Naarmuja (Harry/Draco, S)

[Sisilja]

Nimi: Naarmuja
Kirjoittaja: Sisilja
Ikäraja: S
Paritus: Harry/Draco
Tyylilaji: Draama
Vastuuvapaus: Rowling omistaa, minä vain lainaan enkä saa tästä rahaa.
Yhteenveto: Potterien avio-onni on säpäleinä. Draco on uuden elämänsä alussa.

Alkusanat: Ficci osallistuu 12+ virkettä XIII -haasteeseen. Olin kirjoittanut ensin humoristisen tekstin, johon olin sinänsä tyytyväinen, mutta joka virkehaasteesta johtuen eteni liian nopeasti. Sitten syntyi tämä.


Naarmuja


Lukiessaan Harry Potterin avioerosta Draco on epävarma. Iltapäivälehti on toki vailla kunnollista lähdepohjaa, mutta siitä huolimatta Dracon ajatukset katkeavat ja olosta tulee vähän hutera. Hän nielaisee ja vilkaisee käsiään, hänen sormensa ovat punoittavat ennemmin kuin sinertävät, ja kuitenkin Dracosta tuntuu kuin kaikki veri olisi karannut hänen kehostaan yhdessä silmänräpäyksessä.

Kahvilan ovi aukeaa kolahtaen ja Draco nostaa vaistomaisesti lehden kasvojensa eteen, vaikka oikeudenkäynnistä on jo aikaa ja hän on täysin vapaa mies. Vapautta on vain kovin vaikeaa uskoa todeksi, kun pelkää alati sen menettämistä, Draco tuumaa, laskee lehden hitaasti takaisin pöydälle ja tarttuu kahvikuppiinsa. Tänään piti sitä paitsi olla hänen vapaapäivänsä, hänen piti viettää se murehtimatta yhtään mistään, mutta niin vain Potter on jälleen kerran etsiytynyt hänen naamansa eteen kuin sitkeä herhiläinen, jota ei saa karistettua kintereiltään.

Kahvilaan on astunut nainen, jolla on yllään nukkavierut vaatteet ja joka kauppaa kopastaan ruusuja. Ne näyttävät hieman nuupahtaneilta ja kenties niiden lehtiä on nakertanut toukka, mutta Draco säälii naista ja päättää ostaa yhden. Kaksi sulmua, se ei ole paljoa eikä Draco ole yhtä pihi kuin isänsä, joka kohdisti tarmonsa ja himonsa omaisuuden haalimiseen samalla kun todellinen elämänjano jäi taka-alalle.

Draco ei halua elää kuten isänsä, sen hän on vihdoin ymmärtänyt ja antautunut kohtaamaan uuden elämänsä sen sarastaessa hänen edessään kovin kirkkaana. Hän vilkaisee vielä etusivun otsikkoa, selaa varmuuden vuoksi sivulle viisi ja lukee muutaman rivin siitä, kuinka poika joka elää ei elä suinkaan perhettään varten ja Potterien avio-onni on säpäleinä. "Mennyttä on Potterien auvoisa perhe-elämä, jaettu arki ja yhteinen hautapaikka", toimittaja kirjoittaa ja Draco epäilee, että kynäilijä on saanut oppinsa Luodikolta.

Hän juo kahvinsa ja lähtee, mutta ikävä kyllä uutisen herättämä ajatus jää vaivaamaan häntä. Jos Potterit todella ovat eronneet, silloinhan Harry saattaa olla yhtä yksin kuin hän, ja hänen läheisetkin ihmissuhteensa sentään ovat naarmuja täynnä. Kiivetessään portaat ylös kotiovelleen Draco toteaa, että on hyvä punnita vaihtoehtoja tarkkaan. Hän voi ummistaa silmänsä tälle "mahdollisuudelle", jatkaa matkaa ja olla haihattelematta turhia. Tai sitten hän voi marssia suoraan kirjoituspöytänsä luo, raapustaa Potterille lyhyen kirjeen ja laittaa sen kirjekuoreen – paitsi ettei todellakaan voi, sillä hänen laatikostaan löytyy ainoastaan kirjekuoria, joissa on hänen sukunsa vaakuna mahtipontisena kaiverruksena. Mikäli Potter saisi sellaisen kirjekuoren, tämä heittäisi sen avaamattomana takkaan.

Niinpä Draco kääntyy kannoillaan ja poikkeaa kirjakauppaan ostamaan simpukankuoren väriä muistuttavia helmiäisenvalkoisia kuoria, koska ei hän sentään ruskeaa kirjekuorta halua lähettää. Kassalla Draco päätyy ostamaan päivän lehden silkkaa impulsiivisuuttaan, mutta ei ehdi kaupan ovea pidemmälle, kun hän törmää Harry Potteriin ja valahtaa valkoiseksi kuin lakana. Potterin silmissä vilahtaa häive hölmistystä, joka vaihtuu nopeasti varautuneisuudeksi. "Olet näemmä huomannutkin viikon absoluuttisen ykkösuutisen", Potter tokaisee ja viittaa lehteen Dracon kainalossa.

Draco yrittää pitää harvoja lankoja käsissään, vaikka hänen polvensa ovat pettää alta ja hänen tekisi mieli purskahtaa itkuun kuin pikkulapsi. Olin ostamassa kirjekuoria, jotta voisin kirjoittaa sinulle, lehti oli vain harhaostos, en ollut ehtinyt lukea kuin jutun alun ja olin aidosti kiinnostunut, mutten siitä syystä kuin luulet – yhtä hyvin hän olisi voinut heittää kaikki rahansa lautturi Kharonille, lopputulos olisi tuskin ollut parempi.

Draco ei sano sanaakaan, ei ole mitään sanottavaa, ei mitään millä hän voisi pelastaa tilanteen, ja Potter kääntää hänelle selkänsä niin kuin on tehnyt lukemattomia kertoja aiemmin. Kierre ei katkea, ei sillä kertaa, ei ehkä koskaan.



Sanalista:
1. epävarma
2. iltapäivä
3. sinertävä
4. kolahdus
5. kahvi
6. etsiytyä
7. ruusu
8. toukka
9. himo
10. sarastus
11. säpäle
12. hauta
13. ikävä
14. naarmu
15. kiivetä
16. silmä
17. kaiverrus
18. mikäli
19. simpukka
20. lakana
21. häive
22. absoluuttinen
23. lanka
24. lautturi
25. kierre

[Fairy tale]

Tämäpä oli mielenkiintoinen löytö. Haluan nostaa tämän yhden kohdan esille, koska tässä oli sitä jotain. Sellaista spontaania ajatuksen kulkua kesken ficin, jossa keskiössä oleva Draco päättää jotain ja tajuaa sitten samassa että ei se olisikaan sopivaa.

...tai sitten hän voi marssia suoraan kirjoituspöytänsä luo, raapustaa Potterille lyhyen kirjeen ja laittaa sen kirjekuoreen – paitsi ettei todellakaan voi, sillä hänen laatikostaan löytyy ainoastaan kirjekuoria, joissa on hänen sukunsa vaakuna mahtipontisena kaiverruksena.

Voi Dracoa. Toivottavasti hän keksii jonkun toisen keinon olla yhteydessä Harryyn.
Ja vielä kun sait nuo haastesanat ujutettua tuonne tekstin lomaan. Pidin tästä kaikenkaikkiaan.

[Sielulintu]

Vau, tää oli todella hyvä.
Tykkäsin ideasta, ja tyyli oli tähän jotenkin tosi sopiva. Haasteen sanatkin oli tekstissä tosi luontevia ja osuvia. Dracon ajatuksista pidin myös erityisen paljon. Varsinkin kohta, jossa hän pohdiskeli isäänsä ja sitä, että haluaa itse olla erilainen, oli musta mieleenpainuva ja todentuntuinen. Varmasti Draco jälkeenpäin ajattelee vanhempiensa valintoja ja miettii, miten voisi itse toimia eri tavalla.
Loppu oli myös kiva. Kohtaaminen Harryn kanssa oli kyllä varmasti Dracollekin odottamaton yllätys, mutta ehkäpä myöhemmin kaksikko keksii jonkin keinon lähestyä toisiaan ilman vääränlaisia kirjekuoriakin

[Vendela]

Pidin tästä. Tämä herätti paljon kysymyksiä joihin toivoisin vastauksia. Ehkä pieni jatko-osa voisi olla paikallaan?

Jäin miettimään tätä:

kuinka poika joka elää ei elä suinkaan perhettään varten ja Potterien avio-onni on säpäleinä

Tarina ei kerro miksi Pottereiden avioliitto kariutui, mutta haluaisin kovasti tietää syyn. Tietääkö Draco sen? Tai aavistaako hän jotain?

Mieltäni jäi myös askarruttamaan, että mitä Draco olisi Harrylle kirjoittanut. Ja miksi tämä ylipäänsä olisi halunnut kirjoittaa toiselle? Ymmärrän, että he molemmat ovat yksin, mutta se ei riitä (minulle) ainoaksia syyksi. Se, katkeaako kierre koskaan on näköjään Dracon käsissä, sillä Harry ei taida tuntea lähentymisen tarvetta?

Äh, tässä kommentissa on enemmän kysymyksiä kun olisi suotavaa, mutta teksti todellakin herätti pohtimaan näitä. Haasteena tämä oli onnistunut ja sanat oli käytetty hienosti.

Kiittäen,
Vendela

[Sisilja]

Kiitos tosi paljon kommenteista ja anteeksi etten ole vastannut niihin aiemmin! Luin ne kyllä tuoreeltaan ja ne ilahduttivat minua kovasti.

Fairy tale: Mietin itse asiassa juuri tuota kohtaa pitkään, että onko se liian irrallinen ja erilainen kohta tässä lyhyessä kokonaisuudessa. Oli siis tosi kiva kuulla, että se pisti silmään positiivisella tavalla!

Sielulintu: Oon viime aikoina lukenut (tai oikeastaan kuunnellut äänikirjoina) Pottereita uudestaan ja täytyy neljän ensimmäisen kirjan perusteella myöntää, että olen vähän päässyt unohtamaan, kuinka kamala Draco on osannut olla... kuitenkin uskon myös siihen, että ihminen voi kehittyä paljon teinivuosistaan. Toivottavasti myös Draco.

Vendela: Kauheasti kivoja kysymyksiä! Vähän jäi harmittamaan, että haaste rajoittaa niin kovasti. Ei millään saa tekstiin ujutettua kaikkea sitä tietoa mitä haluaisi ilman että virkkeistä tulisi painajaismaisia. Hmm. Niin. Luulen, että Draco on aika kankea tyyppi, ja kirjeen kirjoittaminen tuntui helpoimmalta tavalta lähestyä ihmistä, jota ei ole ystävällismielisesti lähestynyt sitten vuoden 1991. Mulla on jo pitkään ollut jonkinasteisena headcanonina, että Draco on hyvinkin voinut elätellä Harryyn jo kouluvuosina ihastuksenpoikasta, mutta ei ole tietenkään voinut tehdä mitään, kun pojat ovat keskenään niin syvällä periviholliskuopassa. Uskoisin myös, että Dracon ostaman lehden sivuilla saatettaisiin ainakin veikkailla Potterien avioliiton päättymisen syitä. Suunnittelin itse asiassa joskus kirjoittavani pidemmän ficin tällä kirjeen kirjoittamisen teemalla, mutta jäädytin idean, sillä mulla on jo yksi ikuisuusprojekti-Drarry, joka vaatii tulla loppuun saatetuksi. Siksi ujutin teeman tähän tynkäficciin. Eipä silti, voihan teemaan vielä joskus palata, mikäli siltä tuntuu!

[Vuorna]

Aamua! Tämä on roikkunut jossain välilehtieni syövereissä semmoisena "lue kun ehdit"-tekstinä, ja nyt näin maaliskuisena aamuna vihdoin ehdin tähän paneutua. Ja onneksi ehdin, tämä oli nimittäin aivan hurjan mielenkiintoinen teksti! Virkehaasteen tuotoksia luen aina mielelläni ja asetelma tässä oli muutenkin todella kiinnostava.

Dracon reaktio tähän Harryn avioeroon herätti minussa paljon ajatuksia ja kysymyksiä. Kouluaikainen ihastus, muuta historiaa, vai mitä siellä on taustalla. Mua ei haitannut oikeastaan lainkaan se, että tässä ei eksplisiittisesti selitetty kaikkea auki, itse vaan viihdyin pohtiessani niitä kaikkia mahdollisuuksia. Tässä oli samalla mielenkiintoinen vastakkainasettelu Dracon ja Luciuksen välillä. Myös Dracon kasvaminen Tylypahkassa vietettyjen vuosien jälkeen käy tästä todella selkeästi ilmi.

Jos Potterit todella ovat eronneet, silloinhan Harry saattaa olla yhtä yksin kuin hän, ja hänen läheisetkin ihmissuhteensa sentään ovat naarmuja täynnä.

Oho, tämä oli minusta erityisen vaikuttava kohta. Dracon ajatusprosessi tässä on aika suoraviivainen ja tietyllä tapaa myös riipaiseva. Hän on niin yksin, että kouluaikojen vihollinenkin näyttää jo houkuttelevalta kohteelta. Ehkä hän kokee tietynlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta Harryn kanssa?

Draco ei sano sanaakaan, ei ole mitään sanottavaa, ei mitään millä hän voisi pelastaa tilanteen, ja Potter kääntää hänelle selkänsä niin kuin on tehnyt lukemattomia kertoja aiemmin. Kierre ei katkea, ei sillä kertaa, ei ehkä koskaan.

Voi Harry, joka säntää suoraan tekemään vääriä johtopäätöksiä. Kierre ei tosiaan katkea, mutta sitä varten Dracon pitäisi ehkä lähettää se kirje tai avata ainakin suunsa. Kommunikaatiota nämä kaksi kaipaisivat, mutta ehkä Draco ymmärtää vielä joskus, että pelkästään tuijottamalla ei kovin pitkälle päästä. Kirjeelle on vaikea kääntää selkänsä, joten kenties se sitten aloittaisi miesten lähentymisen?

Virkehaasteen sanat sulautuivat joukkoon erittäin luontevasti, tosi hyvää työtä oot sen kanssa tehnyt. Sun kirjoitustyylistä pidän myös paljon, mä en oikein osaa selittää että mikä siinä oikein ilahduttaa niin paljon, mutta kokonaisuutena kaikki vaan toimii! Tämä teksti pohditutti ja jätti kysymyksiä, mutta mua itseäni se ainakin vaan ilostutti kovasti. Kiitos tämän tekstin kirjoittamisesta, mä pidin tästä todella paljon!

[Angelina]

Oi että miten hieno tää oli! Jaksan aina hämmästellä miten ehjiä ja toimivia kokonaisuuksia ihmiset saa aikaan tuon 12+ haasteen kautta, eikä tämä ollut poikkeus.

Dracon reaktio Harryn eroon oli mielenkiintoinen ja pohdin samoja juttuja kuin Vuorna, että mistä moinen kiinnostus. Kouluaikaisesta ihastuksesta, vai siitä että Draco on niin yksinäinen ja Harry on jotain vanhaa tuttua? En tiedä, mutta muakaan ei haitannut se, että asia jäi lukijan pohdittavaksi. Musta oli jotenkin hellyyttävä ajatus, että Draco kiirehti ostamaan uusia kirjekuoria koska ei todellakaan voi käyttää niitä joita hänellä on kotona ja jos Harry on yhtä yksin kuin hänkin... Aww, samaan aikaan todella söpöä, mutta kuitenkin aika surullista.

Draco yrittää pitää harvoja lankoja käsissään, vaikka hänen polvensa ovat pettää alta ja hänen tekisi mieli purskahtaa itkuun kuin pikkulapsi. Olin ostamassa kirjekuoria, jotta voisin kirjoittaa sinulle, lehti oli vain harhaostos, en ollut ehtinyt lukea kuin jutun alun ja olin aidosti kiinnostunut, mutten siitä syystä kuin luulet

Ja voi ei sitten tuo, että tietenkin Harryn pitää osua paikalle juuri väärään aikaan - mulle tuli ihan paha olo Dracon puolesta! Toivottavasti hän kuitenkin kirjoittaa ja lähettää kirjeen, kyllähän heidän on saatava kierre katkaistua ;___; Nautin tästä kovasti, kiitos!

[Sisilja]

Moi Vuorna ja Angelina ja kiitos tosi kovasti kommenteistanne!

Vuorna, olipa kiva kuulla, että tämä oli päätynyt välilehtiisi roikkumaan, ja erityisen kivaa että löysit aikaa tämän lukemiseen ja sitten vielä kommentoimiseen! Virkehaaste on varmaankin suosikkihaasteeni, siihen on ihanaa osallistua ja pähkäillä toisten valitsemien sanojen kanssa. Mukavaa ettei selitysten puuttuminen haitannut, tähän ei tosiaan mahtunut kummempia taustakertomuksia ja toisaalta musta oli ihan hauskaa antaa lukijalle tilaa pohtia, mitä näiden välillä on voinut olla ja mitkä ovat Dracon motiivit. Niin kuin tuolla aiemmin Vendelalle paljastin, itse näen siellä taustalla vähintäänkin vanhaa ihastusta. Tosi hyvin todettu muuten, että nämä kaksi kaipaisivat kommunikaatiota ja että pelkästään tuijottamalla ei päästä kovin pitkälle, niinpä. Oih, ja kylläpä ilahduin kun sanoit että tykkäät kirjoitustyylistäni. Kiitos ihanasta kommentistasi!

Angelina, 12+ haaste on kyllä hirmuisen inspiroiva ja jännä, tosin mulla on usein sen kanssa suurimpana vaikeutena se, ettei virkkeistä tule aivan kilometripitkiä ja sekavia. Mahtavaa että tämä tuntui toimivalta kokonaisuudelta! Ja hyvät ehdotukset syiksi Dracon reaktioon, voisin allekirjoittaa ne kaikki! Voi että, tuli hassusti hyvä mieli siitä kun sanoit että sulle tuli paha olo Dracon puolesta. <3 Kiitos sullekin ihanasta kommentistasi!

[kaaos]

Onnea arpajaisvoitosta!

Tämä oli tosi hieno teksti kahvin sivussa luettavaksi! Yksipuolinen ihastus, ellei jopa jonkinlainen rakkaus(?) oli riipaisevaa luettavaa. Voi kun niin toivoin, että Draco saisi kirjoitettua jotain Harrylle!

Alkuun mulla tuli sellainen olo että tämän tekstin kontekstissa Harrylla ja Dracolla olisi jo ollut jotain historiaa, minkä vuoksi Draco heti avioeron jälkeen pohti edes ”mahdollisuuksia” olkoonkin heittomerkeissä. Mutta ilmeisesti tästä ei ollutkaan kyse

Jatko-osa tällaiselle sopisi mun mielestä myös hyvin!!

Kauniita kohtia oli tämä teksti pullollaan, erityisesti tykkäsin Dracon päänsisäisestä ränttäyksestä! Voi nyyh <’3

Kiitos tästä, pidin kovin,
Kaaos

[Unohtumaton]

Kommenttiarpajaisten kautta minäkin tänne tieni löysin! Tämä poikkeaa varmaan sillä lailla lukutottumuksista, että yleensä Harry ja Draco päätyvät tavalla tai toisella yhteen, ja tässä niin ei tapahdu. 

Mutta Dracon ajatukset ovat minusta hienosti kirjoitettuja ja erityisen vaikuttava oli tuo lopetus, jossa todetaan, että kierre ei ehkä lopu koskaan. Minusta se kuvastaa hyvin pelkoa ja toisaalta elettyä elämää: Dracon historialla on varmasti vaikea uskoa omiin mahdollisuuksiin – etenkin kun kyse on Harrysta. Sitten sitä pelkää, ja tärkeät asiat jäävät sanomatta, ja kierre on valmis. Toivon totisesti, että tämän fikin Draco saa vielä tilaisuutensa Harryn kanssa!

Lempparikohtani oli näiden kohtaaminen. Sen turvin uskalsin tulkita, että ehkäpä Harrykin elää omassa kierteessään, jossa Dracolle tulee sanottua aina samat, vanhat asiat – vaikka mieli tekisi ehkä suhtautua häneen toisin.

Kiitos, tämä oli oikein mielenkiintoinen lukukokemus. <3

[Sisilja]

kaaos, kiitos! Oon viime aikoina yrittänyt vähän opetella sellaiseen, etten liikaa tyrkyttäisi omia tulkintojani teksteistäni, mutta täytyy silti todeta, että ilahduin kovasti, että tästä tuli sulle aluksi sellainen fiilis, että Dracolla olisi ollut Harryn kanssa jo historiaa. Ja onhan sitä historiaa, kysymys vain kuuluu, että millaista historiaa tarkalleen. Ihanaa, että pidit Dracon "päänsisäisestä ränttäyksestä" - ja miten ihanasti muotoiltu, ränttäys!

Unohtumaton, kiitos! Täytyy myöntää, että itsekin tulen lähinnä lukeneeksi sellaisia yhteenpäätymis- tai yhdessäolotekstejä! Ehkä on helpompi kirjoittaa angstia kuin lukea sitä, mystistä. Hauskaa kuulla, että pidit Dracon ja Harryn kohtaamisesta. Siitä olisi voinut kirjoittaa enemmänkin, jos ei olisi ollut virkehaasteen asettamia mittarajoja. Luulenpa, että suunnittelen siihen haasteeseen kirjoitettavaksi aina hiukan liian pitkiä tarinoita, joita ei sitten ihan niin pitkälti mahdukaan kirjoittamaan. Oijoi, tykkäsin kovasti tuosta ajatuksestasi, että näillä molemmilla on omat, pysyvät kierteensä! Voi raukkaparat! <3