinen avaisi sanaisen arkkunsa. Cornelius kuitenkin pysytteli visusti hiljaa ja pyöritteli peukaloitaan.
Lopulta hiljaisuuden venyttyä äärimmäisiin mittoihin, ei kumpikaan velhoista kestänyt enää pidempään ja molemmat avasivat suunsa yhtä aikaa.
”Cornelius…”
”Albus…”
Molemmat herrat sulkivat suunsa yhtä nopeasti kuin olivat ne avanneetkin, ja Albus viittasi nuoremman puoleen, jotta hän sanoisi oman asiansa ensiksi. Cornelius nosti katseensa sylistään ja karautti kurkkuaan.
”Minä… Minusta tuntuu, että tämä oli huono ajatus”, hän möläytti ja nousi nopeasti tuoliltaan tiputtaen knallinsakin sylistään. Hän kumartui nolona nostamaan hattunsa lattialta Albuksen noustessa omalta tuoliltaan saattaakseen vieraansa työhuoneen ovelle.
He kävelivät yhtä matkaa puhumatta mitään, kunnes Cornelius tarrasi ovenkahvaan ja väänsi sitä kaikin voimin aivan kuin olisi halunnut vain mahdollisimman nopeasti pois huoneesta ja Tylypahkasta. Hän kuitenkin kääntyi vielä vilkaisemaan Albusta, kun tämä taputti häntä olkapäälle hyvästien merkiksi. Albus oli kuitenkin ilmeisesti seissyt lähempänä Corneliusta kuin nuorempi oli olettanutkaan, sillä heidän nenänsä hieraisivat toisiaan Corneliuksen kääntäessä päätään.
Entistäkin nolompana nuori taikaministeri suorastaan pakeni huoneesta sanomatta hyvästejäkään jättäen Tylypahkan rehtorin seisomaan oviaukkoon hieromaan nenäänsä. Jostain syystä Albuksen nenänvartta kihelmöi kummallisesti Corneliuksen nenän kosketuksen jälkeen. Sitten vanhan rehtorin mieleen kuitenkin nousi sanonta, jota jästit käyttivät eskimosuukoista, jonka mukaan
ne tekee sen nenällä. Sitä pohtien Albus asteli takaisin istumaan hieroen kihelmöivää nenäänsä.