Ficin nimi: Operaatio Dakimakura
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: SK8 the Infinity
Ikäraja: S
Paritus: Joe/Cherry
Genre: Slice of life & vähän hellyyttä
Summary: "
En minä tiennyt tarvitsevani dakimakuraa."
A/N: Vaihteeksi sellainen teksti, joka sai inspiraationsa tosielämästä. Pitkät tyynyt ovat niin mukavia ja monikäyttöisiä.
Osallistuu
Fandomaakkosiin.
***
"Kuulehan, Kojiro?" Kaorun ääni kantautui kylpyhuoneesta.
"Mitä niin?" Kojiro huikkasi ja saapasteli paikalle katsomaan, mistä oli kyse. Kaoru oli parhaillaan tyhjäämässä kuivuria ja piteli kädessään mustaa tyynyliinaa, joka kuitenkin tavallisesta tyynyliinasta poiketen oli lähes metrin pituinen.
"Mistä lähtien meillä on ollut tällainen?" Kaoru kummasteli kuin epäillen, että se olisi päätynyt heidän pyykkinsä sekaan vahingossa.
"Tästä iltapäivästä lähtien", Kojiro tokaisi ja otti tyynyliinan vastaan. "Kävin ostoksilla, mutten vielä muistanut esitellä hankintojani. Jätäpä ne lakanat hetkeksi ja tule katsomaan."
Kaoru kohotti kulmiaan nähdessään toisen hänen ostoksistaan, jota Kojiro esitteli polleana kuin omistautunein myyntimies.
"Dakimakura."
"Eikö olekin hieno?"
"Se on... pitkä tyyny."
Kojiro virnisti ja keräsi vastapestyn ja -kuivatun tyynyliinan rullaksi saadakseen tyynyn ujutettua näppärämmin sen sisälle. "Sanotaan, että dakimakuran kanssa nukkuminen sekä auttaa unensaantiin että vähentää ruumiillista kolotusta, joten ajattelin vähän ilahduttaa sinua yhden miehen spontaanina operaationani."
Kesti hetki, ennen kuin hänen sanansa sisäistettiin.
"En minä tiennyt tarvitsevani dakimakuraa."
"Ehkä et, vaan kuuntelepa hetki!" Kojiro virkkoi sormeaan heilutellen. "Olet kertonut nukkuneesi huonosti tässä muutaman viikon aikana, etkös?"
"Mm."
"Selkääsikin on vaivannut jokin?"
Kaoru kohautti välinpitämättömästi hartiaansa. "Oletettavasti huono nukkuma-asento."
"Hyvin mahdollista. Onneksi näiden edellä mainittujen vitsausten kitkemiseksi on olemassa yksinkertainen torjuntakeino! Kannattaa antaa pitkälle tyynylle mahdollisuus."
"Jos on pakko..."
"Oletko koskaan omistanut dakimakuraa?" Kojiro kysäisi. "Minulla on tällainen lapsuudenkodissani ja voi pojat se on mainio."
"Onko siinä jokin naurettava päällinen?" Kaoru tiukkasi suupieli vinossa.
"Sikäli mikäli Pikachu lasketaan naurettavaksi."
"Se lasketaan jotenkuten naurettavaksi. Miksi tuossa tyynyssä on sitten tavallinen musta päällinen?"
"Ajattelin, että se kuvastaisi sen omistajaa parhaiten."
Kaoru tuhahti. "Se on yhtä musta kuin sieluni?"
"Musta on ylväs ja hienostunut väri, Kaoruseni!" Kojiro virkkoi takaisin. "Toki se kuvaa sieluasikin, ei siinä."
"Sitähän minäkin."
"Ja jos haluat tyynynpäälliseen jonkin animehahmon, sekin järjestyy."
Kaoru naurahti. "Kelpuuttaisin aika harvan animehahmon tyynyyni... Yksinkertainen musta kelpaa hyvin."
"Hyvä juttu! Sen kuin kokeilet tätä saman tien."
Kojiro viittasi Kaorua käymään sängylle kyljelleen. Tämä näytti yhä sangen epäilevältä, mutta totteli kuitenkin.
"Pitääkö sitä halata?" Kaoru mutisi, kun Kojiro opasti hänen käsivartensa tyynyn ympärille.
"Kannattaa ottaa se syliin niin, että käsivarret, sääret ja polvet ovat sen ympärillä. Se maadoittaa mukavasti."
"Hmm."
Pienen haparoinnin päätteeksi Kaoru tuntui pääsevän jyvälle dakimakuran kanssa ja näytti nyt varsin suloiselta pötkötellessään kyljellään tyyny rutistuksessaan. Kojiro virnisti näkyä ihastellessaan.
"Miltä vaikuttaa?"
"Varmaan minä osaan mitään sanoa kymmenen sekunnin perusteella."
"Aivan... Otapa siis ihan rauhassa!" Kojiro virkkoi ja kääntyi kohti makuuhuoneen ovea. "Tehdään niin, että minä hoidan pyykkäyksen loppuun sillä välin, kun sinä otat aikasi tyynykokeilun kanssa."
"Katso, ettet laita liikaa pesuainetta koneeseen tällä kertaa", Kaoru mutisi tyynynkulmaan.
"Pois sellaiset minusta!" Kojiro julisti ja kipaisi kylpyhuoneeseen. Ensi töikseen hän kumosi pesukoneeseen pinon heidän vaatteitaan ja saatuaan masiinan käyntiin palasi kuivurista tulleiden, vielä mukavan lämpöisten pyykkien pariin. Viikattuaan tyynyliinat ja lakanat hän kokosi ne halkopinon tavoin syliinsä viedäkseen ne omille paikoilleen. Kun hän oli valmis, aikaa oli kulunut kymmenisen minuuttia, toisin sanoen varsin sopivasti. Kojiro päätti suunnata katsomaan, mitä mieltä Kaoru oli hänen hankinnastaan.
"Oho."
Kojiro lähestulkoon suli näylle, joka häntä makuuhuoneessa odotti. Kaoru makoili sängyllä tyynyä edelleen sylissään pitäen ja tuhisi pehmeästi. Nukahtamiseen oli mennyt vain pari pientä hetkeä.
"Tuota... Kaoru?" Kojiro istahti sängylle herättelemään toista hellästi, vaikka se tekikin hänelle huonon omatunnon. "Älä ihan vielä uinahda, tai menee yöunet."
"Hm?" Kaoru säpsähti ja kömpi istualleen hivenen pöllämystyneenä. "Mitä ihmettä..."
Kojiro veti Kaorun lempeään halaukseen, ja tämä painoi päänsä hänen rintaansa vasten. "No, sanoinhan, että dakimakura auttaa unensaannissa?"
"En nyt tiedä, todistaako tämä mitään", Kaoru mutisi.
"Lupaavalta ainakin vaikuttaa", Kojiro hymähti ja suukotti Kaorun hiuksia. "Saat testata uudestaan parin tunnin päästä, kun kypsien aikuisten on aika käydä nukkumaan."
"Ketä sinä sanot kypsäksi aikuiseksi...?"
"Voimme ainakin leikkiä sellaisia."
