Ficin nimi: N-sana
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Gintama
Ikäraja: k-11
Paritus: Hijikata/Gintoki
Genre: UST, ripaus humalaa ja rumia puheita
Summary:
”Ei, minä en mene kanssasi naimisiin tai mitään sellaista!”A/N: Ei järjen hiventäkään havaittavissa. Silkkaan viihdetarkoitukseen.
***
”Hiijikaata-kuun...””Istu suorassa, idiootti."
Gintoki oli alkanut muutaman ylimääräisen paukun jälkeen käydä hälyttävän epävakaaksi niin fyysisesti kuin henkisestikin. Että hänen olikin pitänyt osua juuri samaan baariin. Kaiken kukkuraksi hän ei ollut ehtinyt edes kunnolla istua alas, kun mies oli havainnut hänen läsnäolonsa ja sakepäissään huojunut tekemään tuttavuutta. Viimeistään siinä kohtaa oli ollut turha haaveilla leppoisasta aivojen nollaamisesta.
Gintoki tuhahti samaan tyyliin leikkimielisen toruvasti kuin isoäidit lapsenlapsosilleen. ”Olet kännissä paljon hauskempi...”
”En niin millään olisi välittänyt törmätä juuri sinuun pitkän työpäivän päätteeksi.” Hijikata nojasi tiskiin lyötynä.
”Hevonkuuseen työt”, mies hymähti ja sivusilmällään Hijikata näki tämän ronkkivan autuaasti nenäänsä.
”Eräät meistä ottavat asiat vakavasti.”
”Vähän liiankin.”
”Ketään ei kiinnosta mielipiteesi.”
Näköjään hän puoliksi vahingossakin jatkoi kommunikointia sen mokoman kännikalan kanssa. Toisaalta jos hän olisi vain jättänyt välittämättä miehen läsnäolosta, siitä olisi seurannut sen verran jumalattoman suuri huomionhakuinen metelöiminen, että hän olisi viimeistään siinä kohtaa hävennyt silmät päästään. Siinä kohtaa pienempi paha oli vaihtaa edes pari sanaa.
”Kuule, kyllä minäkin otan asiat
v-vakavasti”, Gintoki tokaisi hikan karatessa lauseen mukana. Hijikata säpsähti Gintokin tökätessä häntä pehmeästi käteen, mutta sitäkin enemmän häntä jäi askarruttamaan oudon kostea tunne.
”Pyyhitkö sinä saakelin pallinaama juuri räkäpallon käteeni!?”
”Saattoi siihen jotain tulla!” Gintoki sammalsi ja protestoi kovaan ääneen, kun hän yksinkertaisesti tarttui miestä kauluksesta ja alkoi raahata baarin ovea kohti. ”Hei, päästä irti, ääliö! Minulla oli juoma kesken..!”
Ulos päästyään Hijikata tönäisi Gintokin lähintä seinää vasten niin, että tämä näytti hetken ihan pöllämystyneeltä.
”Tee meille molemmille palvelus ja möngi kotiisi ehjin nahoin”, hän huokaisi raskaasti, mutta sanat eivät näyttäneet tavoittavan. Gintoki ei tapansa mukaan osannut kuin hymyillä typerästi.
"Olet aika seksikäs käskiessäsi noin...”
Hijikata väisti viime hetkellä alkoholinkatkuisia huulia. ”H-hei!”
Pahus vieköön, Gintoki tosiaan näytti olevan ihan muissa maailmoissa. Selvin päin tämä ei olisi kuuna päivänä hakeutunut hänen lähelleen siten saati painanut kasvojaan hänen kaulansyrjälleen. Hijikatan oli nielaistava, kun miehen kieli veti lämpimän vanan hänen ihollaan.
”Minulla on ihan verraton idea”, käheä ääni kuiskasi sakepilven läpi. ”Mennään naimisiin, Hijikata-kuuun...”
”Mitäh!?” Viimeinenkin värin pilkahdus pakeni viimeistään siinä kohtaa hänen kasvoiltaan. ”Mitä sinä oikein sekoilet..!”
”Älä viitsi... Sitä tehdään koko ajan...” Gintokin huulet koskettivat Hijikatan kauhuksi hänen korvanlehteään. Sitäkin kauhistuttavampaa oli, ettei hän osannut tehdä mitään pysäyttääkseen tilannetta.
Suudelma korvanlehdelle oli jotain sanoinkuvaamattoman fantastista.
”Olet kännissä, Gin –”
”Oih, sinä sanoit Gin...”
”En minä tahallani!”
”Sinulle voisin ehkä ollakin...” tämä hymyili hänen ihoaan vasten. ”Vaikka
Gin-chan...”
Osa Hijikatasta halusi kuollakseen kutsua Gintokia Gin-chaniksi, mutta joka ikinen saakelin asia tosielämässä puhui pitkälti sitä vastaan. Eivät kai he niin läheisiä sentään olleet?
”Ei, nyt lopetat ja seisot suorassa –” tummatukka älähti ja pakottautui työntämään toisen etäämmälle homman alkaessa mennä tyystin yli hilseen. ”Kuuntele, torvelo, tämä ei nyt käy!!”
Ohikiitävän hetken Gintoki näytti loukkaantuneelta, mutta virnisti sitten jälleen. ”Ai että ihan muuten vain
kovistelet siinä sitten?”
Hjikatalta meni muutama sekunti käsittää vihjaus, ja kun hän viimein käsitti, hän joutui nielaisemaan tukalasti. Ei hän vain ollut huomannut kiihottuneensa niin paljoa muutamasta huulten kosketuksesta. Gintokin kuumien huulien, joita tämä nuolaisi juuri väärään aikaan. Hijikatan housuissa alkoi käydä sietämättömän ahtaaksi.
”Sanon uudestaan, arvon herra viranomainen...” tämä hymähti näyttäen niin humalaiselta, että mikä tahansa olisi varmasti vaikuttanut tästä hyvältä idealta. Vaikka katolta alas hyppääminen. ”Tule mukaan, niin pidetään kivaa ihan kahdestaan...”
”Minä en mene kanssasi naimisiin tai mitään sellaista!”
Gintoki oli pudottaa silmänsä päästään. ”Häh..?”
”Kuulit kyllä, joten nyt kun se on sanottu, voit hilata persauksesi suorinta tietä kotiisi!” Hijikata äyskähti ja tarttui miestä hartioista pitääkseen tämän sopivan etäällä.
”Kuka hitto täällä on naimisiin menossa!?” Gintoki kysyi hölmistyneenä ja katsoi häntä kuin hän olisi karannut pehmustetusta huoneesta tai jostain sellaisesta, vähintäänkin lukkojen takaa. ”En minäkään mene sinun kanssasi naimisiin! Mitä hittoa, mikä sinulla
viiraa!?”
”Mikä
sinulla viiraa!?” Hijikata iski takaisin, vaikkakin otaksui tietävänsä vastauksen. Yleinen idioottimaisuus yhdistettynä sakeaan humalaan ei tehnyt koskaan hyvää. ”Mitä sinä oikein horisit naimisiinmenosta?”
”Minä tarkoitin, että mennään naimaan! Harrastamaan seksiä, miten rautalangasta se pitää vääntää!" Gintoki meuhkasi ja Hijikata puolestaan läimäisi kätensä otsalleen.
”Erittele sanomasi tarkemmin, niin säästyy moni epäselvyys!”
”Hyvä on, minun mokani!” Gintoki myönsi ja sitten tämän naamalle kohosi kummastunut ilme.
”Mitä sinä nyt kehittelet..?”
”Siitäkö se oli oikeasti vain kyse?
Naimaan vaihtuu
naimisiin, ja sinä olet jo repimässä pelihousujasi ihan urakalla...”
Hijikata käsitti punastuvansa ja jäävänsä tyystin sanattomaksi. Sitä hän ei ollut osannutkaan ajatella, mitä olisi tullut sanoneeksi siinä tapauksessa, että Gintoki olisi alun perinkin osannut puhua oikein ymmärrettävin termein.
”M-minä...”
Voi perhana.
”Aaaah”, Gintoki myhäili ja ravisti hänen tiukan otteensa hartialtaan. ”Jospa sitten sanotaan se uudemman kerran: mennään
naiskentelemaan, Hijikata-kun... Nussimaan, bylsimään, tajusit kai jo.”
Gintokin ääni oli laittoman seksikäs. Eipä Hijikata aiemmin ollut tiennyt tahattomasti innostuvansa sellaisista alatyylisistä letkautuksista. Hän oli ihmisenä varsinainen pohjanoteeraus.
”Olet jurrissa ja typerä...” Hänellä ei ollut voimia eikä sen puoleen aikomuksiakaan estää pientä suukkoa painumasta suupieleensä.
”Et tiedäkään, miten usein kuulen tuota”, Gintoki tirskahti ja tarttui häntä käsivarresta saatuaan tarpeeksi yhdessä paikassa jumittamisesta. ”Ala jo tulla. Tai no, älä vielä puoleen tuntiin.”
”Nyt se lätty jo kiinni!”
