Ficin nimi: Kääpiö ja Hurtta
Kirjoittaja: Odo
Fandom: Game of Thrones
Genre: Draamahko arkiviipale.
Hahmo(t): Tyrion Lannister ja Hurtta
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Kunnia Martinille, jota ihailen ja kiitos heille, jotka toivat sarjan töllöön sekä näyttelivät näitä uljaita hahmoja. <3
Tämän kirjoitin oikeastaan inspiroituneena ruttopojan syntymäpäivätoiveesta, vaikka ei ihan siihen istunutkaan ihan täysin. Menköön omistus kuitenkin hänelle, kun tässä esiintyy toivotut hahmot, vaikka muita toive-elementtejä ei tainnutkaan mahtua. Rehellisesti kirjojen lukemisesta ja sarjan alkukausien katsomisesta on sen verran kauan, etten muista ihan kaikkia yksityskohtia ja niin edelleen, että tämä on kirjoitettu ihan fiilispohjalta, eikä kannata turhaan stressata miettimällä canonia. Koska olen vakaasti sitä mieltä, etten koske Tulen ja jään lauluun ficatessani, tämä pohjaa täysin tv-sarjaan muistoihini, jos osuu siihenkään.
Myönnän, että on hölmöä "kieltäytyä" kirjoista ficcaamisesta, kun ficcaa kuitenkin tv-sarjasta, mutta tässä on oikeastaan liiallista kunnioitusta Martinia kohtaan, että kirjojen tyyli, juoni ja kaikki on niin täydellistä, etten koske siihen, kuten en koske TSH:nkaan. Mutta sanotaanko näin, että sarjan "floppaus" laski rimani, että sarjapohjaisia ficcejä olenkin pari kirjoittanut aiemmin tänne, max. K11 ikärajalla.
KÄÄPIÖ JA HURTTA
Tyrion ei ollut koskaan pitänyt Hurtasta. Nyt he kuitenkin istuivat Tyrionin kantakapakassa vastatusten baaripöydässä. Joivat ja söivät sekä pelasivat korttia.
Tyrion oli tullut etsimään itselleen naisseuraa, ei suinkaan koiraa ilman pöytätapoja. Vaikutti sille, että Hurtta oli lähetetty vahtimaan häntä, vaikka moiseen ei ollut syytä. Mitään epätavanomaista ei ollut tapahtunut Kuninkaansatamassa aikoihin.
Ei sen jälkeen, kun Robert oli noussut valtaan. Tyrion oli katsonut, miten Cersein lapset varttuivat ja kasvoivat ja miten Hurtasta oli tullut nuoren Joffreyn vahtikoira. Nyt Joffreyn oikuista johtuen Tyrionin seurassa oli tuo kapinen rakki. Tyrion ei kuitenkaan ollut vihainen. Enemmänkin huvittunut.
“Tiesitkö, että aion kusta Muurilta kuin Kuningas?” Tyrion naurahti. Hurtta murahti.
“Minä aion joskus kostaa veljelleni.” Hurtan kasvoilla oli vakava ilme. Tämä ei katsonut leimuavan takkatulen suuntaan, mutta Tyrion tiesi tämän ajattelevan sitä. Tiedostavan sen.
“Ehkä sinunkin pitäisi kusta”, Tyrion sanoi ja löi korttinsa pöytään. Hurtta haukkasi lihakimpaleen ja katsoi omat korttinsa. Tyrion maksoi häviöstään muutaman kolikon. Hurtta murahti ja otti kolikot, kun Tyrion nousi pöydästä lähteäkseen.
“Nyt aion mennä naisiin”, Tyrion sanoi, eikä Hurtta seurannut häntä ulos kapakasta. Tyrion mietti, mitä Hurtta todella itse halusi, jos panta ei tätä kuristaisi. Tyrionin pakotie olivat naiset, mutta Hurtalla ei sellaista mahdollisuutta ollut. Hetken Tyrion sääli Hurttaa.