Kirjoittaja Aihe: My Hero Academia: Sinä olet siinä | K-11 | Midoriya Izuku/Bakugou Katsuki | hurt/comfort, future fic  (Luettu 5234 kertaa)

Auri

  • the end of an era
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 442
  • and — the beginning
Nimi: Sinä olet siinä
Kirjoittaja: Auri
Ikäraja: K-11
Paritus: Midoriya Izuku/Bakugou Katsuki
Alkuperäisteos: My Hero Academia
Varoitukset: itsetuhoisuus (menneisyydessä)
Haasteet: 12+ virkettä XX, Ensimmäinen luonnos
Oma sana: Kauheeta. Oli pakko. :D





Sinä olet siinä



Katsuki löytää kirjeen, kun hän on purkamassa Izukun sankarianalyysimuistikirjoja heidän työhuoneessaan ja se tippuu yhden niistä välistä — Katsuki päätyy heidän makuuhuoneensa lattialle istumaan, selkä vasten sänkyä, jossa he nukkuivat eilen ensimmäistä yötään yhteisessä kodissaan: hän tuijottaa kirjettä kyyneleistä sumentunein silmin ja käy läpi päässään joka ikistä tekemäänsä virhettä.

Äiti, ole kiltti ja kerro Kacchanille, ettei tämä ole hänen vikansa, Izuku sanoo lopussa, mutta Katsuki tietää kyllä olevansa syyllinen — hän ei tiedä kirjoittiko Izuku kirjeen ennen sitä, kun Katsuki ehdotti tämän hyppäävän koulun katolta alas vai sen jälkeen, eikä hän tiedä kumpi vaihtoehto on kamalampi. Henkäys takertuu kurkkuun; syvät nyyhkäykset ravistelevat Katsukin vartaloa — hengittäminen tuntuu mahdottomalta, kun Katsuki edes ajattelee vaihtoehtoista todellisuutta, jossa Izuku ei olisi hänen rinnallaan. Mikäli Izuku olisi luovuttanut, mikäli All Might ei olisi löytänyt tätä — Katsuki tahtoo uskoa, että Izuku olisi keksinyt toisen reitin sankaruuteen, että tästä olisi tullut ensimmäinen oikuton sankari, mutta… Katsukin ei auta kuin miettiä kuinka kylmä ja viluinen maailma olisi ilman häntä.

Katsuki kuulee Izukun kuiskaavan hänen nimensä: tämä seisoo oviaukossa Katsukin vanhassa All Might -hupparissa, josta Izuku ei ikinä suostu luopumaan, vaikka tummansininen onkin vuosien saatossa haalistunut ja hihansuuhun rispaantunut reikä — hän näyttää pehmeältä, lämpimältä, kotoisalta, vaikka hänen kasvoillaan onkin huolestunut ilme ja silmät valmiiksi kyyneliä täynnä.

Katsuki nostaa löytämänsä kirjeen Izukun nähtäväksi ja kyyneleet alkavat virrata, tämä kiirehtii Katsukin luo ja halaa tämän itseään vasten, kuiskailee olevansa pahoillaan, kertoo rakastavansa — Katsuki hyssyttelee tätä, sanoo ettei ole mitään anteeksipyydettävää, vastaa rakkauteen ja ottaa kiinni Izukun toisesta ranteesta: nostaa tämän huulilleen, painaa hellän suukon suonia vasten. Izuku taipuu hänen ylleen, ympärilleen — painaa huulensa Katsukin hiuksiin ja vetää sitten tämän leukansa alle, rintaansa vasten. Pitkän hetken he istuvat siinä hiljaa, toisiinsa käpertyneinä, hengitys hitaasti rauhoittuen yhteiseen rytmiin ja Katsuki miettii, kuinka ilman Izukua hänen asuntonsa olisi vain paikka nukkua, kuinka Izuku on hänen kotinsa.

Katsuki kääntyy katsomaan Izukua silmiin ja toistaa ajatuksensa ääneen, vaikka tietää Izukun punastuvan ja alkavan kyynelehtiä uudestaan — Izuku henkäisee hänen nimensä ja Katsuki haukkuu tätä itkupilliksi ennen kuin painaa suudelman tämän huulille. Vuosien saatossa (ja Mirukon vaatiman terapian ja vihanhallintakurssien ansiosta) Katsuki on kasvanut ihmisenä ja oppinut kommunikoimaan, mutta silti tunteista puhuminen tuntuu siltä kuin he kuuluisivat shoujo mangaan kirsikkapuiden alle. Ja vaikka usein tuntuu, että Izuku osaa arvata hänen ajatuksensa ennalta, Katsuki tietää kuinka tärkeää Izukulle on, että hän sanoo tunteensa ääneen.

Kuitenkin sillä on rajansa kuinka paljon Katsuki sitä kestää, joten ennen kun Izuku ehtii alkaa kunnolla parkumaan tai avautumaan lisää tunteistaan, Katsuki harhauttaa tätä muistuttamalla, että heillä on kylpyamme, jota he eivät ole vielä päässeet koittamaan — mutta he vaihtavat vielä muutaman suukon ennen kuin nousevat ylös lattialta. Silti Katsuki ei anna Izukun ajautua kauas vaan painaa kämmenensä tämän alaselälle ja virnistää tälle, kun Izuku hymyilee olkansa yli.

He auttavat toisiaan riisuutumaan ja peseytymään, unohtuvat toisiaan vasten, jäävät kiinni suudelmiin ja helliin kosketuksiin, ja kun he viimein kiipeävät ammeeseen, vesi virtaa laidan yli eikä Katsuki jaksa edes valittaa asiasta. Katsuki vetää Izukun polviensa väliin ja kietoo kätensä tämän ympärille, painaa leukansa tämän olkaan ja hengittää syvään kylvyn laventelituoksua, jonka Izuku väittää rentouttavan ja rauhoittavan.

Kun Katsuki puhaltaa hänen korvaansa, Izuku ynähtää loukkaantuneesti ja värisee häntä vasten, ja Katsuki miettii taas kerran, ettei vaihtaisi tätä mihinkään, ettei haluaisi olla missään muualla kenenkään muun kanssa.



Spoiler: Sanalista • näytä
1. kirje
2. syyllinen
3. henkäys
4. mikäli
5. viluinen
6. sininen
7. suoni
8. taipua
9. koti
10. toistaa
11. puu
12. ennalta
13. vaihtaa
14. silti
15. virta
16. laventeli
17. väristä
« Viimeksi muokattu: 31.07.2023 22:43:51 kirjoittanut Auri »

someone who, when they arrive, makes you think that
everything's gonna be all right

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 091
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Lainaus
Kauheeta. Oli pakko. :D
Tää kyl kuvaa tosi hyvin ficcausharrastusta kirjoittajan näkökulmasta ihan noin kokonaisuudessaan XD Samaistun ehkä ihan liikaa.

Kiintoisa katsaus hahmojen tulevaan! Oon itsekin välillä miettinyt sitä alun kohtausta, jossa Bakugou kehottaa Midoriyaa hyppäämään, et ei saatana oikeesti, mitä jos siitä olis seurannutkin jotain. Hitto täs alko vähä itseäkin itkettää, ku tajus että Bakugou on löytänyt Midoriyan kirjoittaman itsemurhakirjeen 😭 ei äääää onneksi se jäi vain pelkäksi kirjeeksi, vaikka on sekin jo sydäntä särkevää. Onneksi Midoriya on vahva eikä luovuta ♥

Lainaus
Katsuki miettii, kuinka ilman Izukua hänen asuntonsa olisi vain paikka nukkua, kuinka Izuku on hänen kotinsa.
🥺🥺♥♥

Lainaus
Vuosien saatossa (ja Mirukon vaatiman terapian ja vihanhallintakurssien ansiosta) Katsuki on kasvanut ihmisenä ja oppinut kommunikoimaan, mutta silti tunteista puhuminen tuntuu siltä kuin he kuuluisivat shoujo mangaan kirsikkapuiden alle.
Ehk ihan parasta ku oot lykännyt Bakugoun terapiaan ja vihanhallintakursseille, koska niitä se todellakin tarvitsee! Kaikille muille tietysti mukavampaa, jos hän kykenee ihan normaaliinkin vuorovaikutukseen, ja on sille itellekin varmasti (henkisesti) kevyempää kun ei tartte olla niin hiton aggressiivinen muita kohtaan koko ajan. Vihaisuus on yllättävän raskasta 😅
Mutta se on kyllä ihan ymmärrettävää, että terapiassa käymisen jälkeenkin voi olla vaikea puhua tunteistaan. Japanilaisessa kulttuurissahan muutenkin ollaan tyypillisesti aika varautuneita ja omista tunteista puhutaan suhteellisen vähän. Ihana kyllä että Bakugou yrittää silti, Midoriyankin takia ♥

Lainaus
He auttavat toisiaan riisuutumaan ja peseytymään, unohtuvat toisiaan vasten, jäävät kiinni suudelmiin ja helliin kosketuksiin,
Tää oli ihanasti kirjoitettu pätkä ♥ Hyviä sanavalintoja, ja alun surkutunteilun jälkeen kaipaakin jotain tämmöstä hellää ja rakastavaa. Tässä ficissä kyllä riitti monenmoisia tunteita ja fiiliksiä ihan alusta loppuun, mistä tykkään. Onneksi loppua kohti tosin mentiin sinne pehmoisempiin ja lohdullisempiin tunnelmiin, koska ääää oon niin herkkis enkä tiiä mitä siit ois tullu jos tää olis ollut loppuun asti vaa pelkkää vanhaa itsemurhakirjettä 🙈 Lohdullista kyllä ajatella, että Bakugou on nyt sitä mieltä, ettei haluaisi olla missään muualla niin paljon kuin Midoriyan kanssa ♥ Selvää edistystä aiempaan.

Kiitos tästä!
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti