Ficin nimi: Verraton varasuunnitelma
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Yuri!!! on Ice
Ikäraja: S
Paritus: Emil/Mickey
Genre: Kepeä draama, pieni fluff
Summary:
Mickey nousi vuoteelta ja painoi sormillaan ohimoaan kuin käskien itseään keräämään hieman juhlatunnelmaa.A/N: Puolikas tästä jumitti koneen tiedostoissa toukokuun lopusta alkaen, kunnes viimein sain sille sopivan lopun.
Osallistuu
Otsikkohaasteeseen (allitteroiva otsikko).
***
Hotellihuoneen sängyllä makoillessaan Mickey näytti hieman siltä kuin olisi kokenut olevansa väärässä paikassa tyystin väärään aikaan. Totuuden nimissä heidän oli ollut tarkoitus liittyä Saran ja muutaman muun seuraan aulabaariin jo hyvä tovi sitten. Hänen ehdotuksestaan, joka tuota pikaa oli muuttunut vaatimukseksi, he olivat hyödyntäneet minibaarin antimia leppoisasti ja ajantajun kadottaen, mutta muutama drinkkikään ei ollut laittanut menojalkaa liiaksi vipattamaan.
”Suoraan sanoen minua ei innostaisi lähteä mihinkään kauas”, Mickey mutisi.
”Sama vika”, Emil tokaisi nojatuolissa pötkötellessään. ”Vaikkakaan kauas ei tässä kohtaa tarkoittaisi kuin viittä kerrosta hissillä suoraan alas.”
Mickey nousi vuoteelta ja painoi sormillaan ohimoaan kuin käskien itseään keräämään hieman juhlatunnelmaa. Olivathan he sentään Barcelonassa, joten sitä suuremmalla syyllä siestan olisi ollut syytä muuttua fiestaksi mahdollisimman nopeasti.
”Se on kyllä totta. Emme voi antaa Saran odottaa enää.”
”Oikeastaan”, Emil aloitti, ”he eivät juurikaan ihmettelisi, vaikka jättäisimmekin väliin baarin ylihinnoitellut tarjottavat.”
”Miten niin? Mikseivät?”
”Ehdin jo vähän pohjustaa asiaa Saralle”, Emil virkkoi puhelintaan vilauttaen. Mickeyn pään päälle nousi saman tien tumma pilvi ja silmät kapenivat epäluuloisiksi viiruiksi.
”Mitä sinä rontti Saran kanssa viestittelet?!”
”Jäitä hattuun, Mickey hyvä! Saatoin hänen tietoonsa vain sen, että vaikutat olevan sen verran väsynyt ja päänsärkyä poteva, että paras vaihtoehto olisi todennäköisimmin pysytellä huoneen rauhassa.”
”Älä viitsi asettaa sanoja suuhuni ja ajatuksia päähäni!”
”Tottahan se on?” Emil huomautti asiallisesti. ”Näytät siltä, ettei kunnon uni olisi pahitteeksi. Sarakin se tuumasi, että osaat unisena olla varsin hapan, mikä näköjään todentuu parhaillaan. Kyllä Sara tietää.”
”Niin tekee”, Mickey murahti ja kellahti takaisin pitkäkseen. ”Mitäs nyt sitten?”
”Saat ainakin tehdä minulle ensin tilaa siihen”, Emil virnisti ponkaistessaan tuolista.
”Onko pakko?” Mickey mutisi, vaikka siirtyikin seinän viereen enemmittä vastalauseitta.
”Tämä on minun huoneeni ja sänkyni. Totta kai on!”
”Pitäisikö minun epäillä, että suunnittelit tätä kauemmin kuin annat nyt olettaa?”
Emil kääntyi kyljelleen Mickeyn puoleen kasvoillaan velmu hymy. ”Ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Suunnitelmat muuttuvat koko ajan ja paras taktiikka on sopeutua kuluvaan hetkeen.”
”Ihan varmasti... Oletkin sellainen mestari-improvisoija”, Mickey mumisi ääni väsymyksestä laahaten.
”Näin on marjat”, Emil tokaisi ja sipaisi kevyesti hänen hartiaansa. ”Sen kuin pistät pötköksi ja kiität aamulla hyvistä unista.”
”Se kävisi helpommin, jos lakkaisit hipelöimästä.”
”Lopetan ihan juuri.”
”Älä suotta.”
