Ficin nimi: Katumusharjoitus
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: SK8 the Infinity
Ikäraja: S
Paritus: Joe/Cherry
Genre: Arjen palanen ja vähän fluffia
Summary: Kojiro saa tilaisuuden hyvittää Kaorulle tämän kärsimän vääryyden.
A/N: Tämä pisti muistamaan, miksi kävin aiempien opintojeni ohella vain yhden – pakollisen – kalligrafiakurssin.
***
"Minä tiedän, että se olit sinä."
Kojiro jyrsi huultaan Kaorun kultasilmien porautuessa hänen mitääntietämättömän naamionsa taakse.
"Saanko kysyä, miten pääsit asiasta selville?"
"Minulla on silminnäkijälausunto Miyalta", Kaoru virkkoi hyytävästi. "Odottelen tässä tunnustustasi."
Kojiro venkoili aikansa, kunnes lysähti polvilleen ja painoi otsansa lattiaa vasten.
"Myönnän, minä sen söin."
Kaoru napautteli suljetulla viuhkallaan reittään kuin olisi ollut aikeissa seuraavaksi hutkaista sillä häntä.
"
Se oli minun jäätelöni."
"Minä hyvitän sen sinulle!" Kojiro luimisteli takaisin jaloilleen. "Olen pahoillani, oli vain niin kuuma päivä ja appelsiinijäätelö on ihan pahuksen hyvää..."
"Niin on, sanopa muuta", Kaoru totesi silmät kiiluen. "No, et sinä tänään enää kauppaan ehdi, joten miten ajattelit asian hoitaa?"
"Tjaa, ööh..."
"Minäpä kerron!" Kaoru virkkoi ja osoitti hänen kurkkuaan viuhkallaan kuin se olisi ollut tikari. "Saat kuitata hävyttömyytesi tekemällä yksinkertaisen askareen puolestani."
"S-sopiihan se", Kojiro köhähti ja vannoi, ettei enää kuuna päivänä söisi lomakohteen yhteisestä jääkaappipakastimesta nimeämättömiäkään herkkuja.
Tuokion kuluttua Kaoru oli saanut valmistelut tehtyä ja istutti hänet polvilleen matalan pöydän ääreen.
"Et ole tosissasi", Kojiro voihkaisi surkeana. "Sen tehtävän piti olla yksinkertainen!"
"Väitätkö, että musteen hankaaminen on sinulle liian monimutkaista? Pahuksen gorilla..."
"Älä jaksa olla tuollainen", Kojiro ärähti ja heilautti päätään kauemmas Kaorun pörrötettyä hänen hiuksiaan. "Et oikeasti voinut keksiä yhtään mälsempää puuhaa? Mihin sinä mustetta edes tarvitset?"
Kaoru kohotti kulmiaan. "Mihin itse tarvitset tuoreita raaka-aineita?"
"En minä
nyt niitä tarvitse, kuten et sinäkään tätä. Käyttäisit sitä paitsi valmismustetta, kun sellaistakin ylellisyyttä on", Kojiro murahti ja hätkähti Kaorun haukansilmien mulkaisua.
"Käytätkö itse valmistavaraa keittiössäsi?"
"Ei mustetta
syödä, senkin puolisokea myyrä. Kukaan ei takuulla huomaa eroa valmiin ja itse sekoitetun musteen välillä –"
"Leikitään, etten kuullut tuota." Kaoru nyökkäsi mustekiveen ja -tankoon ja niiden vieressä nököttävään pikkuiseen pulloon. "Kaada valmis muste tuohon ja huikkaa minut paikalle, kun olet valmis. Minä arvioin lopputuloksen ankarasti mutta reilusti."
"Sen kun näkisi", Kojiro hymähti. "Mistä tiedät vaikka minulla olisi valmismustetta piilossa taskussani ja suorittaisin tehtävän sen avulla? Ihan vain osoittaakseni, ettei eroa tajua."
Kysymys oli kaukaa haettu, sillä he molemmat tiesivät, että sellaisen pienen pullon täyttämiseksi mustetta saisi hangata lähes tunnin.
"Aliarvioitko minut niin pahasti, etten muka erottaisi sinun huijanneen sellaisella litkulla?"
"Niin, ehkä erottaisitkin", Kojiro virnuili tappionsa kalkkia nakerrellen. "Sinähän se nelisilmä olet."
Kaoru väläytti hänelle hymyn, yhtä herttaisen kuin keskisormen heilautus, ja jätti hänet askareensa pariin. Kojiro kaatoi tujauksen vettä mustekiven syvempään päätyyn ja aloitti.
Kojiro ei ollut milloinkaan viihtynyt kalligrafiatunneilla – vähiten ehkä siksi, että ennen varsinaista taiteilua oli raastettava oma musteensa. Siitä heitä alakoulussa opettanut huuhkaja ei ollut tinkinyt. Eikä näyttänyt tinkivän Kaorukaan, mokoma viehättävä pöljäke, Kojiro nurisi hammastaan purren. Noin vartin hankaamisen jälkeen hän kastoi sivellintä aikaansaannoksessaan ja veti tumman viirun pöydälle asetetulle riisipaperille. Muste oli sävyltään tummanharmaata. Niinpä tietysti.
Kelloa seuraavan kerran silmätessään Kojiro tajusi puurtaneensa lähemmäs puoli tuntia. Testiviivat paperilla olivat järjestään tummenneet, mutta hän tiesi, ettei Kaoru kelpuuttaisi mustetta vieläkään. Voi tuska ja ahdinko.
Kahdenkymmenen lisäminuutin jälkeen hän huokaisi helpotuksesta ja pyyhkäisi otsaansa hien pukatessa esiin. Muste ei ollut vähääkään läpikuultavaa, vaikka jälkeä olisi tiirannut suurennuslasin kanssa. Kyllä Kaoru nyt ilahtuisi.
Henkeään pidättäen Kojiro kaatoi musteen pieninä noroina sille varattuun pulloon ja nojasi taaksepäin koitoksestaan selviytyneenä. Hänen polviparkansa itkivät kokemastaan rasituksesta.
"Hooi, Kaoru!" hän mylväisi ennen kuin oli edes varma siitä, oliko tämä edes samassa rakennuksessa.
"Älä kailota!" Kaoru ärähti takaisin ja tepasteli nurkan takaa paikalle. Ties vaikka tämä olisi ollut koko ajan lähistöllä tarkkailemassa.
"Noh, kelpaisiko tämä arvon herralle?" Kojiro osoitti mustepulloa.
"Se selviää kohta", Kaoru totesi napatessaan siveltimen, asetti pöydälle puhtaan riisipaperin ja istuutui hänen viereensä. "Sivumennen sanoen sinulla on mustetta otsassasi."
"Sivumennen sanoen sinä olet pälli", Kojiro mutisi hinkatessaan otsaansa T-paitansa kulmaan.
"Teki varmasti hyvää antautua pieneen kärsivällisyyskokeeseen?" Kaoru kysäisi ja kastoi siveltimen musteeseen.
"Teki ja teki..."
Kojiro tuijotti silmä kovana, kun Kaoru alkoi kirjoittaa ensimmäistä kanjia. Näköjään tämä päätti sutia enemmänkin kuin pari viivaa nähdäkseen, oliko hänen musteensa tarpeeksi pitkälle pötkivää.
"
Ren... ai..." Kojiro mutisi ääneen lukiessaan kirjoitetut merkit ja hänen poskilleen levisi häivä punaa. "Noh, senkin pehmo."
"Minä vain testaan, miten suoriuduit tehtävästäsi", Kaoru virkkoi, muttei liikahtanut vähääkään kauemmas, kun Kojiro painoi päänsä hänen hartialleen.
"Teinkö vaikutuksen?"
"Työnjälkesi on laadukasta", Kaoru julisti todettuaan kuivuneen musteen kelvolliseksi. "Onneksi olkoon."
"Jumalten kiitos", Kojiro mumisi kasvot vasten Kaorun olkapäätä. "En tahdo tehdä sitä enää milloinkaan uudelleen..."
"Se taas riippuu siitä, missä määrin ajattelit ryövätä herkkujani", Kaoru totesi ja soi hänen vallattomille hiuksilleen lempeän paijauksen.
"Pois se minusta", Kojiro murahti. "En halua nähdä yhtäkään jäätelöä enää ikinä."
"Noinkohan?"
"Ei sillä etteikö yksi maistuisi juuri nyt."
"Sinäpä sen sanoit."
***
A/N2: Kaorun kirjoittama
ren ai (恋愛) tarkoittaa kiintymystä, rakkautta, intohimoa ja kaikkea vastaavaa.
