Nimi: Rakkauden tekoja
Kirjoittaja: Melodie
Ikäraja: K-11
Fandom: Dragonlance
Paritus: Raistlin Majere/Laurana Kanan
Tämän on tarkoitus sijoittua jonnekin sinne Hylkylahden majataloon, mutta (kauhukseni) en löytänyt hyllystäni oikeaa kirjaa enkä näin ollen pääse tarkistamaan kaikkia canonin yksityiskohtia.
Tämä inspiroituu
inspiroidu kuvasta -ketjun
tästä kuvasta.
–
Rakkauden tekojaHän tietää että sanoi näkevänsä Lauralanthalasan kauniilla kasvoilla pelkkää kuolemaa, mutta ei se tarkoita etteikö hän silti
haluaisi tätä. On nimittäin muitakin aisteja kuin näkö, ja hän kyllä voi tuntea tämän pehmeät muodot. Silmät voi aina pitää kiinni.
Vaan eipä taitaisi hänen runnellusta kehostaan olla suorittamaan rakkauden ihmeitä, hän yskisi verta ennen kuin saavuttaisi täyttymyksen. Silti, jos joskus ei jaksa ajatella kovin paljoa, voi kuvitella kuinka tämän lämpimät kädet avaisivat hänen kaapunsa; haaveissa hänen ei tarvitse olla kyvytön tai välttämättä edes ilkeä – vaikka yleensä hän kyllä on.
Mutta joskus, kun Caramon on kovin kiireinen, ja Raistlin kovin tuskissaan, Laurana tulee varovaisin askelin hänen vuoteensa vierelle ja hoivaa häntä. Raistlin teeskentelee kiittämätöntä vaikka tietää olevansa elämänsä velkaa muille. Se ei nimittäin ole kovin helppoa. Hän juo vettä huulilleen kohotetusta kupista ja odottelee unta.
Hän tuskin olisi koskaan ollut Tanisin veroinen rakastaja, mutta joku voisi pitää epäreiluna sitä, ettei hän päässyt edes yrittämään. Toisaalta hänhän vaihtoi kaiken –
kaiken – siihen voimaan, joka hänen suonissaan nyt palaa. Laskelmoituja ratkaisuja, kaikki. Ei silti yksinkertaisia.
Yhtenä yönä myrskyää, eikä Laurana tietenkään pelkää myrskyä, niin kuin ei pelkää Raistlinkaan. Hän näkee kukkien kuihtuvan Lauranan vuoteen viereellä ja yskii, varovaisesti. Laurana nousee vuoteestaan jossa on kuunnellut sateen ropinaa ja tulee Raistlinin luo, kysyy vaimealla äänellä onko tämä kunnossa.
Raistlin luo Lauranaan kaikkein lempeimmän katseensa ja vakuuttaa, että kaikki on hyvin. Kysyy, kuinka Laurana itse voi.
Ja yllättäen Laurana kertoo, jotain siitä miten odottaminen on raskasta, kuinka hän kaipaa Tanisia, kuinka maailma näyttäytyy nykyään aika hurjana, eikä Raistlin oikeastaan jaksa kuunnella mutta pitää kasvoillaan kiinnostuneimman ilmeensä kunnes Lauranan pehmeät hiukset valuvat hänen poskilleen ja nainen painaa huulensa hänen huulilleen.
Epäröiden Raistlin vetää tämän vuoteeseen vierelleen ja tunnustelee niitä pehmeitä muotoja. Naista ei vaikuta vaivaavan, sillä tämä itsekin tutustuu Raistlinin kaavunalaisiin ihmeisiin, ja hetken ihmellisyydestä kertoo sekin, että kerrankin Raistlinin keuhkot eivät petä häntä. He koskettelevat toisiaan hätäisesti ja himokkaasti, kunnes jonkun vuode narahtaa ja Laurana kavahtaa tiehensä.
Loppuyön Laurana valvoo ajattelemassa Raistlinin ihon kuumuutta ja Raistlin Lauranan hiusten tuoksua. Aamulla asiaan ei palata.