Ficin nimi: Pannu ja kattila
Kirjoittaja: Minä taas
Beta: Linne
Fandom: Hazbin Hotel
Ikäraja: S
Mukana: Husk/Angel (tai Husk & Angel)
Genre: Arkihömppä ja jotain somaa
Summary: “Taidan pistää teepannunkin porisemaan, jotta saat palatessasi muutakin lämmikettä kuin viinaa.”
A/N: Ai että tämän pätkän lopetus oli hankala saada kasaan, kun teksti oli koko ajan lipsumassa angstisempaan suuntaan erään nimeltämainitsemattoman hahmon ansiosta. 😅 Onneksi paino on silti enemmän huumorilla ja höntteilyllä!
***
“Mitäs sanot, Husky? Eikö olekin aika pirun tyrmäävä?” Angel intoili pyörähtäessään ympäri uudessa yönvioletissa leningissään.
“Hmm, pakko myöntää”, Husk kommentoi asiallisesti, vaikka tämän olemuksesta haiskahtikin hurmaantunut häkellys. Angel oli todistanut vastaavaa ilmettä lukemattomien miesten naamatauluilla, ja sen näkeminen hykerrytti joka kerran.
“Nooh, veikö kissa kielen, kun ei muuta heru?”
“Johan minä kehaisin! Mitä vielä olet vailla?”
“Tietysti lisäkommentteja siitä, miten saamarin seksikkäältä näytän!” Angel virkkoi tehdessään pari poseerausta ja vilautti reittään halkion välistä. “Antaa palaa, älä ujostele!”
“Näytät ihan saamarin seksikkäältä.”
“Oho, sehän tuli päin naamaa!” Angel hihkaisi ja istahti tiskin ääreen Huskin kehotuksen myötä.
“Mikäs keikka sinulla on, kun noin perusteellisesti pynttäydyit?”
Aivan, keikka. Angel joutui muistuttamaan itseään, että leningin pukemiseen oli ollut toinenkin syy kuin pelkkä halu näyttää nätiltä.
“Voxtuben vuosigaala, johon Val pakotti aveciksi”, hän puuskahti. “Ja hän on tavallistakin vittumaisemmalla päällä, koska hänen on statuksensa takia pakko näyttäytyä, mutta Vox pitää hänelle mykkäkoulua, ja... Pah, kuule, kaadatko minulle shotin, jotta pääkoppani kestää edes limusiiniin asti?”
“Vai limusiini”, Husk murahti nostaessaan esiin mustikkavodkan ja shottilasin. “Ne kemut vievät sitten myöhään?”
“Jep, tokkopa maksaisi vaivaa valvoa odottamassa pilkkuun asti... vaikka takuulla haluaisitkin”, Angel virkkoi silmäänsä vinkaten. Husk hymähti.
“No jaa, yö on hyvää aikaa vaikka lukemiselle kaikessa rauhassa. Taidan pistää teepannunkin porisemaan, jotta saat palatessasi muutakin lämmikettä kuin viinaa.”
Angelin sydän heitti voltin Huskin huomaavaisuudelle, mutta hänen levottomat aivonsa käskivät heittää vastaukseksi puujalkavitsiä hempeämmän ja kiitollisemman sananparren sijaan. Että hän olikin rasittava.
“Hah, niin, siihen liittyen: oletko sattumoisin pannu?” Angel livautti, ja Husk pyöräytti silmiään.
“Kyllä minä olen enemmän kattila.”
“Meinaatko?” Angel tyrskähti kuivalle äänensävylle. Huskin suupieli nytkähti.
“Eikö se ole ilmeistä? Kattila?”
“Kattila...”
Husk oli kai odottanut saavansa takaisin lyhyen naurahduksen, mutta sen sijaan Angel repesi kaikista liitoksistaan ja hekotti niin antaumuksella, että hänen taidokas silmämeikkinsä joutui valumisvaaran alle.
“Husk, helkkari, varoita ennen kuin murjaiset jotain tuon nerousluokan paskaa!”
“Pahoitteluni.”
“Ne ovat sitä paitsi pata ja kattila, joista yleensä puhutaan samassa lauseessa!”
“En koskaan väittänyt olevani kummoinen vitsiniekka!” Husk hörähti ja ojensi Angelille nenäliinan. “Varopa tuon naurunyyhkimisen kanssa, poju.”
“Ole sinä hiljaa siinä, kun tämän aiheutitkin!” Angel tirskahti ja poimi esiin taskupeilinsä tarkistaakseen mahdolliset meikkivauriot. “Aah, no niin – äh, paskat...”
“Valentino?” Husk murahti Angelin kännykän alkaessa soida.
Angel tarjosi vastaukseksi lyhyen nyökkäyksen ja hiljensi puhelimensa peukalonvedolla. “Täytyy mennä.”
“Lykkyä tykö”, Husk toivotti. “Tiedät, mistä minut löytää, kun palaat.”
Angel taikoi kasvoilleen itsevarman virneen, joka ei ehkä ollut täysin vedenpitävä, mutta kelpasi siihen hetkeen. “Kiitti, Husky. Arvostan sitä... ihan oikeasti.”
Husk poimi hänen kätensä lyhyesti omaansa, minkä jälkeen Angelin oli pakko pakottaa jalkansa liikkeelle ja kohti hotellin ovea. Olisi ollut paljon hauskempaa jäädä baaritiskille jauhamaan pannuista ja kattiloista, mutta minkäs teki. Ehkä myöhemmin koittaisi uusi tilaisuus sellaisille kökköhurmaaville läpänheitoille, ja sitä ajatusta vaalien hän takuulla luovisi tiensä illan läpi mestarin elkein.