Rakkauden viillot | K-11 | angst + huumori

[Crys]

Nimi: Rakkauden viillot
Kirjoittaja: Crys
Ikäraja: K-11
Genre: Angst+ huumori
Haasteet: Ota koppi eli haaste juuri sinulle (tää runo, osa tekstistä tapahtuu ahtaassa pimeässä tilassa, inspissanoina hampaanjäljet ja hämärä), Originaalikiipeily sanalla haava, FinFanFun1000 sanalla pettymys


Kestin hampaanjäljet ja viillot ihollani kerta toisensa jälkeen. Uskottelin itselleni, että tällä kertaa ne jäisivät viimeisiksi, vaikka syvällä sisimmässäni tiesin pettyväni, tiesin että joutuisin pyyhkimään verta iholtani taas huomenna. Tai jos ei huomenna, ensi viikolla tai sitä seuraavalla. Kyllähän minä yritin kertoa, näyttää kuinka paljon minuun sattui, mutta valitukseni menivät aina kuuroille korville.

Joskus mietin, miksi annan tämän tapahtua itselleni. Mutta kun ajattelen sitä, etten näkisi näiden jälkien tekijää enää koskaan, sydämeni rikkoutuu ja kyyneleet nousevat silmiini. Luopumisen tuska ylittää fyysisen tuskan, olen tiennyt sen jo pitkään. Mikään muu kuin nykyinen on aivan mahdotonta. Mahdotonta.

Makaan jälleen kerran hämärässä tuoreita haavoja ihollani. Pystyn hädin tuskin liikkumaan, mutta ojennan kuitenkin käteni eteenpäin sen toivossa, että kaikki olisi ohi tällä kertaa nopeasti. Onneksi olen jo tottunut tähän. Tiedän, miten täytyy toimia, jotta pääsen helpolla.

”Haa!” huudan, kun saan viimein kaapattua patakintaisiin käsiini kissan, joka oli keplotellut itsensä jälleen kerran jääkaapin taakse. Ryömin vaivalloisesti pystyyn rimpuileva ja sähisevä kissa käsissäni ja tarkkailen keittiönvalossa minua nyt murhaavasti mulkoilevaa otusta.

”Jonain päivänä sytytät jääkaapin vielä tuleen tuolla kissankarvallasi. Mitäs pitäisit siitä, hä?”  huomautan kissalle, joka maukaisee ärsyyntyneenä ja rimpuilee otteestani. Huokaisen ja päästän sen alas. Se luikkii kissanpuuhunsa, jossa ei näköjään ole tarpeeksi pimeitä koloja sille siitäkin huolimatta, että hökötys on monen metrin kokoinen.

Heitän patakintaat käsistäni ja alan liimailemaan laastareita käsivarsien ihoon, jota lyhyet patakintaat eivät pystyneet suojaamaan.

[Winga]

Tämähän oli loistava toteutus haasteestasi. Hyvin pysyi jännitys yllä ja vähän meinasin naurahtaa yllätyksestä. Että tasan oli onnistunut idea

Hyvin todenmukainen kyllä joidenkin kanssa tämä. Eikä sitä todellakaan nyt voi luopua toisesta jos tämä ei sille mitään voi.

Vähän ehdin jo miettiä että onko tää sopiva tälleen yöllä luettavaksi mutta onneksi genret oli tasan sitä mitä luvattiin ja tästä jäi hyvä maku suuhun! Tykkäsin!

[Crys]

Winga: Angst ja huumori ei ole ihan perinteisin pari, mutta hauskaa, että pidit! En ole kissanomistaja, mutta hyvä jos vaikutti todenmukaiselta Kiitos kommentistasi!

[Seila]

Luin tämän jo aikaa sitten, mutta kommentointi jäi. Palasin nyt korjaamaan asian!

Tuosta alusta ei osannut yhtään arvata, että kyseessä oli kissa! Mietin ensimmäistä kertaa tätä lukiessani, että mikäs tässä on jujuna, kun otsikossa mainittiin myös huumori ja kyllä paljastus oli hauska! Totta kai siellä kissa on taas mönkinyt jääkaapin taakse :D Itsellä lapsena kävi niin, että tuore adoptoitu kissanpentu änkesi itsensä pakastimen alle ja siellä oli joku kolo, missä oli jotain pakastimen toimintaa sääteleviä juttuja (en tiiä edes) niin hän tunki ittensä sinne. No, sen jälkeen tukittiin reitit kaikkialle pieniin paikkoihin.

Patakintaat on hyvä suojus kyllä, jos kissa on oikein kynsien ja hampaiden kanssa retosteleva. Voi kattia, kun niin piiloutuu ja todennäköisesti jää sinne jumiin. Tai ehkä katti vain tahtoo tosiaan jonnekin pimeään piiloon ja lymyilemään. Hupsuja otuksia nuo katit. Ja tietenkin katti mulkoilee murhaavasti eikä ymmärrä olla kiitollinen, että hänet vedettiin jääkaapin takaa pois!

Kiitos tästä oikein paljon!

[Larjus]

Angst ja huumori vaikutti niin jännältä parivaljakolta, että ihan jo sen takia oli pakko lukea tämä Ja hyvin oot saanut ne toimimaan yhdessä, molempia löytyy ja niiden kontrasti luo yllättävän tasapainon tekstiin. Tälle tekstille oli tietysti luontevin valinta, että angst tulee ensin, ja sitten kun totuus onkin sitä mitä ei olettaiskaan, niin huumori astuu mukaan kuvioihin, mut ihan tälleen yleiselläkin tasolla diggaan, että ensin angstimöllötys ja sit huumorikevennys (koska oon herkkisnyyhkis jonka pieni sydän ei kestä angstia yhyy).

Pakko kyllä hehkuttaa, että kekkasin ennen paljastusta, että varmasti eläin kyseessä! Mieleeni tosin tuli ekana yli-innokas nuori koira, joka ei ihan ymmärrä leikkimisen rajoja vaan näykkii turhankin paljon Ei ihan mutta melkein. Kyllä jääkaapin taakse karkaileva kissa saa varmasti pahempaa jälkeä aikaan. Mulle tuli tästä mieleen myös ne hetket, kun itse täytyy leikata marsuilta kynsiä tai tehdä jotain muuta, mistä ne ei tykkää yhtään

[Crys]

Seila: Oh nou, onneksi kissa saatiin pois pakastimen alta. Kissat on kyllä semmosia luimuja menemään kaikenlaisiin kolohin Kiitos kommentistasi
Larjus: Ei tosiaan ole mikään perinteinen parivaljakko nämä kaksi genreä Heh, hyvä sä että arvasit kissan olevan syypää Kiitos kommentistasi